Klassikkoparsaa

Totta se on - parsa on rantautunut viime päivinä myös oululaisiin valintamyymälöihin, mistä syystä mekin pääsimme polkaisemaan oman parsakautemme käyntiin. Vaikka varmana kevään merkkinä toimiva parsa saa mielen poikkeuksetta hilpeäksi, parsan kokkailu on ongelmallista juuri sen takia, että kyseessä on niin leimallisesti sesonkituote. Vuoden mittaan ehtii nimittäin hukata moneen kertaan reseptit sekä unohtaa parhaat kokkausniksit. Löysimme viime vuonna aivan taivaallisen Hollandaise-parsan ohjeen, mutta enää meillä ei ole harmainta hajuakaan siitä, mistä kyseinen ohje kenties oli peräisin ja mistä se mahdollisesti nyt löytyisi. Tämä (Hans Välimäen) ohje se ei ainakaan ollut, mutta tulipa testattua:

Keitettyä parsaa Hollandaise (4 annosta)

2 punttia tuoretta parsaa
3-4 dl vettä
100 g voita
suolaa ja valkopippuria
tuoretta timjamia
valkosipulia
2 rkl oliiviöljyä

Kuori parsat nupusta tyveen päin ja leikkaa tyvestä pois sentin parin mittainen pala. Kuullota parsoja hetki oliiviöljyssä laakeassa kattilassa ja lisää sitten muut aineet. Keitä parsoja niin että niissä on vielä purutuntuma jäljellä. Parsa on sopivaa kun veitsen kärki uppoaa varteen.

Hollandaise-kastike:

5 keltuaista
1 sitruunan mehu
0,5 dl parsojen keitinlientä
suolaa ja valkopippuria
200 g voita sulatettuna
1 dl kermaa

Sekoita kaikki muut aineet paitsi voi sekaisin kulhossa. Laita kulho vesihauteeseen ja kypsennä kastike koko ajan sekoittaen. Seos on kypsää kun se on emulsiomaista. Nosta kulho vesihauteesta ja vatkaa joukkoon sulatettu tai pehmeä voi. Viimeistele kastike löysäksi vaahdoksi vatkatulla kermalla. Tarkista maku. Tarjoile keitetyn parsan kera.

Parsan keittäminen onnistui tällä kertaa ihan hyvin toisin kuin joinakin aiempina vuosina, jolloin parsapötköt ovat päätyneet lautaselle hieman ylikypsinä ja sitä myötä mahdottoman lötköinä. Kerran parsa-ateria meni mönkään sen vuoksi, että meikäläinen oli unohtanut kokonaan käsitellä niitä etukäteen kuorimaveitsellä. Eihän niihin sitten oikein hammas pystynyt. Onneksi olemme sittemmin tulleet enemmän sinuiksi kyseisen raaka-aineen kanssa.

Tämänkertainen kokkaus oli meidän makuumme hieman liian rasvainen (jos kohta emme mitään maailman suurimpia terveysintoilijoita olekaan), vaikkakin sitruunaisuutensa ansiosta yllättävän raikas ja makoisa. Mutta mepä täällä jatkamme reseptien metsästämistä ja kokkailemme lisää parsaherkkuja tulevina viikkoina.