maanantaina, syyskuuta 03, 2007

Porkkanasämpylät

Jouduinpa tässä taas sämpyläkouluun. Mieleni teki kurpitsansiemenin päällystettyjä porkkanasämpylöitä, ja kun sopiva ohje tuli vastaan Lettupannu-blogista, niin minähän heti porkkanoita raastamaan ja jauhoja mittailemaan. Jouduin kuitenkin jälleen kerran tunnustamaan, että meikäläistä ei ehkä kuitenkaan ole luotu leipuriksi.

Taikinasta tuli tällä kertaa pehmeää ja harvinaisen hyvin leipoutuvaa, mutta jostain syystä se ei vaan ryhtynyt kohoamaan (omasta mielestäni en kyllä tappanut hiivaa liian kuumaa nestettä käyttämällä, mutta muutakaan syytä tilanteeseen ei mahda löytyä). Tuloksena oli ihan nättejä, mutta kokoonsa nähden hyvinkin painavia sämpylöitä, jotka muistuttivat enemmän paistettuja taikinapalloja kuin hiivalla kohotettua leipää.

No, onneksi pastanjauhantatiimimme toisella osapuolella on hiivankäyttötaito huomattavasti paremmin hallussaan, ja hän sitten näytösluontoisesti leipoi pari päivää myöhemmin uuden pellillisen samaisia sämpylöitä. Ne kohosivat arvatenkin vielä tavallistakin enemmän ja meinasivat pullistella uunissa ihan ratkeamiseen saakka. Täydensivät siis varsin hyvin omia tekeleitäni.

(Luonnollisestikaan en aio käydä luovuttamaan. Saavat sämpylät luvan jossain vaiheessa taas onnistuakin. Ja jonkinlaisen jännittävän kakunkin aion leipoa lähiaikoina, saattepa nähdä.)

12 Comments:

At 4/9/07 21:41, Blogger Tusla said...

Pystyn samaistumaan tunnelmaan... En ole mikään armoitettu leipuri ja melkein joka leivontaprosessi päätyy tavalla tai toisella jotenkin hullunkurisesti. Osasyynä on rakas kaasu-uunimme aatu ja toisena varmaan suurpiireteinen luonteeni. Esimerkiksi ajastinkello saattaisi olla tarpeellinen väline. :) Mutta viikonlopun porkkanakakku sentään onnistui!

 
At 4/9/07 21:56, Anonymous Anonyymi said...

Minullekin tuttu juttu tuo - sämpyläni muistuttavat koostumukseltaan krokettipalloja, muodoltaan valitettavasti eivät niinkään. Olen kyökkipsykologina diagnosoinut sen liian reippaaseen jauhokäteen tai juurikin tuohon hiivan suututtamiseen. Mutta taistelu jatkuu...

Nuo teidän kyllä näyttävät ihanan herkullisilta!

 
At 4/9/07 22:02, Blogger Rosmariini said...

Se hyvä puoli noissa minun leipomissessioissani aina on, että nauru maittaa ihan varmasti jälkeenpäin, kun lopputulos on aina jollakin tapaa kovin koominen. Ja kyllä niitä tuotoksia aina jotenkuten pystyy onneksi syömäänkin, vaikka nämäkin sämpylät olivat kyllä hyvinkin pesäpallomaisia. Pomppaamisominaisuuksia en sattuneista syistä tosin testannut...

Meidän uunillamme ei muuten ole nimeä, mutta astianpesukonettamme nimitän toisinaan aapeliksi. :)

 
At 4/9/07 22:06, Anonymous Anonyymi said...

Tervehdys! Ihan vaatimattomasti ajattelin tulla kehumaan itseäni... Nimittäin sen verran jäi vaivaamaan mieltä taannoinen Sour Dough Bread -keskustelu, että piti uhkarohkeasti lähteä taisteluun. Muutaman viikon ahkeran kamppailun jälkeen jääkaapissani elää kaksi tyytyväistä purkkia: vehnä- ja ruisjuuri.
Mutta eipä ole ollut mutkaton tie onneen. Useampi leipä mallia "kivi" on tullut leivottua. Viime viikonloppuna tuntui jättipotilta, kun leivistä tuli suorastaan herkullisia!
Eikä se sitten loppujen lopuksi ollut niin vaikeaa. Mulla kyllä aluksi meni aikaa tuumaillessa, että mitä ihmettä pitikään tietyissä vaiheissa tehdä. Otin oppia mestarileipuri Jan Hedhin kirjasta. Ehkä hän on liian mestarileipuri meikäläiselle, piti vähän soveltaa. Parempia vinkkejä ja ohjeita oikeastaan sain loistavasta kirjasta "Riddarbageriets bröd". Mutta aikaa pitää varata reilusti. Tällä ei mitään rivakkaa heräteleipää tehdä. Mutta kannattaa kokeilla!!!

Parasta leipää olen tehnyt Myllyn Parhaan sivujen Hiivaleipä juurella -ohjeella. Siinä juuri tehdään vähän yksinkertaisemmin.

 
At 4/9/07 22:13, Blogger Pippurimylly said...

Tiv, täälläkin on ollut suunnitteilla sour dough -leivän koestus! Millä ohjeella/ohjeilla sait homman onnistumaan? Löytyikö jotain karikkoja tms. ilmeisiä kiviä, joihin kengän lyö matkalla varmasti? Tai muuta oppia, jota voisit näin netin yli kokeneemmuuttasi valuttaa muille?

 
At 4/9/07 22:28, Anonymous Anonyymi said...

Tätä pelkäsinkin, että kysytte....

Jos sopii, niin fundeeraan vähän, että mitä tulikaan tehtyä ja palaan sitten asiaan! Mitään onnistumisen taivaita hipovia neuvoja en kyllä pysty antamaan, tärkein ainesosa meikäläisen leipomisissa kun on "tsägä".

Nettiä ja kirjoja selaillessani totesin, että niitä parhaita juurisysteemejä on justiinsa niin paljon kuin tekijöitäkin.

Mutta palaillaan tähän mielenkiintoiseen aiheeseen!

 
At 4/9/07 22:39, Anonymous Anonyymi said...

Hei, laitoin huvikseni You Tuben hakuun sanan sour dough ja siellä on muutama pätkä juuren teosta!

 
At 4/9/07 23:16, Blogger Rosmariini said...

Palaillaan tosiaan. Jos saisimme jossain vaiheessa itsekin jonkinlaista juurentynkää aikaiseksi. (Meikäläisen lienee tosin järkevintä jättäytyä noissa juurihommissa apukokin & koemaistajan asemiin.)

 
At 5/9/07 15:09, Anonymous Anonyymi said...

Heh, oon tänään ihmetelly, kuinka meidän pikkuisille sivuille on eksyny niin monta kävijää. No, täältähän se syy löytyi..:) Mieltä lämmittää (ja samalla hieman ujostuttaa), että olette leiponeet meidän blogista jotain! Jee! :)

 
At 5/9/07 18:05, Blogger Rosmariini said...

Teillähän on siellä vaikka mitä ihania ohjeita, kuten nyt vaikka fetapasta ja kaikki ihanat punajuurisapuskat, namskis. :)

 
At 6/9/07 12:06, Anonymous Anonyymi said...

Samat sanat, usein on teidän kokkailuja ihailtu!

 
At 6/9/07 18:59, Blogger Rosmariini said...

On se vaan hassua, miten kaikki näyttää aina toisten tekemänä niin paljon houkuttelevammalta. Kai sitä on omiin aivotuksiinsa jo niin tottunut, että muiden ideat tuntuvat sitten sitäkin jännittävämmiltä.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails