Vain sinappi puuttuu: nakit ja muusi uudella tavalla

Helkan Keittiö järjesti viime kuussa ruokabloggaajille reseptikilpailun, jossa piti laatia moderni suomalainen perinneruoka. Monia bloggaajia kutkutti mahdollisuus saada kisaruokansa myös kyseisen ravintolan ruokalistalle, mistä syystä tehtävään on suhtauduttu blogikeittiöissä harvinaisen tosissaan.

Mekin mietimme päämme puhki, minkälaisella reseptillä mieluiten osallistuisimme. Ruokakulttuuri elää kuitenkin koko ajan, ja nykyään pitsa on todennäköisesti monelle suomalaiselle perinteikkäämpää ruokaa kuin naurishaudikas tai klimppisoppa.

Lopulta ajattelumme tiivistyi kahteen asiaan: suomalainen perinneruoka voisi olla makkaraa ja olutta. Lieneekö johtopäätelmällä jonkinlainen yhteys sen kanssa, että kasvoimme tuhansien murheellisten laulujen maassa, jossa pääasiallisia puheenaiheita olivat Popeda ja Uuno Turhapuro.

Ainekset ruokaa varten olivat siis valmiina, mutta miten ne saisi yhdistymään samalle lautaselle? Sitten mieleeni tuli olut-sipulikastike, ja siitä se ajatus sitten lähti. Makkara muovautui lopullisissa suunnitelmissa siskonmakkaranakeista valmistetuiksi pyöryköiksi, kun lihapullat ovat kuitenkin aika hyviä. Ja niiden kanssa sopii hyvin perunamuusi.

Eli lopputulokseksi muotoutui ikään kuin vahingossa nakit ja muusi.

Nakit ja muusi uudella tavalla

perunamuusi:
8-10 perunaa
1 sipuli
loraus maitoa
voita
suolaa

makkarapyörykät:
tuoremakkaraa (esim. siskonmakkaranakkeja)
öljyä
timjamia

sipuli-olutkastike:
3 siivua hienonnettua pekonia
400 g puoliympyröiksi suikaloitua sipulia
hunajaa
balsamicoa
suolaa ja pippuria
2-3 desiä olutta (lager toiminee parhaiten)

Pane perunat ja lohkottu sipuli suolalla maustettuun veteen kattilaan ja kattila liedelle kuumenemaan.
Kaada pannulle öljyä ja ripottele siihen kuivattua timjamia (jos saatavilla on tuoretavaraa, voit luonnollisesti käyttää myös sitä). Puristele makkarat kuorestaan pannulle pyöryköiksi siten, että yhdestä nakista tulee kaksi pyörykkää. Paista makkarapyöryköiden pintaan väri ja anna kypsentyä hetken aikaa. Lykkää pyörykät sitten vaikka uunivuokaan ja laita vuoka uuniin miedolle lämmölle kastiketta ja muusia odottelemaan.
Lisää samalle pannulle hienonnettua pekonia ja paista. Siirrä pekonit sivuun ja sipulit tilalle. Noruta sipulien joukkoon hunajaa ja ropsauta sekaan vähän suolaa ja pippuria. Kun sipulit ovat kypsyneet miedolla lämmöllä vartin verran, niiden pitäisi olla sopivan raukeita. Kippaa sekaan pari desiä olutta (määrä riippuu hieman sipulien määrästä). Anna oluen hautua sipulien joukossa jonkin aikaa, lisää aiemmin paistetut pekonit ja ryhdy maistelemaan. Tässä vaiheessa yritetään saada aikaan kastike, jossa olisi kaikkia perusmakuja: makeaa, suolaista, hapanta ja karvasta.
Olut tuo joukkoon ihan kunnolla karvautta, joten muiden makujen säätäminen vaatii tarkkaa maistelua. Todennäköisesti haluat tuikata sekaan jotain hapokasta. Me laitoimme sekaan balsamicoa, kun emme keksineet mitään suomalaiskansallista happoa (väkiviinaetikkaa ei arvannut kokeilla). Myös suolaa tai hunajaa pitää lisätä, jos onnistunut lopputulos sitä vaatii.
Jossain vaiheessa perunat ovat keittyneet kypsiksi, joten ne kannattaa pyöräyttää viimeistään tässä vaiheessa muusiksi: Kippaa keitinvesi pois ja lisää sekaan hippasen verran suolaa, loraus maitoa sekä jonkinlainen siivu voita. Maitoa voi lisätä myöhemmin sekaan enemmänkin, jos muusin rakenne sitä vaatii. Survo muusi käsisurvimella (ja varmista, että sipulikin varmasti muusautuu sekaan) ja pyöräytä siihen lopuksi kuohkeus sähkövatkaimella.
Asettele muusi makkarapyöryköiden ja sipulikastikkeen kanssa samalle lautaselle ja tarjoile.

Makujen säätäminen tuntui aluksi vähän epätoivoiselta, kun kastike maistui karvaan ja makean yhdistelmältä. Lopulta maut saatiin kuitenkin tasapainoon, ja ruoka oli oikeinkin herkullista. Balsamicon käytöstä annoimme itsellemme hiukan miinusta, mutta ehkä se oli sitten se moderni lisä.

Tuoremakkaroista puristellut pyörykät ovat tosissaan näppärä ruokaidea. Meillä makkarana oli Wigrenin Herkkusiskoja.

--
Muiden ruokabloggaajien tuotokset ovatkin sitten heti huomattavan hienon ja ammattimaisen näköisiä. Minulle itselleni on mysteeri, miten annoksen saa aseteltua lautaselle minimalistisen tyylikkään ravintolamaisesti (samoin kuin näköjään myös se, miten tehdään ravintolatyylistä ruokaa).

Mutta käykäähän ihailemassa kaikkien osanottajien annoksia täällä: