Käärylettä
En tiedä teistä muista, mutta minulle iskee toisinaan ihan kamala epäilys ja epäluottamus omiin kykyihin. Töissä semmoinen tunne tulee ja menee aina ajoittain, mutta joskus se iskee täällä blogissakin (jos kohta en tunnustakaan ottavani tätä hommaa liian vakavasti).
Olen blogannut viime aikoina vaikka kuinka monta ”tämä ei nyt ihan onnistunut” -ruokaa, ja vähän aikaa sitten ryhdyin jo miettimään, että kai nyt ruokabloggaajan pitäisi osata kokata vähän menestyksellisempiä aterioita. Eikä ainakaan postata niitä kaikkein epäonnistuneimpia tekeleitä. Koko kotikokkailu tuntui hetken aikaa ihan hölmöltä hommalta; sen kun söisi vaan tyytyväisenä toisten tekemää ruokaa.
Sitten koitti piristys: Kylään tulevat sukulaispojat olivat tuumanneet aiemmin päivällä (meille tuloon liittyen), että ”mennään sinne syömään, kun siellä on aina niin hyvää ruokaa”. Kyseiset pojat ovat tykänneet meillä yli kaiken muun muassa parsa-perunasalaatista sekä puolukkaisesta ruisleivästä. Sekä tietenkin kaikkien aikojen dippikastikkeesta, josta tykkäävät vähän vanhemmatkin vierailijat.
Pojat tykkäsivät myös näistä pikapikaa laatimistani kanarullista, vaikka ne eivät (yllätys, yllätys) ihan täydellisesti onnistuneetkaan. Taikinakuoresta tuli liian paksu, ja tietenkin se vielä kohosi uunissa. Kaupan valmis lehtitaikina on vähän hankalaa. Filotaikinalla voisi päästä luultavasti ohuempaan ja rapeampaan lopputulokseen.
Ohje on osa chilireseptikilpailumme satoa (osallistumisaikaa on vielä jäljellä), ja kyseessä on Piian kilparesepti.
(Piian ohjeistus sisälsi vielä jälkiruokana toimivan chili-suklaakakun, jonka ajattelin tehdä lähiaikoina jollekin muulle vierasjoukolle.)
Olen blogannut viime aikoina vaikka kuinka monta ”tämä ei nyt ihan onnistunut” -ruokaa, ja vähän aikaa sitten ryhdyin jo miettimään, että kai nyt ruokabloggaajan pitäisi osata kokata vähän menestyksellisempiä aterioita. Eikä ainakaan postata niitä kaikkein epäonnistuneimpia tekeleitä. Koko kotikokkailu tuntui hetken aikaa ihan hölmöltä hommalta; sen kun söisi vaan tyytyväisenä toisten tekemää ruokaa.
Sitten koitti piristys: Kylään tulevat sukulaispojat olivat tuumanneet aiemmin päivällä (meille tuloon liittyen), että ”mennään sinne syömään, kun siellä on aina niin hyvää ruokaa”. Kyseiset pojat ovat tykänneet meillä yli kaiken muun muassa parsa-perunasalaatista sekä puolukkaisesta ruisleivästä. Sekä tietenkin kaikkien aikojen dippikastikkeesta, josta tykkäävät vähän vanhemmatkin vierailijat.
Pojat tykkäsivät myös näistä pikapikaa laatimistani kanarullista, vaikka ne eivät (yllätys, yllätys) ihan täydellisesti onnistuneetkaan. Taikinakuoresta tuli liian paksu, ja tietenkin se vielä kohosi uunissa. Kaupan valmis lehtitaikina on vähän hankalaa. Filotaikinalla voisi päästä luultavasti ohuempaan ja rapeampaan lopputulokseen.Ohje on osa chilireseptikilpailumme satoa (osallistumisaikaa on vielä jäljellä), ja kyseessä on Piian kilparesepti.
Broilerikääröt
500 g pakastelehtitaikinaa
400 g broilerisuikaleita
2 rkl makeaa chilikastiketta (laitoin itse vähän reilummin)
1 limetin mehu
2 tl suolaa
tuoretta basilikaa
Nosta lehtitaikinalevyt sulamaan.
Sekoita broilerisuikaleiden joukkoon chilikastike, limettimehu, suola ja hienonnettu basilika.
Leikkaa lehtitaikinalevyt kolmeen osaan ja kauli jokaista taikinapalaa hieman suuremmaksi.
Laita lehtitaikinalle täytettä ja kieritä taikina täytteen ympäri.
Nosta taikinakääröt leivinpaperin päälle uunipellille ja paista broilerikääröjä uunin keskiritilätasolla 225 asteessa 10-15 minuuttia (itse annoin kääröjen olla uunissa pitempäänkin).
Limetti-korianterikastike
1 chili
tuoretta korianteria
1 limetin mehu
3 rkl vettä
3 rkl kalakastiketta
Chili ja korianteri hienonnetaan ja sekoitetaan loppujen raaka-aineiden kanssa kastikkeeksi.
(Piian ohjeistus sisälsi vielä jälkiruokana toimivan chili-suklaakakun, jonka ajattelin tehdä lähiaikoina jollekin muulle vierasjoukolle.)
posted by Rosmariini @ 18:16
16 comments
16 Comments:
... eikä ainakaan postata niitä epäonnistuneimpia...pirskules, kun olisit ennemmin sanonut... ;D
Jos sallit:
http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.com/2011/02/ensimmainen-vuosi-taynna-100-postausta.html
http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.com/2010/11/varsinainen-kulinarsisti-eli-parhaat.html
No tietty sitä on myös aika ankara ja kriittinen itseään kohtaan, varsinkin jos odottaa itseltään lähes täydellistä suoritusta. Onneksi muut yleensä tykkää niistä kokkailuista kuitenkin. :)
Hehehee, ihan parasta. "Ei edes ollut pahaa, oli niin mautonta." :D Kiitos!
(tosin nuo teikäläisenkin epäonnistuneet muonat sentään näyttävät kuvissa ihan ylihyviltä)
Pioneer Womanin ohjeet eivät itsellänikään toimi kovin usein. Esim. se kuuluisa perunamuusi, johon laitettiin Philadelphia-juustoa = iiks! Mutta on se silti ihan loistokkaan hyvä blogi, siitä ei pääse mihinkään.
Ai Emmi kommentoi just samaan aikaan! :)
Ei pitäisi tosiaan olla liian kriittinen: Oppi-isäni Jamie Oliverkin sanoo aina, että kotitekoinen ruoka saa näyttääkin itse tehdyltä. Harva meistä bloggaajista kuitenkaan on cordon bleu -kokki.
(Ja onneksi ruoka sentään yleensä onnistuu niin hyvin, että sitä sentään pystyy syömään. Raaka-aineiden pilalle meno olisi pahinta.)
Ja kuinkahan paljon ajattelin vielä kommentoida täällä keskenäni. :) :)
Mun mielestä maku menee aina sen ulkonäön edelle kuitenkin! Joten liian ankara ei saa olla.
Paistetaanko noissa kääröissä sitä broileria ennen kääröön laittoa vai kypsyykö se ihan siellä taikinan sisässä tarpeeksi?
Olen omaksunut Delia Smithin ajatuksen siitä, että kun ruoka on valmistettu hyvistä raaka-aineista, se useimmiten maistuu kyllä hyvälle, vaikka presentaatiossa olisikin toivomisen varaa:) Se lohdutti minua vastikään, kun tärväsin kolme neljästä suklaafondantista lautaselle laittaessa! Ja valokuvakin vielä epäonnistui, näytti siltä kuin lautasella olisi iso lihapulla tai jotain vähemmän makuhermoja kiihottavaa kadulta poimittua... Mutta maku, se oli ihana.
Virpi: Mietin ihan samaa, mutta kun alkuperäinen ohje ei paistamiseen kehottanut, niin en sitten paistanut minäkään. Annoin kääröjen olla kyllä uunissa selvästi pitempään kuin suositeltiin, kun suositellussa ajassa niihin ei ehtinyt tulla yhtään väriä. Ja tarkistin tietenkin ennen tarjoilua, että suikaleet paistuivat varmasti kypsiksi asti.
Mietin, että etukäteen paistaminen voi kuivattaa suikaleita liikaa, mutta toisaalta ne pysyisivät ehkä aika mehevinä tuolla käärön sisällä. Mene ja tiedä. Ehkä seuraavalla kerralla voisin kokeilla paistamista. Tulisihan siinä vähän lisämakuakin samalla.
Uusano: Haa, siellä kuvataan ruokia! Ei kai vaan ole oman blogin perustaminen mielessä? :)
Iso lihapulla! :D
Kannattaa lukaista taalta hieman erinalaista nakokulmaa Pioneer Womanin resepteihin ja blogiin. http://www.thepioneerwomansux.com
PW blogissa vierailin aikoinaan mutta reseptit eivat vain toimi, ideoita niista toki saa mutta samat reseptit loytyvat netista paljon parempina versoina kun vahan googlettaa.
Tassa uusin blogi-loytoni, Roti Chicken oli ainakin aivan mielettoman hyvaa.
http://www.kayotic.nl/blog/
Ree saa vaan kaiken näyttämään niin vastustamattoman hyvältä taidokkailla lähikuvillaan, että tekee mieli kokeilla kaikkea mahdollista... Tosin nyt en ole hetkeen tehnyt sieltä sattuneista syistä yhtään mitään. Eli uusille blogisuosituksille on tarvetta.
Roti Chicken näyttää kyllä vastustamattoman hyvältä.
Kanttaa kylla kokeilla Roti Chickenia, kuin myos Breakfast for champions. Vinkkina Rotiin: chilia ja currya saa olla reippaasti enemman. Take away Roti on aina (kuten myos tama resepti) aivan liian pliisu ainakin minun makuuni.
Mahtava tuo aamiainen! Harmi, ettei mitään meidän (valurautaisistakaan) paistinpannuistamme voi pistää uuniin.
Itse tein niin etta tein "mosson" valmiiksi paistinpannulla, sitten kippasin sen uunivuokaan ja munat paalle - uuniin. Toimii noinkin.
Ok, kiitokset vielä lisävinkistä!
Piti tehdä kääröjä taas ja edelleen tykkäsin, mutta ehkä taika on se että näistä ei pidä odottaakkaan saavansa kevätkääryleitä kuten kiinalaisessa :) Mutta tosiaan tuo taikina tulee kaulita ohueksi ja kana kyllä kypsyy uunissa ilman esipaistoa :)
Onneksi kaikesta ei tarvitse tykätä! :D
Maku näissä oli tosiaan oikeinkin hyvä! Ja vieraillekin maistui.
Lähetä kommentti
<< Home