Ruokailua Rovaniemellä

Pakko todeta ihan alkuun, että yllä oleva kuva ei sitten liity millään tavalla tämän postauksen tekstiin. Meillä ei ollut viikonlopun reissulla kameraa mukana, joten valikoin kuvituskuvaksi Kauppuri 5:n vuohenjuustoburgerin (kävimme siellä muutama viikko sitten hiukan kuvailemassa).

Ja sitten asiaan: Vietimme jauhantatiimimme voimin aivan mahdottoman mukavan viikonlopun, jonka yhtenä huippukohtana kävimme ruokailemassa Rovaniemellä Lapland Hotel Sky Ounasvaaran ravintolassa.

Kyseinen ravintola sinnittelee vuodesta toiseen Suomen 50 parhaan ravintolan listalla. Vuonna 2010 sijoitus oli 22., eli selvästi parempi kuin oululaisella 1881 Uleåborgilla (nro 44) tai Puistolalla (nro 45).

Ja kyllä: Tykkäsin rovaniemeläisten kokkailuista kovasti. Valitsin syötäväkseni valmiin 43 euroa maksavan Rovaniemi-menun, joka sisälsi alkuun hirvirilletteä, punajuurijäätelöä ja jäkälää; pääruokana paistettua Inarin siikaa, Matsutake-ohrattoa ja mummonkurkkuvinaigrettea sekä jälkeen mustikkakeittoa ja valkosuklaasorbettia.

Täytyy myöntää, etten tiennyt etukäteen aivan tarkkaan, mitä on rillette tai matsutake, mutta onneksi sain asiaa tuntevammalta siipaltani opastusta aiheeseen. Enkä ollut kyllä ikinä aiemmin suunnitellut syöväni jäkälää, joten kokemus oli kaikin puolin hyvinkin kiinnostava.

Ravintoloissa syöminen on melkein aina ruokansa puolesta jonkinasteinen pettymys. Kun itse osaa laittaa ruokaa edes jokseenkin kohtalaisesti ja kun käyttää kokkailussaan aina mahdollisimman hyviä raaka-aineita, ei puolivalmisteista nopeasti kokattu ravintolaruoka kerta kaikkiaan voi yltää makujensa puolesta samalle tasolle.

Tällä kertaa pettymyksiä ei todellakaan tullut, ja koko ajan tuli vaan mietittyä, että "mitenköhän tämä on tehty" tai "että tämmöisiä makuja en kyllä ikinä saisi aikaiseksi itse". Raaka-aineiden maut oli saatu säilytettyä annoksissa todella hyvin. Alkuruokalautasella oli punajuurta vaikka kuinka monella tavalla valmistettuna, ja punajuuren maku sopi hirven kanssa tosissaan mukavasti yhteen. Jäkälä oli paistettu hyvin rapeaksi, ja se yllättäen suorastaan suli suuhun. Kaikkea sitä.

Pääruuan ohratto oli aivan taivaallista. Olen tykästynyt kyseiseen ruokalajiin tämän syksyn aikana ihan tosissani, vaikken olisi ikinä uskonut, että se voi pärjätä omassa makuvertailussani risotolle. Ruuassa oli myös sopivasti reunaa eli hapokkuutta, joten kyllä kelpasi lusikoida (tai itse asiassa haarukoida... en minä sentään lusikalla ohrattoani syönyt).

Jälkiruoka toi mieleeni lapsuuden ja äidin keittelemän mustikkasopan. Valkosuklaa sopi mustikan kanssa oikein hyvin, mutta lisänä tarjoiltu pikkuruinen munkki ei sen sijaan tuottanut erityistä sävähdystä.

Epätavallista Sky-hotellin ravintolassa oli se, ettei ruokien yhteyteen ollut esitetty mitään suositusviinejä, jotka tekisivät ruokailukokemuksesta mahdollisesti vieläkin mieleenpainuvamman. Tarjoilu joka tapauksessa pelasi hyvin, ja henkilökunta oli erittäin hyvin perillä esimerkiksi siitä, mistä (lähikunnista) ruokiin käytetyt raaka-aineet olivat peräisin.

Ravintola sijaitsi Ounasvaaran huipulla, eli sieltä oli tosissaan hyvät näköalat yli Rovaniemen. Pimeässä näköaloista ei tosin ollut kamalasti iloa, mutta ravintolan 70-lukuinen sisustus sai meidät fiilistelemään taas lapsuusmuistoja ihan tosissamme.

Olimme hotellissa yötäkin, ja pääsimme siten testaamaan myös paikan aamupalan. Tarjolla oli muun muassa eri tavoin säilöttyjä pohjoisen kaloja. Jääkellarin loheen tykästyin niin paljon, että ajattelin tehdä sitä lähiviikkojen aikana itsekin.