Punajuuripaistos ja naurissalaatti
Olen viljattoman viikon kunniaksi vieraillut tavallista enemmän karppaavien kanssaihmisten blogeissa ja muunkinlaisilla ruokasivustoilla.Tosin ovathan monet niistä jo entuudestaankin tuttuja. Yksi vakkarivierailun kohde on ollut jo jonkin aikaa blogi nimeltään Kevennä ajatuksias, älä ruokias!, josta otin heti ensimmäisenä viljattomana iltana kokeiluun sinihomejuustoisen punajuuripaistoksen.
Paistoksen kaveriksi tein Herkusta ja Koukusta muutama viikko sitten löytämääni lanttusalaattia, johon tosin paahdoin lanttujen sijasta Kauppahallista hankkimiani makoisia kaskinauriita.
Salaatti paahdetuilla lanttukuutioilla
lanttua (minulla naurista)
oliiviöljyä
suolaa
salaattia
rucolaa (minulla viinisuolaheinää)
kurkkua
paahdettuja kurpitsansiemeniä
kurpitsansiemenöljyä
Kuutioi lantut paloiksi ja levittele pellille leivinpaperin päälle. Lorauta päälle oliiviöljyä ja pyörittele palat siinä. Paahda 225-250-asteisessa uunissa melkein tunti. Ripottele päälle suolaa lopuksi. Kokoa salaatti yllämainituista aineksista, lisää vähän lämpimät tai jäähtyneet lanttukuutiot päälle viimeisenä ja tarjoile kurpitsansiemenöljyn kanssa.
Nauriista tulee jotenkin niin kotoisa olo. Siihen liittyy paljon mukavia syksyisiä lapsuusmuistoja.
Mietiskelimme salaattia syödessämme, että miten ihmeessä peruna onnistui päihittämään nauriin aikanaan 1700- ja 1800-luvulla suomalaisten ruokapöydässä niin kovinkin tehokkaasti. Kylmää ilmanalaa ne kai kestävät molemmat melko hyvin, mutta onko peruna satoisampi vai oliko sen maku sitten suomalaisten mielestä niin paljon naurista parempi?
Yhden näkemyksen mukaan perunan viljeleminen tosin sai lisäpuhtia siitä, että sitä voitiin käyttää myös viinan valmistuksen raaka-aineena. Jauhantapajan toinen osapuoli onkin tainnut joskus vierailla lähikunnassa sijaitsevalla perunaviinatehtaalla, mutta meikäläiselle pottuviina on makunsa puolesta ihan tuntematon käsite.Kurpitsansiemenöljy ei tuonut sen sijaan yhtäkään lapsuusmuistoa kummankaan mieleen. Sitä lajia harrastetaan ilmeisesti enemmältikin Keski-Euroopassa, koska oma öljypullomme on tuontia Itävallasta.
posted by Rosmariini @ 08:50
18 comments
18 Comments:
Mä veikkaan syyksi perunan suosioon sitä, että siinä taitaa olla paljon enemmän energiaa painoonsa nähden. Mikä entisinä aikoina koettiin varmasti varsin hyväksi jutuksi. Ja ehkäpä makuun sitten totuttiin niin, että nauriit ja lantut jäi sivumpaan?
Musta on kyllä mahtava juttu, että esimerkiksi juuri "uusvanhoja" kaskinauriita on alkanut näkyä nykyään siellä täällä! Valikoima ja monipuolisuus on aina jees :)
Tuo on kyllä varmasti totta. Peruna on kai aina ollut tehokasta ravintoa köyhän kansan ruokkimisessa.
Mutta aikamoinen on ollut kyllä perunan voittokulku siihen nähden, että se on kohdannut alkuun myös kovasti epäluuloisuutta. Vilkaisin hyllystä löytyvää Perunan maailmanhistoria -kirjaa (2009), ja siellä todetaan asiasta seuraavaa:
"Kruunun toimesta siemenperunan tuonti vapautettiin tulimaksuista. Ensimmäinen erä tuli 1750, mutta perunalla oli hätäravinnon maine katovuosien varalle. Makukin oli outo ja perunan kuvattiin maistuvan mullalle, kaskiviljelyn alueilla itäisessä Suomessa oli totuttu makeaan nauriiseen. Viljely yleistyi hitaasti säätyläisten ja virkamiesten keskuudessa sekä varuskuntapiireissä."
Perunan maailmanhistoria?? Heh :) toisaalta, jos jollakulla voisin kuvitella moisen opuksen olevan kirjahyllyssä niin sinulla :)
Lanttu ja nauris on herkkua! Päihittää perunan mennen tullen, jos minulta kysytään.
Hei hyvä idea tuo nauris, pitääkin kokeilla! Ja sain juuri tänään käsiini kiinnostavan pestonauriiden ohjeen, naurista on selvästi ilmassa :)
Emma: Perunan historiahan on suorastaan huimaavan kiinnostavaa luettavaa! :)
Jytis: Kiitokset loistavasta salaattiohjeesta! Jää varmasti vakkarikäyttöön.
Kannattaa osallistua jonkinlaisella naurisviritelmällä tai jollain muulla sapuskalla myös reseptikisaamme. Kun teikäläinen tuntuu nämä sesonkiherkut hallitsevan.
Juureksia tulee käytettyä ihan liian vähän. Paahdettuna joskus, etenkin jos tehdään jotain lihaa uunissa. (kokeilin muuten sitä teidän ohjettanne siitä sanomalehteen paistamisen jälkeen käärittävästä paahtopaistista tässä jokunen aika sitten, en malttanut pitää tarpeeksi pitkään uunissa, mutta muuten onnistui hyvin) Pitäisikin ottaa ihan ohjelmaan, vaikkapa tämän postauksen ohje. Minulla on vaan se parantumaton ongelma, en koskaan kaupassa osaa erottaa lanttua nauriista, jos siis pidän kumpaakin laatua käpälissäni, pitää luntata laarin reunasta:-) Miten se voikin niin vaikeaa olla?
Odotas vaan, kunhan saadaan kaikki syyskisareseptit jossain vaiheessa esille. Aivan mahtavia juuresreseptejä luvassa!
Muutama vuosi sitten tavallisista ruokakaupoista ei meinannut millään löytää nauriita tai punajuuria. Onneksi tilanne on sittemmin parantunut.
Nauriiden/lanttujen ja perunoiden ei muuten tarvitse välttämättä esiintyä toistensa kilpailijoina. Ne voi nimittäin yhdistää yhteiseen keittoon.
ai lööv kaskinauris <3
Täällä tuo yks miespuolinen olento naureskeli, että kaskinauris varmaan vetoaa jo pelkkänä sanana naisiin. Vähän niin kuin väreissä sammalenvihreä tai vaikka sumunharmaa. :)
Myös mä tunnen vetoa kaskinaurista kohtaan :)
Kiva kuulla että tykkäsitte! Musta juureksia käytetään ihan liian vähän salaateissa ja paahdettuina ne on, ah taivaallisia. Hmm, pitääkin alkaa pohtia tuota reseptikisaa! Vielä ehtisi. Hmm..
Kaikilla ruokabloggaavilla naisilla on nyt selvästikin suhde nauriiseen. :D
Kiva, jos blogistani on ollut iloa :) Odotan innolla, jos laitat loppuraporttia aiheesta, miten on viljaton viikko pastanjauhajissa sujunut.
Raporttia on luvassa heti seuraavan viikon alussa. Ihan mukavasti on sujunut nyt viimeiset pari päivää, alkanut mennä ihan omalla painollaan. Pitää vaan toivoa, ettei viikonlopun menoissa ole liikaa viljatuotteita tarjolla.
Peruna on tietysti huomattavasti satoisampi - yhdestä perunasta saa monta perunaa, yhdestä nauriinsiemenestä yhden nauriin. Ja täyttäähän tuo pottu varmaan mahaa paremmin kuin nauris, se lienee ollut tärkeää.
Yritimme naurista kerran palstalla kasvatella, mutta sepä kelpasi tuhohyönteisille niin hyvin että naatit olivat kohta kuin rauman pitsiä ja juuret eivät jaksaneet kasvaa ollenkaan. Sama ongelma oli lantun kanssa... Harmittaa, varsinkin se nauris, kun niistä kovasti tykkään.
Täällä etelässä asuessa juurekset jäävät aivan liian vähälle huomiolle, mutta taas viime kuun reissulla Suomessa rakas äitini muistutti, miten hyviä lisukkeita (ja ruokia) juureksista saakaan aikaan! Hän valmisti pariin otteeseen juureslisäkettä kaikista edellä mainituista aineksista - lanttua,punajuurta,naurista ja perunaa kuutiona yrttien kera uunissa paahdettuina. Herkullista, terveellistä, ihanan värikästä ja moneen käyttöön sopivaa!!
Olisiko sulla ehdottaa jotain hyvää reseptiä punajuuri-vuohenjuustopastalle? Söin joskus muinoin lounasravintolassa tuorepastaa, jonka kastikkeena oli punajuuresta ja vuohenjuustosta tehty soossi. Oli ihan älyttömänhyvää, mutta en onnistu löytämään mistään reseptiä moiseen.. Olisiko vinkkejä?
Ketturouva: Satoisuus on tosiaan ollut energiapitoisuuden ohella tärkeä juttu.
Italiansalaatti: Nytkin alkoi tehdä mieli naurista, kun lueskeli noita juuresjuttuja. Pitänee käydä mutka jääkaapilla. :)
Anonyymi: Voisi kurkata, löytyisikö vaikka ruokablogeista mitään yhdistelmällä punajuuri + vuohenjuusto.
Ekana tuli vastaan Kädenvääntöä-blogin rakkauspasta. Mitenköhän tuo mahtaisi toimia?
Lähetä kommentti
<< Home