Keväinen ruokablogimiitti Oulussa

Viime viikonloppuna kokoonnuimme tänne Jauhantapajalle ruokabloggaajien ja oheisvaikuttajien eli vieraskynäilijöiden ja ruoanlaitosta innostuneiden ystäviemme kanssa viettämään keväisiä grillikauden avajaisia. Kuten arvata saattaa, ruokaa oli liki järjettömän paljon. Enää ei kuitenkaan oikein voi sanoa olevansa yllättynyt siitä, että lähes kaikki saatiin syödyksi - sen verran hyvin on aiemmissakin miiteissä saatu iltatuntien kuluessa eväitä mutusteltua.

Jokainen oli valmistellut yhden tai useampia ruokalajeja, eli kaikkinensa illan aikana nautittiin lähemmäs kahdenkymmenen ruokalajin ateria.

Vegemisten Nuoren Naisen ja Kaverin mukana tuli todella professionaalin näköisesti työstettyjä, ohuita ja rapsakoita crackereita erilaisilla levitteillä, salaattia homejuustokastikkeella, halloumia grilliin sekä cantuccini-tyyppisiä, kivoja ja rapeita keksejä.





Peruspöperölän Virpi, joka oli tällä kertaa saanut houkutelluksi puolisonsa mukaan syöminkeihin, toi ranskalaista tomaatti-vuohenjuustoleipää ja paprika-vuohenjuustosalaattia, poronlihapullia sekä kuohkeaa Nina Lincolnin suklaakakkua.

Leipää nautittiin sekä sellaisenaan että tuttavapariskuntamme laatiman herkullisen sinisimpukkakasarin beurre blanc -kastikkeeseen dipattuna.

Me residentit Jauhajat avasimme grillikauden alkupaloiksi tarjoilluilla pienoisjuustohampurilaisilla. Ne valmistettiin aivan tavallisten tapaan, mutta pienoiskoossa: noin viiden sentin läpimittaiset hampurilaiset olivat aivan maksimimittaisia toimittaessaan alkupalan tehtävää. Myös ylimmäisen kuvan pavlova sekä dippikastikkeena nautittu tzatziki olivat meidän tekosiamme.





Viime laskiaisen ruokariehassa jännillä pooreilla kunnostautunut, intialaiseen ruokaan retkahtanut tuttavapariskuntamme oli nyt valmistanut peruna-pähkinäsamosoita curry-dipillä, ja valmistipa samainen tiimi vielä paikan päällä näyttävän siitakerisoton, joka tarjoiltiin illan siimeksessä grillattujen, toisen tuttavapariskuntamme valmiiksi creole-tyyliin maustamien kaljatölkkikanojen kanssa.







(Diplomi-)insinööri oli valmistellut erittäin maistuvan ja tunnetusti ainakin meidän jauhajien makuun uppoavan mojitosorbetin, ja laatipa sama mies paikan päällä tuhdin, alun perin Sveitsissä omaksumansa pizzankaltaisen ruokalajin, jossa pizzan tomaattikastike oli korvattu ranskankermalla.



Illan jo hämärtyessä ammennettiin jo ennalta täysiin vatsoihin vielä vuoallinen vieraskynäilijämme Bronxin aiemminkin erinomaisiksi todettuja valkosipuliperunoita. Mies valmistaa ruokalajin kerrostamalla ohueksi viipaloituja perunoita huolellisesti valkosipulin, suolan ja pippurin kanssa. Lopuksi keko valellaan runsaalla määrällä kermaa ja gratinoidaan juustolla.

Jossain vaiheessa jälkiruokailua nautittimme raikastavat mojitot, jotta vatsaan saatiin tilaa Virpin suklaakakulle. Kuten jouluisesta lusikasta voi nokkela lukija päätellä, loppuillasta oli jälleen käytössä liki koko taloutemme astia-arsenaali. Jäätkin olivat mallia "kapea, mahtuu juomapullon suusta", kun perinteisemmistä oli puutos.