Lisää kuivalihaa: beef jerky soija- ja pippurimaustein
Taannoiset kuivalihakokeilut saivat viimein jatkoa, kun muistin ostaa viikonlopuksi kunnon köntin sisäpaistia. Tässä välissä, kun kaapissa ei laiskuuteni ja saamattomuuteni takia ole ollut omatekoista jerkyä, on pitänyt turvautua kaupan valmispusseihin. Ne tuntuvat kuitenkin yllättävän sitkeiltä ja aavistuksen liian paksuilta (ehkäpä juuri siitä se sitkeys?), kun ehti tottua omiin, melko ohuiksi ja rapeiksi valmistettuihin versioihin.
Tällä kertaa päätin kokeilla lihojen maustamista - edellisen eränhän tein ilman mitään lisukkeita, edes suolaa. Viipaloin lihan ja jaoin sen kahteen osaan. Toisen maustoin kevyesti suolalla ja pippurilla ja kuivasin heti. Toisen taas laitoin marinoitumaan vuorokaudeksi soijakastikkeeseen, jonka sekaan oli rouhittu pippuria myllystä reilulla kädellä. Marinoinnin jälkeen taputtelin paperilla ylimääräiset soijat pois ja kuivasin lihat normaalityyliin.
Jälleen oli niin kiire kuivaamaan, etten ehtinyt käyttää lihaa pakastimessa, mikä kostautui haasteina viipaloinnissa. Jos onnistut suunnittelemaan kuivaussessiosi yhtään minua paremmin, suosittelen tuota pakastinkäsittelyä varauksetta. Pehmeän, murean lihan viipaloiminen kauniin ohuiksi viipaleiksi käy huomattavasti helpommin, jos sitä hyydyttää ensin muutaman tunnin ajan pakkasessa.
Molemmat mausteversiot toimivat erittäin hyvin. Rosmariini piti enemmän soijajerkystä, kun taas oma suosikkini oli simppeli suola-pippuri -käsittely. Ensi kerralla teen ehkä vielä pienen vertailuerän ihan paljaaltaan, ilman lisukkeita. Jollakin tavalla nimittäin tykkäsin kovasti myös lihan omasta, puhtaasta ja miedosta mausta aivan sellaisenaankin.
Tällä kertaa päätin kokeilla lihojen maustamista - edellisen eränhän tein ilman mitään lisukkeita, edes suolaa. Viipaloin lihan ja jaoin sen kahteen osaan. Toisen maustoin kevyesti suolalla ja pippurilla ja kuivasin heti. Toisen taas laitoin marinoitumaan vuorokaudeksi soijakastikkeeseen, jonka sekaan oli rouhittu pippuria myllystä reilulla kädellä. Marinoinnin jälkeen taputtelin paperilla ylimääräiset soijat pois ja kuivasin lihat normaalityyliin.
Jälleen oli niin kiire kuivaamaan, etten ehtinyt käyttää lihaa pakastimessa, mikä kostautui haasteina viipaloinnissa. Jos onnistut suunnittelemaan kuivaussessiosi yhtään minua paremmin, suosittelen tuota pakastinkäsittelyä varauksetta. Pehmeän, murean lihan viipaloiminen kauniin ohuiksi viipaleiksi käy huomattavasti helpommin, jos sitä hyydyttää ensin muutaman tunnin ajan pakkasessa.
Molemmat mausteversiot toimivat erittäin hyvin. Rosmariini piti enemmän soijajerkystä, kun taas oma suosikkini oli simppeli suola-pippuri -käsittely. Ensi kerralla teen ehkä vielä pienen vertailuerän ihan paljaaltaan, ilman lisukkeita. Jollakin tavalla nimittäin tykkäsin kovasti myös lihan omasta, puhtaasta ja miedosta mausta aivan sellaisenaankin.
4 Comments:
Ah, jerky on kyllä sikahyvää! Maailman paras olutnaposteltava, vaikkei tämän syömiseen kyllä oluttakaan tarvita.
Itse olen tehnyt kahta eri versiota, joista molemmat olivat tosi hyviä. En osaa oikein sanoa kumpi oli suosikkini, molemmilla oli puolensa.
Nikoyakijerky:
http://tomaatit.vuodatus.net/blog/1572567
American BBQ-jerky:
http://tomaatit.vuodatus.net/blog/1219870
Mahtavaa! Minulla on ollut mielessäni, että pitäisi käydä askartelemassa tämän postauksen yhteyteen linkki noihin teikäläisen tuotoksiin, mutta nyt ei sitten tarvitsekaan. Eli tämäpä varsin kätevää, kiitoksia. :)
Minäkin ihastuin noihin soijaversioihin siinä määrin, että saatan vetää niitä jääkaapista joskus pahimpaan nälkään ihan vaan hiukopalaksi. Pikkuisen tuommoista lihapalaa kalutessaan tuntee itsensä luolamieheksi, mutta mikäs siinä.
Mutta kumpaa noista nyt sitten seuraavaksi kokeilisi. Ehkä kuitenkin tuota Nikoyakia, kun tuo teriyakikastikkeen ja vaahterasiirapin yhdistelmä kuulostaa aika koukuttavalta.
Olipas hyvä ohje, vaikka ei ihan vastikään julkaistukaan! Tosin sovelsin siinä määrin, että yhteistä on oikeastaan vain lihan kuivaaminen... :) Possua löytyi pakastimesta sopiva pala koetta varten, joten ei muuta kuin ohkaisia siivuja kohmeisesta palasta ja sitten hyötykasvikuivuriin. Ensimmäisen ritilällisen laitoin ihan maustamatta, toiseen suolaa ja pippuria ja kolmanteen habanero-Tabascoa. Näitä kokeita tulen tekemään varmasti lisääkin... ;)
Koska kuivuri on suunniteltu juuri kuivattamaan, pääsin maistelemaan rapeita siivuja jo parin tunnin kuluttua. Kuivauslämpö oli maltilliset 50 astetta.
Itellä tuli tehtyä kans eilen 2kg paistista jerkyä tuon sun ohjeen mukaan.. testiksi viipaloin lihaa sekä poikkisyyn että syyn suuntaisesti... Helpompihan noita poikkisyyn viipaloituja on popsia :)
Tein puolet ihan au naturellea ja puolet sitten marinadin kans(noin 1h marinoitu ja toimi eli ei tarvi päivää tuohon). Marinadiksi laitoin soijaa, öljyä, kojankkia ja riisiviiniviinietikkaa...sekaan sitten valkosipulia, musta ja rose pippuria ja rosmariinia.. :)
Tuosta marinadisatsista tuli kyllä vinkeen makuinen.. maistuu todella hauskasti hyvälle riistalle eli sopisi vaellusmuonan marinaadiksi loistavasti... chiliä ehkä ois voinut hippasen pistää mukaan ja viinietikkaa pitää ens kerralla laittaa vielä varovaisemmin. mut loistavaa oli noinki ;)
Lähetä kommentti
<< Home