Kurkistus karkkipussiin

Tässä ovat meidän kumpaisenkin tänä viikonloppuna pussittamamme irtokarkit. Arvatkaa, kumpi on kumman kasa:


Ylimuuli Mukkelis haastoi meidät molemmat irtokarkkimeemiin, joten täältäpä pesee. Tehtävänanto menee jotakuinkin siten, että on esiteltävä vähintään viisi mieluisinta irtokarkkilaatua blogissaan. Tässä yhteispostauksemme, olkaa hyvät:

P: Minun kokoamani mellipussit tuppaavat olemaan yleissävyltään mustia ja kirpeitä. Keskeinen kauhontaperiaate on pyrkimys rakentaa jonkinlainen tasapaino salmiakkien ja kirpakoiden karkkien välille - ja vielä niin, että mukaan tulee muutama raikkaampi hedelmäpala ikäänkuin puhdistamaan ilmaa. Liiallinen hedelmäkarkkipitoisuus tekee pussista äitelän ja teennäisen, mutta muutama tarkoin valittu yksilö on omiaan katkaisemaan salmiakinlatkutuksen ketjun silloin, kun suutuntuma alkaa mataa liian syvissä ja tummissa vesissä.

Ikisuosikkejani ovat perinteiset, rehellisen tukevat salmiakit (merkkarit, merenneidot ym.) sekä kepeämmät liitulakut, vanhat autot, väyrysenpäät ja tervapirut. Myös kaikkinaiset kirpeäpintaiset mustat karkit ovat lähellä sydäntäni. Hedelmäpuolella mukana ovat tulleet ihan pikkupojasta lähtien värikkäät tutit. Paria dekadia nuorempana niitä oli kiva pujottaa sormeen ajan kanssa imeksittäviksi, kun niissä renksut kerran on, mutta nyttemmin tämä tapa on sentään jäänyt pois.

Suklaata syön hyvin mielelläni, mutta irtokarkkipussiin tulee siltä puolen poimittua oikeastaan vain punssinappeja. Nuorempana en voinut sietää tummaa suklaata oikeastaan ollenkaan, kun se oli muka niin kirpakkaa. Nyttemmin parhaat suklaan sävyt löytyvät juurikin siltä osastolta.

***
R: Tehtävänanto oli ilmeisesti meikäläiselle aivan liian haastava, koska kokoamastani karkkipussista puuttuivat suurimmat suosikkini: turkinpippurit ja Dracula-pastillit. Pussi on sen sijaan sisällöltään muuten aika tyypillinen tavalliseen tilanteeseen verrattuna. Panostan karkkeja valitessani paitsi karkkien makuun myös niiden ulkonäköön. Mukavaa, jos pussissa on muutakin väriä kuin mustaa. Loppujen lopuksi olen kuitenkin maisteluhetkellä tyytymätön oman pussini sisältöön ja päädyn pyydystämään Pippurimyllyn pussista semmoisia salmiakkeja, joiden sisällä on jotain jytyä jauhetta.

Osa valikoiduista karkeista (ruskeat ufot ja peikonmarjat) on mukana niihin liittyvien lapsuusmuistojen takia. Kapteeni Salmixeista tykkäsin niin ikään jo tenavana, samaten kuin liitulakuista. Mukana on myös joitakin käsittämättömiä kummallisuuksia, esimerkiksi omenalle maistuvat pikkuiset lakupötköt.