Raikas kurpitsa-inkiväärihillo
Hilloja ja marmeladeja meillä on keitelty hirmu vähän, jos ollenkaan. Ne on aina ostettu kaupasta valmiina. Paria sorttia chutneyta tosin on valmistettu, mutten niitä jotenkin osaa hilloiksi laskea - sekä tietenkin Rosmariinin chilinen tomaattihillo. Missä ylipäänsä mahtavat mennä chutneyn, marmeladin ja hillon rajat? Wikipedian mukaan marmeladi valmistetaan hillon tapaan, mutta hyydytetään lopuksi liivatteella.Nyt kuitenkin Nami-Namin Pille julkaisi niin houkuttelevan reseptin, että päätin tehdä hillohaaveista totta. Kuten odotettua, hillosta tuli mainiota. Inkivääri antaa sille erittäinkin sopivan pikku potkun niin, että se maistuu mielenkiintoiselta, tuoreelta ja raikkaalta.
Hillo toimi mainiosti paahtoleivän päällä, mutta Pille kirjoittaa syöneensä sitä myös pannareiden kanssa - ja kertoopa sen sopivan myös grillatulle lihalle.
Inkivääri-kurpitsahillo
1 kg pienehköksi pilkottua kurpitsan hedelmälihaa
50-70 g tuoretta inkivääriä raastettuna
1 sitruuna
200 ml vettä
500 g hillosokeria pektiinillä
Kaavi kurpitsasta siemenet, kuori uloin, ohut ja kova kuorikerros pois - ja paloittele sitten jäljelle jäänyt hedelmäliha kuutioiksi.
Pese ja kuivaa sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa talteen. Kaavi valkoinen aluskuori ja hankkiudu siitä eroon. Leikkele sitruunan hedelmäliha vähän pienemmiksi palasiksi.
Laita kurpitsakuutiot, vesi, sitruunan hedelmäliha ja raastettu inkivääri riittävän suureen kattilaan ja keittele miedolla lämmöllä kannen alla, kunnes kurpitsapalat pehmenevät. Tähän kuluu 1/2-1 tuntia. Kurpitsanpaloja kannattaa tökkiä välillä haarukalla. Valmista on perunatyyliin silloin, kun haarukka hujahtaa kurpitsaan aivan kiroilematta. Keitä vielä 5-10 minuuttia ilman kantta, jotta ylenmääräinen vesi haihtuu.
Murjo kurpitsa (ja toki joukossa oleva sitruuna) hienommaksi. Alkuperäinen ohje puhuu puukauhasta, itse turvauduin perunasurvimeen. Jos haluat teollisen tasaista hilloa, voit myös pusertaa keitoksen siivilän läpi.
Lisää hillosokeri(1 ja raastettu sitruunankuori ja keitä vielä 10 minuuttia. Lusikoi hillo sitten steriloituihin(2 säilykepurkkeihin ja sulje heti. Bonuksena seuraa hetken perästä kiva nakse, kun säilykepurkkien kannet paukkuvat sisään "tuoreuden merkiksi" kuin kaupan säilykkeissä ikään!
1) Tässä kannattaa tosiaankin käyttää nimenomaan hilloon tarkoitettua sokeria, jossa on pektiiniä. Sitä saa jotakuinkin kaikista kaupoista ja pussissa kerrotaan selvästi, että mukana on pektiiniä. Pektiini auttaa antamaan keitokselle hillomaisen jämäkän rakenteen.
2) Säilöntään tarkoitetut lasipurkit voi steriloida esim. pitämällä purkkeja 100-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Kun vielä keittää purkkien (metalli)kannet sillä välin vesitilkassa, niin jopa pysyy home loitolla hillopurkeista.
posted by Pippurimylly @ 21:34
11 comments
11 Comments:
Voi järkytys wikipediaa :(
Kondiittorit kyllä ainakin tekee ihan pektiinipohjaisia marmeladeja ilman liivatetta ja aitoa marmeladia ne varmasti ovat. Ne on vähän kuin vaikka vihreet kuulat sillä erolla että itsetehtynä ne on astetta pehmeempiä ja sulaa suuhun oikeen kivasti eikä maistu E-koodeilta...
Lain mukaan oon käsittäny että hillon, marmeladin ja täytteen eroavaisuudet liittyy sokeripitoisuuteen (hillossa vähiten sokeria, laadukkainta, sitten marmeladi ja vikaksi täyte). Marmeladiin taisi liittyä vielä sellainenkin juttu että jos puhuttiin pelkästä marmeladista, sillä tarkoitetaan appelsiinimarmeladia, muussa tapauksessa pitää aina laittaa marja/hedelmä eteen.
Toisaalta itsetehdyt marmeladit voidaan tulkita monella tavalla, joko leivän päälle levitettävänä töhnänä tai sitten vähän tiukempana tavarana. Että mene ja tiedä, ehkä pitäisi etsiä fiksumpi vastaus jostain muualta...
Pitänee kaivella netistä ohjeita sitrusmarmeladiin ja ottaa aiheeseen omakohtaista tuntumaa. Kaupan marmeladit ovat aina hilloihin verrattuna jossain määrin "viipaloitavampia", joten rakennetta olisi ovela päästä vertailemaan omatekoiseen.
Mutta taipuvatko sitrukset sitten jostain syystä mieluummin marmeladiksi kuin hilloksi?
Miten tehdään itse vihreitä kuulia? :O
Hei vastatkaa mulle jooko vastatkaa pyytää mukkelismuuli (blogissaan)
;-)
kiNtas: Hyvä kysymys. Yritin viime talvena itse marmeladikarkkien tekoa, mutta suksee ei ollut kovinkaan suuri. Päärynääköhän niissä kuulissa on käytetty makuaineena vai mitä.
Ylimuuli: No ihan varppina vastataan karkkimeemiin! Pitää koittaa muistaa käydä karkkiostoksilla vaikka jo viikonloppuna.
jooh sokerin määrä erottaa hillon ja marmelaatin.. niiku arsipaani vs. mantelimassa.
Marmeladi on nimenomaan sitrushedelmistä tehty seos. Muista tehdyt hillot ovat eivtä tosiaan ole vars. marmeladeeja, vaikka valmistustapa kuinka lähentelisi marmelaadia. Joskus näin pientuottajan käyttävän nimitystä "porlaadi" porkkanasta tehdystä marmelaadityypppisestä hillosta. Aika oivaltavaa ;)!
Tässä vielä määritelmä tarkasti: Marmeladi on vedestä, sokerista ja sitrushedelmistä saatavasta raaka-aineesta (hedelmäliha, sose, mehu, vesiuute ja kuoret) sopivasti hyytelömäiseksi tehty seos. Valmiiissa tuotteessa 1000g kohti tulee olla väh. 200g sitrushedelmää (josta 75g hedelmän sisäosaa). Näin sanoo lainsäädäntö, jottas tiedätte :)!
Kurpitsa-inkivääri"hilloke" näytti aivan mahtavalta. Kiva lisä joulupaketteihin...
No nyt tiedämme! :) Kiitos ja kumarrus.
Kiitokset hyvästä ohjeesta. Eilen illalla tein ja puoli purkkia on jo leivän ja pannarin päällä syöty.
Sain juuri valmiiksi neljä purkkia tätä kurpitsa-inkiväärihilloa ja pakkohan sitä oli jo maistaa... Oli taivaallista. Isäntä veti sitä suoraan kattilasta paahtoleivän päälle :D
olen suuri inkiväärin ystävä ja tämä resepti oli jotain ihan ihanaa ...............viimevuotiset tuli syötyä melkein suoraan purkista lusikalla...............ja sit tästä hillosta tulee ihana KÄÄRETORTTU...........kokeilkaa...........
Lähetä kommentti
<< Home