Kolmiomaiset hernenyytit

Herne on loistokas raaka-aine, jota olen käyttänyt kokkailuissani aina aivan liian vähän. Herneiden vihreä väri on yksistään jo varsin houkutteleva, eikä maussakaan tietenkään mitään vikaa ole. Ehkäpä voisin uudessa herneinnostuksessani hankkia viimein käsiini vähän aikaa sitten ilmestyneen Herne rokkaa -kirjan. Muutama pakasteherneitä hyödyntävä resepti kätköistämme sentään löytyy: niin kuin nyt vaikka tammikuinen kevätpasta tai vuoden takainen lammaspaimenen piirakka.

Tällä kertaa herneet pääsivät käsittelyssäni filotaikinan sisuksiin. En ole maailman kokenein filotaikinan käyttäjä, ja se näkyi alkuun aikamoisen epävarmoina otteina. Tai levyt eivät kyllä pahemmin repeilleet ja kaikki sujui niiden puolesta kutakuinkin putkeen, mutta pitkulaisten taikinalevyjen taitteleminen kolmion muotoon ei tahtonut lähteä alussa oikein sujumaan. Sitä se tilallisen hahmottamisen täydellinen puuttuminen teettää! Avuksi tullut Pippurimylly totesikin ymmärtävänsä hyvin, miksei meikäläisestä ole tullut vaikkapa arkkitehtiä.

Lopulta hommaan tuli kyllä sen verran rutiinia, että uskoisin olevani seuraavalla kerralla jo varsinainen filotaikinan taitteluässä.

Kyseessä ovat siis kesällisestä Glorian ruoka&viini -lehdestä Kurpitsamoskan keittiöön tiensä löytäneet hernepiirakat, joita me pääsimme iloksemme maistamaan syyskuisessa ruokablogimiitissä. Me molemmat valitsimme filopiiraat kaikista tarjolla olleista herkuista suosikiksemme, ja pääsimme sitten kirjaamaan niiden ohjeistusta paperille ajatuksella, että toteuttaisimme ohjeen joskus oman arvuuttelumme mukaisesti. Ohjeet olivat kuitenkin alkuperäiseen verrattuna sen verran pelkistetttyjä, että päätimme loppujen lopuksi pitäytyä suosiolla monimutkaisemmassa versiossa.

Oma lopputulokseni olisi kaivannut himppasen verran enemmän sitruunaa ja ehkä hiukan enemmän myös paistoaikaa, mutta hyvin nämä maistuivat silti uusintakerrallakin (etenkin sen jälkeen, kun jäähtyivät ja maut tasoittuivat tarpeeksi). Jotenkin tuo hernetäyte on vaan niin kutkuttava ja jossain mielessä aika yllättäväkin.

Sitruunaiset herne-minttupiirakat

1 pkt (450 g) pakastettua filotaikinaa

Täyte
400 g pakasteherneitä
1 dl vettä
1 dl silputtua tilliä
½ dl silputtua minttua
1 luomusitruunan hienoksi raastettu kuori
2 rkl sitruunanmehua
2-3 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
n. ½ tl mustapippuria myllystä

Taikinalevyjen voiteluun
1½dl maitoa
50 g voita

Piirakoiden viimeistely
1 kananmuna
1 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä

Sulata filotaikina pakkauksessaan jääkaapissa yön yli tai huoneen lämmössä pari tuntia. Pane uuni lämpiämään 225 asteeseen ja valmista täyte siirtämällä kaikki ainekset monitoimikoneeseen. Soseuta. Mittaa voitelun tarvittavat maito ja voi kattilaan ja kuumenna seosta keskilämmöllä, kunnes voi sulaa.

Ota filotaikinasta kerrallaan kolme taikina-arkkia. Peitä loput taikinasta nihkeänkostealla keittiöpyyhkeellä, sillä filotaikina kuivuu herkästi, jolloin siitä tulee repeilevää ja vaikeasti käsiteltävää. Nosta ensimmäinen filoarkki työtasolle ja voitele se kevyesti maito-voiseoksella. Nosta päälle toinen arkki ja toista voitelu. Voitele toinen filoarkki hieman eri kohdista kuin ensimmäinen taikinakerros. Nosta päälle vielä kolmas filokerros. Jätä se voitelematta.

Leikkaa filotaikinalevyt terävällä veitsellä n. 10 cm leveiksi, pitkänomaisiksi suikaleiksi. Jaa jokaisen suikaleen toiseen päähän ruokalusikallinen hernetäytettä. Nosta taikinasuikaleen toinen alakulma ylös niin, että muodostuu kolmio, ja jatka taittelua niin, että täyte jää filotaikinan sisään piiloon ja piiraasta muodostuu tasasivuinen kolmio.

Nosta filopiirakat leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille saumapuoli alaspäin. Voitele valmiit leivonnaiset vatkatulla kananmunalla. Ripottele päälle hieman rouhittuja pistaaseja. Paista leivonnaisia ylätasolla noin 10-15 minuuttia tai kunnes ne saavat kauniin värin.

Miitissä laatimamme ohjelaput ovat edelleen tallessa, vaikka en sattuneista syistä nyt niiden mukaan edennytkään. Oma ohjeistukseni kehotti tekemään taikinasta ja täytteestä (=herneitä, tilliä, sitruunaa, suolaa) "jollain tapaa kolmiomaisia lopputuloksia" ja paistamaan niitä 200 asteessa 15 minuutin ajan. Varsin vakuuttavaa.

Pippurimylly puolestaan veikkasi, että täytteeseen kuuluu sitruunan ja liotettujen(?) herneiden lisäksi ehkä myös kurpitsaa tai kaalia. Ohjeistus oli aika suoraviivainen: "Kääri sitruunat ja herneet filotaikinaan. (Kannattaisiko voidella munalla ensin?) Paista. Parhaimmillaan kuohuviinin kera!"