Hankalat banaanit

Kuten Pastanjauhannasta on ollut viime aikoina pääteltävissä, en ole valtaisan työsuman puristuksissa ehtinyt laittaa viime kuukausien aikana juuri ollenkaan ruokaa (onneksi älysin aikoinani valita keittotaitoisen puolison). Onneksi tilanne on menossa kovaa kyytiä parempaan suuntaan (ehdin jopa viikonloppuna tutkailla pitkästä aikaa keittokirjoja! ja leipoa leipää!).

Kokkaustaidot ruostuvat käytön puutteessa melkoista kyytiä, ainakin jos voi päätellä jotain näistä tämänkertaisista karamellisoiduista banaaneista. Yhtenä iltana päätin laatia Sikke Sumarin jälkiruokakirjassaan ohjeistamaa banaanijälkiruokaa, joka vaikutti tarpeeksi nopeasti ja näppärästi syntyvältä. Mitä vielä. Värkkäsin sapuskan parissa loppujen lopuksi lähemmäs tunnin verran. Huokaus. Tapahtui taas näitä klassisia rosmis-mokia, joissa puolitetaan ainesosia ja sitten ei muistetakaan puolittaa kaikkia ja kun ruoka on jo uunissa, niin huomataan, että pieleen meni ja on aloitettava alusta. Sitten kun sain jälkiruuan vihdoin sommiteltua pöytään, lopputulos näytti lähinnä grillimakkaralta.

Jälkiruokia voisi kyllä laatia enemmältikin. Samainen Sumari nimittäin hoksauttaa kirjassaan jälkiruokien ehdottoman etupuolen: "Perheiden yhteisten ateriahetkien kannattajana suosittelen aterian päätteeksi jälkiruokaa, vaikka kuinka yksinkertaista. Se pidentää yhteistä pöydän ääressä vietettyä aikaa ja jättää ateriasta makoisan muiston." Minä itse olen niitä ihmisiä, jotka syövät mielellään hitaasti ja jäävät pöydän ääreen istuskelemaan ja jaarittelemaan pitemmäksikin aikaa, mistä syystä ruokahetkien pitkittäminen jälkiruuan keinoin kuulostaa tietenkin varsin houkuttelevalta (taikka sitten vaihtoehtoisesti voisi opetella olemaan niin tenhoavaa seuraa, ettei kukaan haluaisi kirmaista ruokapöydästä ikinä minnekään).

Tuossa Makeaa mahan täydeltä -kirjassa oli muutenkin aikamoisen kiintoisia ohjeita. Sitkaat kookos-sitruunapalat kuulostavat jo oletusarvoisesti sen verran hyviltä (sitkaus on tietyissä yhteyksissä plussaa), että otin ohjeen talteen. Lisäksi kirjassa oli ällistyttävän ihanan näköinen limetti-mangokakku, jonka ohjetta kovasti tavailin, mutta huomasin sen omille kakuntekotaidoilleni aivan liian vaikeaksi. Kaikki ainesosatkin oli ammattimaiseen tapaan ilmoitettu grammoina, enkä osaa ollenkaan ajatella itseäni punnitsemassa liivatteita ja kermavaahtoa yhdellä ainokaisella keittiövaakallani.

Tässä kuitenkin, kaikesta huolimatta, banaaniohjetta:

Karamellibanaanit

4 rkl voita
2 rkl vaaleaa fariinisokeria
2 rkl sitruunamehua
4 banaania
2 rkl brandyä

1. Pane voi, sokeri ja sitruunanmehu uunivuokaan ja kypsennä uunissa muutama minuutti niin, että voi sulaa. Sekoita.
2. Lisää vuokaan kuoritut banaanit ja lusikoi seosta niiden päälle.
3. Lisää brandy, peitä vuoka foliolla ja kypsennä vielä viitisentoista minuuttia.
4. Tarjoa kuumina kylmän jäätelön kera.