maanantaina, lokakuuta 29, 2007

Shepherd's pie

En tarkkaan ottaen tiedä, minkälainen kuva minulla alkujaan oli Shepherd's Pie -nimisestä ruokalajista, mutta en minä sitä ainakaan perisuomalaiseksi jauheliha-perunasoselaatikoksi mieltänyt. (Tosin ei se ihan sama asia olekaan. Suomalaisversiossa jauheliha taidetaan yleensä sekoittaa perunamuusin joukkoon, kun taas Englannissa muusi levitellään jauhelihapedin päälle.)

Lammaspaimenen piirasta on ollut tarkoitukseni kokeilla siitä lähtien, kun puolitoista vuotta sitten Englannissa käydessäni nappasin siihen ohjeen jostakin matkan varrelta mukaani. Kyseinen ohje lienee kuitenkin tähän mennessä kadonnut, mistä syystä en nyt inspiraation iskiessä voinut siihen enää turvautua. Tämä resepti löytyi Martha Stewartin sivulta comfort food -osastosta (samaisella osastolla pitänee vierailla syksyn mittaan vielä muutamaankin otteeseen, etenkin jos päivänvalon vähäisyys käy lumen puutteessa liikaa harmittamaan).

Ihan tarkalleen en alkuperäistä reseptiä noudattanut, mutta suurin piirtein sen mukaan toki edettiin. Keittelin perunamuusin seuraksi makoisan jauhelihakastikkeen, jonka maustoin Worcestershire-kastikkeella. Sopivia sattumia soosi sai pilkotusta porkkanasta sekä sulatetuista pakasteherneistä. Tomaattipyreetä olisi toki minun makuuni saanut olla enemmänkin kuin vain purkillinen.
Shepherd's Pie(s) (kahdeksalle)

n. 900 g (2 pounds) vastajauhettua lammasta
1 iso sipuli, hienonnettuna
4 porkkanaa, sopivasti pilkottuna (itse vedin aika pieneksi)
2 rkl tomaattipyreetä (enemmän, sanon minä)
2 rkl jauhoja
1–2 rkl Worcestershire-kastiketta
suolaa ja pippuria myllystä
n. 280 g (10 ounces) sulatettuja pakasteherneitä
n. 1,36 kg (3 pounds) perunoita, kuorittuina ja lohkottuna
2,4 dl maitoa
6 rkl voita

Itse aloitin puolittamalla ohjeen määrät, eli suuntasin kauppaan ostamaan vajaan kilon verran perunoita sekä vajaan puoli kiloa lampaan jauhelihaa. Sen jälkeen ruskistin jauhelihan pannulla ja siirsin sen sivuun. Paistoin samalla pannulla pilkottuja sipuleita ja porkkanoita niin pitkään, että porkkana alkoi osoittaa hieman antautumisen merkkejä, yhteensä noin viitisen minuuttia. Sekaan hämmennettiin tomaattisosetta sekä jauhoja, minkä jälkeen kastiketta sekoiteltiin ahkerasti parin minuutin ajan.

Seuraavassa vaiheessa pannulle kipattiin Worcestershire-kastiketta, vajaa viisi desiä vettä sekä aiemmin ruskistetut lampaanlihat. Mausteeksi 2 tl suolaa ja 1/4 teelusikallista pippuria. Haudutellaan silloin tällöin sekoitellen niin, että tuloksena on sopivan jämäkkä soosi. Aikaa tähän menee ohjeen mukaan noin 10 minuuttia. Sitten kipataan herneet sekaan ja keitellään vielä suurin piirtein minuutin ajan. Kastike kaadetaan sopiviin matalahkoihin astioihin, joko yhteen tai kahteen isompaan taikka useampaan pienempään. Pienemmissä on se etu, että ruuan voi syödä halutessaan suoraan niistä.

Tällä välin on ollut hyvä laittaa perunat kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Niiden kanssa menetellään niin kuin yleensäkin perunamuusia tehtäessä: keitetään perunat kypsiksi (kestää arvatenkin n. 20 minuuttia), kaadetaan vesi pois, minkä jälkeen muusataan perunat kera maidon ja voin. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Omasta muusistani tuli liian jämäkkää, kun laitoin maitoa sekaan vähän turhan säästeliäästi.

Muusi levitellään jauhelihakastikkeen päälle. Haarukalla voi halutessaan koristella muusin pintaa, mikäli kokee sen tarpeelliseksi. Sen jälkeen vuoat uuniin 220 asteeseen n. 25–30 minuutiksi, missä ajassa piirakoiden pinnan pitäisi ruskistua mukavasti. Jäähdyttele jonkin aikaa ja tarjoile.

Shepherd's Pie on aivan loistava tähderuoka, mistä syystä siihen ei mitään ohjetta periaatteessa tarvittaisikaan. Edellispäivältä jääneellä perunamuusilla ja jauhelihakastikkeella pötkisi jo pitkälle. Jos kohta lihan kannattaisi olla kaikkein mieluiten peräisin lampaasta.

16 Comments:

At 30/10/07 08:34, Blogger ylimuuli said...

Rosemary goes Martha! Eikös kannattanutkin. :-) On se hassua mitä kaikkea voi nimitellä piirakaksi.

 
At 30/10/07 08:51, Blogger Rosmariini said...

Sinähän se tosiaan minut marthalaan opastitkin ja sieltä resepti tarttui mukaan. Kiitos ja kumarrus! Oli kerrassaan kiva kokemus.

Meillä täällä tuo perheen toinen asukas ei kamalasti välitä perinteisistä piirakkapohjista (etenkään siitä kaikkein tavallisimmasta voi-vehnäjauhoversiosta... en perusta siitä kyllä kovin paljon itsekään), mutta tämmöinen lihapohjainen piirakka maistui hänellekin. :) Limepippurilasta bongattua voitonta rahkapohjaa pitäisi joskus kokeilla noihin perinteisempiin piirastuotoksiin.

 
At 31/10/07 22:42, Blogger ylimuuli said...

Marthala :-D indeed. Päästään pian oikein Marthaloiden kurssillekin, käestä pitäen ;-) Ja perinteiset piirakkapohjat on aika raskaita kyllä, itse tykkään filotaikinasta melko paljon, tai sitten vaan tositosi ohuesta pohjasta, mielellään rapeasta, niin kuin pitsassakin.

Luin juuri jostain että pitsapohjaa ei saisi kaulia, koska muuten se ei kohoa kunnolla, mutta minähän kaulin sen aina läpinäkyväksi enkä haluakaan sen paisuvan :-D Ja hyvää tulee, etenkin kun pirskottaa päälle öljyä ja pohja on erirapea. Huijasit mut puhumaan pitsasta :-o

 
At 31/10/07 22:51, Blogger arleena said...

Kannattaapa kokeilla tätä jauheliha-perunapietä. En ole tuossa kokoonpanossa valmistanutkaan aikaisemmin.

Ruokablogisi löytyy tosi helposti tuolta ykkössivulta luetuimpien joukosta, jotta olen nyt tarttunut blogisi tutkailuun. Vaikka sinulla riittää lukijoita ilman minuakin..

 
At 31/10/07 23:23, Blogger Rosmariini said...

Ylimuuli: Filotaikina, sinäpä sen sanoit! Jos nyt vaan vielä oppisi sen tavoille (tai se oppisi minun tavoilleni), niin jo vain tulisi tulokseksi kelpopiirakkaa. Jos koettaisi leipoa jolloinkin uudestaan vaikka fetajuustoista pinaattipiirakkaa.

Arleena: Ei sitä lukijoiden määrää jotenkin itse hahmota ollenkaan. Jotenkin tuntuu, että ne täällä vaan käyvät, jotka kommentoivatkin. :) Pitääpä itsekin perehtyä tarkemmin (lokakuun suklaahaasteesta tuttuun!) blogiisi.

 
At 1/11/07 08:41, Blogger ylimuuli said...

Rosmu, niin totta! Kommentit konkretisoi käyttäjiä. Jos jotain juttua ei kommentoi kukaan, se jää jotenkin ihan roikkumaan ilmaan, rassukka :-) Itse myös luen paljon eri (ruoka-)blogien kommentteja, ne on, toistan itseäni, blogailun suola.

 
At 1/11/07 21:02, Anonymous Anonyymi said...

Hyvä perusruokavinkki. Maistui lapsille ja aikuisille. Ei löytynyt lammasta, mutta nautajauhelihasta tuli ihan maistuvaa.

Ratatouillenkin kokeilimme elokuvan innoittamana. Hyvää sekin, mutta seuraavalla kerralla vältämme muutaman pienen valmistusvirheen. ;-)

-IK

 
At 1/11/07 23:27, Blogger Rosmariini said...

Ratatouille on kyllä ylihyvää, ja kaiken lisäksi superterveellistä! (Ja minähän en käytä liikaa ylisanoja.;) Rotta-elokuva on meikäläiseltä vielä näkemättä, samoin kuin se vähän aikaa sitten ilmestynyt toinen ruoka-aiheinen elokuva No Reservations.

Tässä lammaspaimenen piirakassa se soosi kannattaa muuten maustaa ihan kunnolla (muistinkohan korostaa sitä tuolla aiempana), kun muusi siinä päällä miedontaa sitten makua melkoisesti.

Muuli: Ujutin hetki sitten banaanin pakasteeseen, oujee. :) Ja kommentit ovat tosissaan pop. Harmi, että itse ehtii kommentoida muiden juttuja niin harvoin, vaikka sanottavaakin saattaisi toisinaan olla. Pitäisi pikkuisen ryhdistäytyä.

 
At 2/11/07 17:51, Anonymous bronx said...

Meillä jämä.pottumuusin loppusijoituspaikka on usein ns. muusileipä, snack food par excellence. Leipä oikeastaan vapaavalintainen, melko hapan ruisleipä todettu toimivaksi. Muusia semmonen 10-20 mm kerros, päälle ripotellaan currya ja hierotaan hyppysellinen Maldon-suolaa, riippuen vähän käytettävän currysekoituksen suolapitoisuudesta.

Keywords: simppeli, toimiva, mutkaton, robusti, neo-traditionalistinen, feelgood.

:-)

--bronx

 
At 3/11/07 14:11, Blogger Rosmariini said...

Muusileipää! Feelgood! Ilmoita ihmeessä seuraavan kerran, kun sitä olisi tarjolla, niin me tulemme täältä miehissä maistelemaan.

 
At 9/11/07 20:07, Blogger Ketturouva said...

Taas kannatti tulla tänne inspiraatiota etsimään, lammaspaimenen piirakkaa voisikin kokeilla lähiaikoina.

 
At 13/3/08 23:12, Blogger iia said...

kokeilpaa niin, että lamb shanks uuniin 2,5h, kanaliemen, parin ison sipulin, porkkanan, ja sellerin varren kanssa. sitten luusta lammas irti, kaikki ne isoon oataan palasin, muusi päälle(ja tietty ne mausteet). siitä ei enää shepherds pie parane! oikeasti, sunnuntai, sohva, joku leffa, lasi viiniä ja se tuoksu kämpässä, tekee onnelliseksi! tosin mies yhä edelleen haluaa cottage pieta...siihenkin löytyy mahtava resepti. auin liian kauan enkussa varmaan, ja kun tykkään ruuasta, niin tuli opeteltua muutava versio kaikista. mutta oikeasti,shepherds pie kunnolla tehty on jumalaista, ja cottagen kanssa kuuluu paksu punaviinikastike(vaikka pussista suoraan).

 
At 13/3/08 23:30, Blogger iia said...

ja anteeksi kirjoitus virheet... kirjoitin kauppalistaa miehelle piiraita varten!
*grin*

 
At 30/11/08 17:47, Anonymous Pilvi said...

Puolikokeilla oli aikoinaan myös mainio paimenpiiraan ohje: samantapainen kuin tämä, mutta lihasoosissa oli aimo annos guinnessia tai muuta tummaa, lampaan asemesta oli nautaa paloina ja perunakuorrutteeseen sekoitettiin vielä jauhettua parmesaania, täydellinen kylmiin talvi-iltoihin!

 
At 30/12/09 16:39, Anonymous Anonyymi said...

Omassa versiossani vuoan pohjalle leikataan siivuja tomaatista ja perunamuussin päälle ripotellaan aimo annos korppujauhoja jolloin pinnasta tulee erityisen rapsakka. Nam nam! Tämä tuoka toimii myös soijarouheella!

 
At 13/10/13 16:13, Blogger ullamarja said...

Hei, Kiitos tästä Shepherd´spie- ohjeesta, nyt sitten puurtamaan sitä!

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails