Pinaattikeitto, ideoita?
Miksi yksinkertaiset asiat ovat kokkailussa kaikkein vaikeimpia? Niin kuin nyt vaikka kaikenlaiset kasviskeitot, joiden makua on monesti melkein mahdoton saada säädetyksi kohdalleen. Ja munakas, meikäläisen vanha murheenkryyni!
Pasta Primaverasta jäi pinaattia sen verran yli, että kunnollisena kodinhengettärenä päätin tietenkin loihtia sen jatkokäyttöön johonkin toiseen muonaan. Kun mascarponeakin jäi muutama lusikallinen, suunnittelin ensin täyttää uunilohen pinaatin ja mascarponen yhdistelmällä tähän tyyliin. Pippurimylly muistutti sitten mieleeni vanhan kunnon pinaattikeiton, joka munanpuolikkailla höystettynä oli opiskeluajan lounasruokana keskuudessamme kovasti suosiossa. Kouluruokalamuistoihinkin pinaattikeitto kuuluu. Silloin se tosin oli nimeltään nakki-pinaattikeittoa.
Tämänkertaisen pinaattikeiton reseptin päätin pimittää itselläni, koska makuelämys ei ollut erityisen merkillepantava. Pinaatin maku häipyi keitosta kokonaan uppeluksiin, ja suolaa olisi saanut olla enemmän. Ensimmäistä kertaa suunnilleen sataan vuoteen olin sitä mieltä, että einesruoka olisi ollut omatekoista parempaa, (mikä taitaa johtua siitä, että yleensä olen ostanut pinaattikeittoa kaupan pakastealtaasta ja näin ollen olen tottuneempi eineskeiton makuun).
Joten, jos joku tietää kokeilemisen arvoisen pinaattikeiton reseptin, niin siitä saa vihjaista tänne pastanjauhantalankin suuntaan. Muussa tapauksessa taidan laputtaa ensi kerralla suosiolla einestiskille ja käyttää pinaatinlehdet vaikka pekoni-pinaattisalaattiin.
Pasta Primaverasta jäi pinaattia sen verran yli, että kunnollisena kodinhengettärenä päätin tietenkin loihtia sen jatkokäyttöön johonkin toiseen muonaan. Kun mascarponeakin jäi muutama lusikallinen, suunnittelin ensin täyttää uunilohen pinaatin ja mascarponen yhdistelmällä tähän tyyliin. Pippurimylly muistutti sitten mieleeni vanhan kunnon pinaattikeiton, joka munanpuolikkailla höystettynä oli opiskeluajan lounasruokana keskuudessamme kovasti suosiossa. Kouluruokalamuistoihinkin pinaattikeitto kuuluu. Silloin se tosin oli nimeltään nakki-pinaattikeittoa.
Tämänkertaisen pinaattikeiton reseptin päätin pimittää itselläni, koska makuelämys ei ollut erityisen merkillepantava. Pinaatin maku häipyi keitosta kokonaan uppeluksiin, ja suolaa olisi saanut olla enemmän. Ensimmäistä kertaa suunnilleen sataan vuoteen olin sitä mieltä, että einesruoka olisi ollut omatekoista parempaa, (mikä taitaa johtua siitä, että yleensä olen ostanut pinaattikeittoa kaupan pakastealtaasta ja näin ollen olen tottuneempi eineskeiton makuun).
Joten, jos joku tietää kokeilemisen arvoisen pinaattikeiton reseptin, niin siitä saa vihjaista tänne pastanjauhantalankin suuntaan. Muussa tapauksessa taidan laputtaa ensi kerralla suosiolla einestiskille ja käyttää pinaatinlehdet vaikka pekoni-pinaattisalaattiin.
22 Comments:
Yllättävän hyvä oli ruokalasta löytämäni ohje pinaatti-perunasalaattiin halloumijuuston kera. Olin ensin epäileväinen kun ohje vaikutti niin simppeliltä, mutta makuelämys oli viime aikojen parhaasta päästä! Ylipäätään perunasalaatit ovat lempiruokaani.
Talvella vaan ei pitäisi syödä ylen määrin noita tummanvihreitä lehtikasviksia, ovat valottomaan aikaan täynnä nitraatteja.
Minulla on Täsmälleen samanlaisia kokemuksia omatekoisesta pinaattikeitosta versus kaupan pakastealtaan vastaavaan. En ole Koskaan onnistunut saamaan omatekoisesta pinaattikeitosta ns. maukasta ja hyvää. Kumma juttu! Toinen on hernekeitto. Vannon Jalostajan hernekeiton nimeen. Ja kuinka yksinkertaisia nämä keitot kuitenkin ovat!
Anna-Jo: Pinaatti-perunasalaatin ohje olikin uusi tuttavuus, kiitos vinkistä. Reseptistä tulee taas niin kesä mieleen; uusia perunoita salaattiin ja halloumia grilliin.
Pistaasi: Jännä juttu kyllä noiden keittojen kanssa. Pidän itsekin pakastetun pinaattikeiton tavoin myös purkkihernekeitosta. Sinappia vaan sekaan, niin hyvää tulee. Ja käden käänteessähän noita kumpaistakin valmistaisi itsekin, jos vain pääsisi edes suurin piirtein yhtä maistuvaan lopputulokseen.
Makuhaun perusteella suomalaisissa ruokablogeissa on kirjoiteltu pinaattikeitosta aika paljonkin. Postauksista näyttäisi löytyvän myös reseptisuosituksia.
Nokkoskeitto on paljon parempaa, vaikka tuoreesta pinaatista tehtynä pinaattikeittokin voi olla hyvää.
Muistaakseni olen joskus kokeillut ohjetta, jossa keittoon lisättiin ripaus muskottipähkinää. ei hassumpaa.
Minun makuuni pinaattikeitto on myös liian laihaa ilman pippureita. Viherpippuri on suosikkini melkein mihin vaan ruokaan, mutta valko- ja mustapippurinkin säätämisellä voi saada aikaan maukasta keittoa.
Lupaan pyhästi ottaa nokkoset tulevan kevään kokkailuihini mukaan. Nokkoskeittoa ei nimittäin taida kaupan pakastealtaasta pahemmin löytääkään. :)
Olen tehnyt go green -kauramaitoon pinaattikeittoa, ja ripaus muskottia. Ihan hyvää... Voisin kokeilla myös soijamaitoon, sekin voisi paksuutensa takia olla aika sopivaa! En voi syödä noita kaupan versiota kun haluan kokonaan laktoosittoman.
Japanilaisen keittön ystävänä yksinkertaisuuden vaikeus on tuttu asia. Ruoan pitää osua nappiin koska mitään ei peitetä voin ja kerman tuomalla pehmeydellä tai viinin pirtsakkuudella.
Tuossahan se juju tosiaan onkin. Jostain lasagnesta tulee väkisinkin aika hyvää, kun maistuvia raaka-aineita on kasattu vuokaan kerrostolkulla.
Harmillisen moni kehityskelpoinen kasvisruoka on jäänyt tänne kyllä vuosien varrella postaamatta, kun en vaan ole ollut oman versioni makuun tarpeeksi tyytyväinen.
Aurajuusto maustaa kaiken mukavasti. Jopa munakkaan.
Heips pitkästä aikaa! voikeittiökin on saanut itsensä ja kamat jo kasaan uudessa osoitteessa ja nettikin toimii hämmästyttävästi vain noin 4 viikon odottelun jälkeen!
Meillä keitellään pinaattikeittoa aika usein ihan alusta asti itse (no, pinaatit ovat kyllä pakastealtaasta), ja ollaan päädytty siihen tulokseen että riittävän pitkä ja rauhallinen haudutus (niin kuin monissa muissakin maitoa ja jauhoja sisältävissä keitoissa ja kastikkeissa) on kaiken avain.
Mausteeksi on riittänyt sitten ripaus sokeria, ripaus suolaa ja vähän valkopippuria. Kannattaa myös kokeilla rasvasuuruksen unohtamista ja aloittaa sekoittamalla vehnäjauhosta ja kylmästä maidosta "tahna" kattilanpohjalle. Siihen sitten lisää maitoa ja keittelemään. Lopuksi voi sitten kiillottaa keiton nokareella oikeaa voita. Nam.
Äitini neuvo oli, että sekä pinaatti- että nokkoskeitto tarvitsee teelusikallisen sokeria.
Kiitos vinkeistä! Täytynee antaa omatekoiselle pinaattikeitokselle vielä tilaisuus. Tein oman keittoni nimenomaan tuommoiseen rasvasuurukseen, ja sekin oli jotenkin niin ankea kokemus. Keitto näytti turhan rasvaiselta, mutta lisämakua se rasva ei sitten antanutkaan.
Pinaatti-avokadokeitto kuulostaa hyvältä. Itse tekisin kyllä tuoreesta pinaatista enkä purkki/pakasteesta. Kylmä avokadokeitto on ainakin herkullista, joten tämäkin voisi toimia.
Kaikkea on tullut tuon keiton suhteen kokeiltua, mutta parhaimman maun olen silti löytänyt pakastealtaasta =( -Jokke-
Olen tehnyt pinaattikeittoa yläasteen kotitalouden tunnilta mukaan jääneellä reseptillä, jossa käytetään maito-vehnäjauhosuurustetta. Taidan olla ihan sivistymätön, kun mistään rasvajutuista en ollut kuullutkaan. Tämän ohjeen keitto onnistuu kyllä, kunhan jaksaa antaa suurustua kunnolla. Meidän taloudessa ollaan ainakin tykätty, jopa poikaystävä, joka vannoo liharuokien nimeen.
Ohje (kahdellekin hengelle kannattaa tehdä kaksinkertaisena): kiehauta 4 dl maitoa. Lisää suurus, jossa 0,5 dl maitoa ja 1,5 rkl vehnäjauhoa (saa laittaa enemmänkin, on kokemuksen kautta todettu. Anna suurustua, luonnollisesti varoen pohjaan palamista. Lisää pinaatti (meillä käytetään kaupan pakastepusseja, joita tähän annokseen yksi), anna saostua. Mausta suolalla ja muskottipähkinällä, tarjoa keitettyjen kananmunien kanssa.
Nyt alan pikkuhiljaa päästä jyvälle pinaattikeiton perimmäisestä ideasta. Oma keittoni oli näköjään liian pikaisesti väsätty versio, eikä tuohon suurustus- tai haudutuspuoleen tullut kiinnitettyä huomiota ollenkaan. Eli maltti on valttia seuraavalla kerralla.
Kaikkein helpoin kotitekoinen versio: tehdään ikäänkuin normaali vanhanaikainen valkokastike löysänä, lisätään pinaatit ja haudutellaan sekä maustetaan. Siinä välissä keitetään ne egut. Ja saa sinne torpata muuten sipuliakin sekaan, ainakin meillä ;D
Haluan vielä lausua sanasen pinaattikeitosta. Tein sitä nimittäin tänään ja herkullista oli! Myös omat makuhermoni ovat tottuneet kaupan antimiin, joten ilahduin siitä, miten lähelle tuttua makua pääsin. Otin Oliivian neuvosta vaarin ja sekoitin jauhot heti alussa kylmään maitoon. Nesteeksi maitoa ja kermapurkin jämä, mausteeksi 1 tl suolaa, 1 tl sokeria ja ripaus valkopippuria. Hyvää! Testatkaa siis tekin pinaattikeittoa rohkeasti uudelleen.
Oliivian pinaattikeitto kyllä näyttääkin sen verran herkulliselta, että täytyy joku kerta taas rohkaistua keittopuuhiin. Onhan keittelyssä kuitenkin huomattavasti enemmän tunnelmaa kuin pakastepussin lämmittämisessä.
Kokeilkaapas tällain.
2 rkl, voita sulatetaan, siihen joukkoon sama määrä vehnäjauhoja. , kun jauhot ovat sekoittuneet voihin hyvin, joukkoon, puoli litraa maitoa, ja paketillinen pinaattia (perus pinaattikuutio/pinaattipussi mitä kaupasta löytyy, taitaapi olla ... 100 grammaa?) Sitten sekoitellaan hyvin, jottei jää paakkuja. Kiehutellaan hiljaisella lämmöllä kunnes on paksuuntunut hieman. Tämän jälkeen heitä joukkoon desilitra kermaa, ja 100-200 grammaa graavilohta, ja keitto on valmis (älä kiehuta lohea, äläkä kermaa).
Erittäin hyvää tulee.
Uudenlaisen makuelämyksen saa, kun kokeilee Goalaista peruna-pinaattikeittoa, ohje löytyy tuolta Kotikokki.netin puolelta...
Ketju on näköjään vanha, mutta kun kerran osui silmiin, niin, (Laitoin sitäpaitsi juuri itsekin pinaattikeittoa).. Yleensä ostan kaupan pakastekeittoa itsekin, kun laiskottaa, vaikka kotonatehty soppa onkin paljon maukkaampaa. Vanha, hyväksihavaittu pinaattikeittoresepti löytyy blogistani (kohdasta "Keitot"), suosittelen lämpimästi :)
Lähetä kommentti
<< Home