Väriä tammikuuhun
Puhkipalanutta-blogi järjestää tammikuun ruokahaasteen, jossa tehtävänä on laatia mahdollisimman värikästä ruokaa. Sehän vaan passaa. Hyvä syy keskittyä uuden vuoden kunniaksi taas vähän tavallista tarmokkaammin kasviskokkaukseen. Jos haastereseptien myötä vaikka keksisi uusia keinoja käyttää tomaattia ja muita tomaattituotteita mahdollisimman värikkäissä yhteyksissä.
Ruokahaasteen kunniaksi otin kokeiluun pitkään jemmaamani kasvispadan reseptin, johon harissa toi sopivasti tulisuutta ja pinnalle rikotut kananmunat hieman ruokaisuutta. Väriä ruoka sai tomaattimurskan ja -soseen lisäksi erivärisistä paprikoista, porkkanasta, linsseistä ja kikherneistä - sekä pinnalle ripotellusta persiljasta ja oliiveista. Tosin noissa kuvissa ruoka näyttää yllättävänkin vähäväriseltä, kun kananmunan keltuaiset ovat kadonneet näkymättömiin ja muutenkin padassa näyttäisi olevan aika yleistomaatillinen meininki.
Tällä kertaa noudattelin alkuperäistä ohjetta hyvinkin tarkasti, mutta seuraavalla kerralla tekisi mieleni sujauttaa sekaan myös kidneypapuja vaikka jonkin toisen ainesosan korvaajaksi. Perheen miesjaosto murkinoi kasvispataa yllättävänkin mielellään (lopputulos ei ollut iloiseksi yllätyksekseni liian tulinen, vaan juuri sopivan maukas ja potkuisa), vaikka ennättikin ristiä ruokalajin jossain vaiheessa Huono-onnisen metsästäjän padaksi.
Käytin itse ruokaan kaupasta ostettavaa valmista harissaa (samaa kuin joulukuussa tehtailemiini harissakasviksiin), mutta kuten ohjeesta on huomattavissa, harissan voi halutessaan tehdä myös itse. (Lähde ruokaan: Glorian ruoka&viini 1/2005.)
Ruokahaasteen kunniaksi otin kokeiluun pitkään jemmaamani kasvispadan reseptin, johon harissa toi sopivasti tulisuutta ja pinnalle rikotut kananmunat hieman ruokaisuutta. Väriä ruoka sai tomaattimurskan ja -soseen lisäksi erivärisistä paprikoista, porkkanasta, linsseistä ja kikherneistä - sekä pinnalle ripotellusta persiljasta ja oliiveista. Tosin noissa kuvissa ruoka näyttää yllättävänkin vähäväriseltä, kun kananmunan keltuaiset ovat kadonneet näkymättömiin ja muutenkin padassa näyttäisi olevan aika yleistomaatillinen meininki.
Tällä kertaa noudattelin alkuperäistä ohjetta hyvinkin tarkasti, mutta seuraavalla kerralla tekisi mieleni sujauttaa sekaan myös kidneypapuja vaikka jonkin toisen ainesosan korvaajaksi. Perheen miesjaosto murkinoi kasvispataa yllättävänkin mielellään (lopputulos ei ollut iloiseksi yllätyksekseni liian tulinen, vaan juuri sopivan maukas ja potkuisa), vaikka ennättikin ristiä ruokalajin jossain vaiheessa Huono-onnisen metsästäjän padaksi.
Chak chuka – pohjoisafrikkalainen kasvis-papupata (6 annosta)
5 porkkanaa
2 sipulia
4 valkosipulin kynttä
2 paprikaa (punainen ja keltainen)
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl tomaattipyreetä
1 annos harissakastiketta
1 prk (400 g) tomaattimurskaa
2 dl ruskeita tai vihreitä linssejä
n. 3 dl vettä
1-2 tl suolaa
1 prk (n. 250 g) säilöttyjä keitettyjä kikherneitä
Viimeistelyyn:
6 kananmunaa
mustia kalamata-oliiveja
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
Valmista ensin harissakastike.*)
Kuori ja leikkaa porkkanat ja sipulit noin 1/2-1 senttimetrin kuutioiksi. Halkaise paprikat, poista siemenet ja leikkaa hedelmämalto kuutioiksi.
Kuumenna öljy uuninkestävässä padassa tai teräskattilassa. Kuullota kasvikset öljyssä. Lisää tomaattipyree ja harissakastike. Kypsennä hetki. Lisää tomaattimurska, linssit ja vesi. Mausta suolalla. Hauduta ilman kantta hiljaa poreillen, kunnes linssit ovat kypsiä ja pata melko sakeaa.
Lisää lopuksi valutetut, kypsät kikherneet. Kuumenna vielä kerran. Tähän asti ruoan voi tehdä etukäteen, vaikka edellisenä päivänä.
Tee sakeaan kasvispataan kuusi koloa ja riko jokaiseen kananmuna. Nosta astia 200-asteiseen uuniin ja kypsennä, kunnes kananmunat ovat kypsiä (noin 15 minuuttia riippuen ruoan alkulämpötilasta). Viimeistele ruoka kalamata-oliiveilla ja hienonnetuilla yrteillä.
*) Harissakastike
5 kuivattua tavallista punaista chiliä
1 kokonainen valkosipuli
1/2 dl öljyä
1 rkl jauhettua jeeraa eli roomankuminaa
1 rkl jauhettua korianteria
1/2-1 dl vettä
1 tl suolaa
Liota kuivattuja chilejä vedessä, jotta ne pehmenevät. Halutessasi poista siemenet.
Hienonna chilejä hieman. Kuori ja hienonna karkeaksi myös kokonainen valkosipuli (ei yhtä kynttä vaan koko sipuli).
Kuumenna öljy paistinpannulla. Lisää chilit, valkosipulit ja mausteet. Kuullota niitä hetki, jotta maut heräävät ja voimistuvat.
Kaavi seos monitoimikoneeseen tai sauvasekoittimen kulhoon ja aja hienoksi. Lisää vettä niin, että saat tasaisen ja sopivasti juoksevan rakenteen. Mausta suolalla. Tarjoa esimerkiksi lammaskuskusin kanssa tai chak chukan mausteena.
Käytin itse ruokaan kaupasta ostettavaa valmista harissaa (samaa kuin joulukuussa tehtailemiini harissakasviksiin), mutta kuten ohjeesta on huomattavissa, harissan voi halutessaan tehdä myös itse. (Lähde ruokaan: Glorian ruoka&viini 1/2005.)
8 Comments:
Tästä tulee jo kuvaa katsellessakin sellainen lämmittävä suutuntuma :). Rakastan kaikkea mihin tulee chiliä tai muita voimakkaita mausteita. Talvella ne ovat muutoinkin omiaan, vaikka tänä talvena ei vielä suuremmin ole tarvetta sisäiselle villapaidalle ollutkaan. Tätä voisin ehdottomasti kokeilla.
Kasviksista saisi kyllä sopivasti maustamalla aikaiseksi vaikka kuinka kiintoisia juttuja. Harissakasvisten lisäksihän taisin tulla viime vuonna kokeilleeksi ainakin balsamico- ja parmesaanikasviksia.
Chakchuka kulkee meidän lähipiirissämme myös nimellä "Ihmepata". Tämä lempinimi juontanee juurensa tuosta melko erikoisesta nimestä.
Loisto pata, jota on tullut tehtyä muutamaan otteeseen!
Kieltämättä tuo chakchuka ei tunnu oikein suomalaiseen suuhun istuvan (siis sanana - sapuskanahan se istui kyllä suuhun varsin hyvin). Täällä sitä kutsuttiin vain kasvispadaksi... ja huono-onnisen metsästäjän padaksi. :)
Kuvat tuovat veden kielelle. Itse olen omaa tuoretta ruokablogiani naputellessani useampaan otteeseen kiroillut sitä, että ruoan kuvaaminen on usein vaikeampaa kuin sen tekeminen.
Pitäisi panostaa enemmän asetteluun, ostaa rakkaaseen Nikoniini makro-objektiivi, panostaa valaistukseen ja öh, keittiön seinän tukevaan kuuraamisen - siitä kun näkee liian usein, että taas on paistettu savuavan kuumalla pannulla.
Ruokien kuvaaminen on kyllä kieltämättä tässä hommassa kaikkein ongelmallisinta ihan vaan jo senkin takia, ettei kameran kanssa ehdi säätää kovin pitkään, ellei halua syödä ihan tyystin jäähtynyttä ruokaa. Eli kuvat on vain napattava mahdollisimman pikaisesti ja toivottava, että joku niistä onnistuisi. Mutta hyvällä makrolinssillä pötkii onneksi tosiaan jo pitkälle. (Täälläkin on nikonisti kameran varressa.:)
Blogisi on muuten ihan huippu. Yksi resepteistäsi lähtee näillä näkymin jo loppuviikosta kokeiluun.
Hei, laitanpas teille ohjeen Mosambikilaisesta papupadasta, eli feijoadasta.
Kasviksia pilkottuina esim. porkkana, kaali, kukkakaali, vihreitä papuja, tomaattia, sipulia ja valkosipulia paljon!, tuoretta pinaattia, paprikaa, kesäkurpitsaa jne.
Mausteita tarvitaan: tuoretta chiliä n. puolikas (itse laitan vähemmän), valko-ja mustapippuria, vahvaa currya ja suolaa.
Pääaine on ruskeat pavut, itse tykkään liottaa ja keitellä itse, myös tölkkitavara käy (sattuneesta syystä emme tölkkiversioita löytäneet Mosambikista).
Paistetaan sipulit ja valkosipulit pehmeiksi runsaassa öljyssä, lisätään sekaan pilkotut tomaatit (voi kuoria jos haluaa) ja annetaan kiehua niin kauan, että tomaatit "katoaa" sekaan. Lisätään porkkanat, ja tämän jälkeen kaikki mausteet paitsi chili. Currya saa roivia ainakin pari ruokalusikallista, pippureita noin puolesta ruokalusikalliseen. Sekoitellaan, ja tarvittaessa laitetaan hieman vettä.
Tämän jälkeen lisätään vihannekset kypsymisjärjestyksessä. Vihannekset saavat jäädä vähän raaoiksi, etenkin kukkakaali. Loppuvaiheessa lisätään jo keitetyt pavut ja chili, viimeisenä pinaatti jos on. Annetaan porista pari minuuttia. Nesteen määrän voi itse säädellä, mutta jos ruokaa lämmittää uudestaan, siihen ei saa lisätä vettä, koska Mosambikilaisten mielestä maku kärsii. Syödään riisin ja vaalean leivän kanssa.
On ihan älyttömän hyvää ja tuhtia ruokaa :) Paikallisväestö syö tätä pääasiassa riisin kanssa, koska on halpaa ja pitää nälän kaukana.
Tuohan kuulostaakin herkulliselta, kiitoksia! Feijoada onkin meikäläiselle ihan uusi tuttavuus (niin kuin ilmeisesti aika monelle muullekin suomalaiselle, kun suomenkielisiä sivuja aiheesta ei näyttäisi juurikaan löytyvän). Mutta noin hyvillä aineksilla ei voi mennä kovin pahasti pieleen. Paljon valkosipulia ja papuja, nam.
Lähetä kommentti
<< Home