No-Knead Bread
Yleisön pyynnöstä palaamme vielä viimeviikkoiseen aiheeseen ja postaamme tähän väliin lisätietoa maailmalla mainetta niittäneestä vaivaamattomasta leivästä. Reseptin soveltaminen suomalaisiin olosuhteisiin ei ollut ollenkaan niin helppoa, kuin äkkiseltään olisi voinut kuvitella, koska amerikkalainen hiivapolitiikka poikkeaa jossain määrin koto-Suomen hiivahyllyjen valikoimista. Jenkkiläisten ohjeiden mukaan enemmän leiponeet voivatkin nyt antaa halutessaan hyviksi havaittuja vinkkejä eri hiivalaatujen käytöstä ja korvaavuuksista tässä yhteydessä.
Reseptin kummajainen oli instant yeast -hiiva, jota ei taida Suomesta saadakaan. Kyseessä on ilmeisesti lähinnä leipäkoneleivonnassa(* käytettävä pikahiiva, jonka etu on siinä, että se nostattaa taikinan tavallista hiivaa nopeammin ja sen pystyy liuottamaan tavallista hiivaa paremmin kylmiin nesteisiin. Tarkkaa tietoa tämän pikahiivan korvattavuudesta ja määrävastaavuuksista ei täällä jauhantapajassa ole, mutta olemme käyttäneet sen tilalla normaalia kuivahiivaa ja lämmittäneet veden hieman kädenlämpöistä kuumemmaksi, kuten kuivahiivan kanssa on tapana. Tämä menettely on tuottanut vallan toimivaa leipää, jos kohta aavistuksen verran tuntuu siltä, että tavallista kuivahiivaa kannattaisi laittaa taikinan sekaan enemmänkin kuin vain neljännesosa-teelusikallinen.
Ennen leivän valmistamista kannattaa katsoa aiemminkin linkkaamani New York Timesin leipävideo, sillä siitä nuo työvaiheet ilmenevät mielestäni sanallista kuvailua (tai ainakin omaa selostustani) paremmin. Mutta tässäpä viimein ohjeentynkää:
Kuvatussa leivässä on kaksi kupillista vehnäjauhoja ja yksi kupillinen sämpyläjauhoja. (Kuppi-vetoinen mitta on aika kätevä, jos ulkomaan resepteistä vähänkään enemmän kokkailee.)
*)Mahdetaanko muuten muualla maailmassa käyttää enemmän leipäkoneita kuin täällä Suomessa? Monessa muussa maassa leipäkirjojen joukosta löytyy nimittäin ennätysmäärä yksinomaan leipäkoneille omistettuja reseptikirjoja. Täällä kotipuolessa en edes tiedä ketään, kuka olisi viime vuosina koneellisesti leipäänsä valmistanut. (Äh, taidan tarkemmin ajateltuna sittenkin tietää pari tyytyväistä leipäkoneen omistajaa. Mutta joka tapauksessa leipä- ja limsakoneiden kulta-aika taisi Suomessa vallita jo joskus parisenkymmentä vuotta sitten.)
Reseptin kummajainen oli instant yeast -hiiva, jota ei taida Suomesta saadakaan. Kyseessä on ilmeisesti lähinnä leipäkoneleivonnassa(* käytettävä pikahiiva, jonka etu on siinä, että se nostattaa taikinan tavallista hiivaa nopeammin ja sen pystyy liuottamaan tavallista hiivaa paremmin kylmiin nesteisiin. Tarkkaa tietoa tämän pikahiivan korvattavuudesta ja määrävastaavuuksista ei täällä jauhantapajassa ole, mutta olemme käyttäneet sen tilalla normaalia kuivahiivaa ja lämmittäneet veden hieman kädenlämpöistä kuumemmaksi, kuten kuivahiivan kanssa on tapana. Tämä menettely on tuottanut vallan toimivaa leipää, jos kohta aavistuksen verran tuntuu siltä, että tavallista kuivahiivaa kannattaisi laittaa taikinan sekaan enemmänkin kuin vain neljännesosa-teelusikallinen.
Ennen leivän valmistamista kannattaa katsoa aiemminkin linkkaamani New York Timesin leipävideo, sillä siitä nuo työvaiheet ilmenevät mielestäni sanallista kuvailua (tai ainakin omaa selostustani) paremmin. Mutta tässäpä viimein ohjeentynkää:
No-Knead Bread
-7,2 dl (= 3 cups) jauhoja (all-purpose or bread flour)
-1/4 tl instant yeast -hiivaa (tai sitä kuivahiivaa + vesi lämmitettynä?)
-1 1/4 tl suolaa
-3,9 desiä vettä (1 5/8 cups)
Lisäksi myöhemmässä vaiheessa tarvitaan vielä lisäjauhoja leivontaa varten sekä vehnäleseitä tms. leivän pintaan.
Jauhot, suola ja hiiva yhdistetään kulhossa. Lisätään vesi ja sekoitetaan, mutta ei vaivata. Taikina saa jäädä aika tahmaiseksi ja löysäksi. Tämän jälkeen taikinakulhon päälle viritetään muovikelmu ja jätetään huoneenlämpöön 12–18 tunnin ajaksi.
Tämän jälkeen tehdään niin kuin opetusvideossa: Otetaan taikina kulhosta, ripotellaan sen päälle vähän jauhoja (niin, ettei taikina tartu kamalasti sormiin ja leivonta-alustaan), taputellaan vähän ja taitellaan taikina pari kertaa ”itsensä päälle”. Jätetään taikinamöykky kelmun alle varttitunniksi. Kelmuilun jälkeen taikinasta tehdään vähän pallomaisempi ja laitetaan se pyyhkeen väliin kohoamaan pariksi tunniksi. (Puuvillainen pyyhe, jonka ei mielellään kannata olla kovin nukkainen.) Pyyhkeen väliin taikinan alle ja päälle ripotellaan vehnäleseitä tai muita sopivia jyväsiä.
Suunnilleen yhden ja puolen tunnin kuluttua pyyhevaiheen alkamisesta pannaan uuni kuumenemaan reiluun 230 asteeseen, ja leivän paistamiseen käytettävä kannellinen pata (emaloitu valurautapata tms.) uuniin mukaan kuumenemaan. Kun taikina on kohonnut tarpeeksi, käännetään se pyyhkeen avulla ylösalaisin ja pudotetaan kuumenneen padan pohjalle samaan tapaan kuin videossakin. Peitetään kannella ja paistetaan puoli tuntia. Sitten kansi pois ja jatketaan paistamista vielä 15–30 minuutin ajan, kunnes leivässä on hyvä väri. Poimitaan leipä padasta, jäähdytetään ja syödään.
Kuvatussa leivässä on kaksi kupillista vehnäjauhoja ja yksi kupillinen sämpyläjauhoja. (Kuppi-vetoinen mitta on aika kätevä, jos ulkomaan resepteistä vähänkään enemmän kokkailee.)
*)Mahdetaanko muuten muualla maailmassa käyttää enemmän leipäkoneita kuin täällä Suomessa? Monessa muussa maassa leipäkirjojen joukosta löytyy nimittäin ennätysmäärä yksinomaan leipäkoneille omistettuja reseptikirjoja. Täällä kotipuolessa en edes tiedä ketään, kuka olisi viime vuosina koneellisesti leipäänsä valmistanut. (Äh, taidan tarkemmin ajateltuna sittenkin tietää pari tyytyväistä leipäkoneen omistajaa. Mutta joka tapauksessa leipä- ja limsakoneiden kulta-aika taisi Suomessa vallita jo joskus parisenkymmentä vuotta sitten.)
39 Comments:
Laitoin illalla leivän tekeytymään ja nyt olisi kohta uunin vuoro. Saa nähdä mitä tulee, koska veden määrää oli hiukan vaikea laskea ja tuntuu että taikinasta tuli turhankin jämäkkä. Kuivahivaa laitoinkin näppituntumalla ehkä puolikkaan teelusikallisen. Olisi saanut kenties olla enemmänkin, koska en havainnut mainittavaa kuplien muodostusta. Liekö vika sitten juuri liian paksun taikinan rakenteen. Nyt kuitenkin jännityksellä odottamaan menikö homma edes sinne päin :).
Meillä on muodostunut taikinaan aina kuplia ihan kivasti, mutta leipä ei sitten jostain syystä enää pyyhkeen alla kamalasti kohoa. Mutta tosissaan hyvin tuo leipä meille maistui nyt viikonloppunakin aurinkokuivatulla tomaatilla maustetun tuorejuuston kanssa.
Veden määrä on kyllä alkuperäisessä ohjeessa hupaisa; ilmeisesti Amerikan suunnalla tykätään kahdeksasosista. :)
Moi! Tässä on juttua jenkkiläisestä hiivakulttuurista http://www.wildyeastblog.com/2008/01/12/instant-yeast/
ja vielä:
http://www.foodsubs.com/LeavenYeast.html
Samaa roplematiikkaa olen itsekin miettinyt. Kysyin Suomen Hiivaltakin ja vastaus oli:
Leipäresepteissä mainittu "active dry yeast" tai "instant yeast" -käsitteet tarkoittavat yleensä vain kuivahiiva. En ole törmännyt hiivan osalta "Cake fresh" -käsittteeseen, joten en tiedä sisältääkö hiiva vai onko kyse jonkinlaisesta valmisseoksesta jossa on jauhoa + muita raaka-aineita ja leivinjauhetta. "Fresh yeast" on aina tuorehiivaa.
Annosteluohjeen kertominen ei ole yksiselitteinen, sillä eri valmistajien kuivahiivat ovat erilaiset samoin vastaavuus tuorehiivaan. Suomalainen tuorehiiva on siitä erikoinen, että se omaa erinomaisen nostatuksen sekä leipä- että makeassa taikinassa. Tämä ei ole itsestään selvyys, sillä ulkomailta tuoduissa kuivahiivoissa ei ole tätä ominaisuutta, huomaat sen annosteluohjeista. Ohjeena on edelleen vanha sääntö että 0,5 litran leipä- tai sämpylätaikinaa laitetaan normaalisti 1 pala Tuorehiivaa tai 1 pussi Kotileipojan Kuivahiivaa. 0,5 litran pullataikinaan, eli taikinaan jossa on paljon rasvaa ja sokeria, laitetaan 1 pala Tuorehiivaa tai 2 pussia Kotileipojan Kuivahiivaa. Puoli litraa viittaa taikinan nestemäärään. Tällä ohjeella sinun pitäisi päästä resepteissä eteenpäin. Koska hiivoissa on eroja, niin voit joutua tarkastamaan taikinan nostatusaikaa ulkomaalasissa resepteissä ehdotettuun, mutta se ei liene hankalaa.
Minä olen ymmärtänyt, että active dry yeast kutakuinkin vastaa meidän kuivahiivaa. Eli jos reseptissä on instant yeast, niin olen rojauttanut meidän kuivahiivaa hippasen enempi kuin mitä tekstissä mainittu.
Tosi hauskoja noi kahdeksas- ja neljäs- ja viidesosat.... Minä ainakin laitan rennolla ranteella reseptit vähän sinnepäin. Ja hyvin ollaan leivässä pysytty!!
Sorry, kun laitan noita linkkejä copy/pastella, en osaa niitä laittaa niin että sais tähän suoran linkin....
Rennolla ranteella mennään meilläkin keittiön puolella, mutta tuntuu, että täällä blogin puolella pitää koittaa olla pikkuisen täsmällisempi. :)
Tuo instant yeast vaikuttaa kyllä varsin näppärältä tuotteelta muuhunkin kuin leipäkoneleivontaan. Pitäneeköhän tässä koittaa katsella seuraavilta ulkomaanreissuilta hiivatuliaisia.
Ja suuret kiitokset hiivatietämyksen jakamisesta! Mihin me jauhajat joutuisimmekaan ilman sinua? (Niin, ja nuo linkitykset toimivat erinomaisesti tuollakin tavalla. Pianhan sen osoitteen siitä hiirellä poimii ja lisäksi pysyy pikalinkkejä paremmin kärryillä siitä, minkälaiselle sivulle on päätymässä.)
Hesassa on jenkkiruokakauppa, en ole käynyt, olisiko heidän valikoimissaan? http://behnfords.myvisio.com/index.php?language=fi
Minä kyllä yritän pitäytyä kotimaisissa, mutta voishan sitä aina kokeilumielessä...
Leivästä tuli hyvää, kuori oli rapea ja sisus mukavasti hiukan sitkas. Kuplia ei leivässä juuri ollut, joten luulen että olisi saanut olla nestettä hiukan arviotani enemmän. Suolaa reseptissä on kyllä makuuni ihan liikaa. Laitoin vähemmän kuin ohjeessa eli 1 tl ja sekin tuntui turhan tömäkältä, 2-3/4 tl lienisi sopivampi.
Mainittakoon muuten että käytin valmiita sämpyläjauhoja, jotta leivässä olisi hiukan ravintoarvojakin. Pelkästä ydinvehnästä tulisi varmaan paremmin kohoava ja pehmeämpi taikina, mutta teen "pullamössöä" vain spesiaalitilanteissa. Itse ainakin haluan, että arkileivässä olisi myös hitunen ravintoarvoja ja kuitua... Jokatapauksessa kaikista pikku epävarmuustekijöistä huolimatta leipä oli todella hyvää. Ehkä ensi kerralla vieläkin parempaa!!
Minäkin mietin, että pelkistä perusvehnäjauhoista voisi tulla ilmavampi lopputulos. Pitäisi kokeilla joskus silläkin tavalla ihan vaikka vaan akateemisesta mielenkiinnosta.
Kävimme tuolla Behnfordsilla joskus parisen vuotta sitten, mutta nyt olinkin ehtinyt unohtaa autuaasti koko kaupan olemassaolon. :)
Tasaiseen tahtiin leipäkone vääntää meillä leipää. Vielä kun jostain löytäisi reseptin jolla vehkeen saisi tekemään pullaa..
Oliko valmistus kaikkine kohottamisineen ja taittelemisineen helpompaa kuin vaivaamalla tehty leipä? En ole taikinan alustamiseen ihastunut, mutta ei se mahdotontakaan ole. Siis ohje kuulosti mutkikkaalta, vai sotkivatko mitat ja kohotusajat todellisen käytännön?
Tiv: kiitoksia erittäin valaisevasta hiivatiedosta. Instant yeast on siis aivan samaa tavaraa kuin kuivahiivakin, vaikka sitä pikahiivan nimellä kaupataan. Se vain on kuivattu hieman eri tekniikalla niin, että suurempi osa hiivasoluista säilyy kunnossa.
Noissa ohjeissa näköjään neuvottiin, että pikahiivan asemesta voi käyttää kuivahiivaa, kun sitä laittaa hieman (noin neljäsosan verran) enemmän ja suositeltiin liuottamaan kuivahiiva pieneen määrään vettä ennen käyttöä. Tämä oli minulle uutta - olen aina ollut siinä uskossa, että meikäläinen kuivahiiva on viisainta sekoittaa jauhojen sekaan.
Toinen mielenkiintoinen leipäaspekti, johon vastikään verkkoa kolutessani törmäsin, on ns. leipurin prosentit eli jauhojen (ym. aineiden) suhde nesteeseen leipätaikinassa.
Nesteen määrä ilmeisesti määrittää melko suoraan, millaista leivästä tulee. Kaupan perusleipä on aika kuivasta taikinasta tehtyä ja siksi tiivistä. Italialaistyyppinen leipä tehdään paljon löysemmästä taikinasta, jolloin lopputulos on sisältä kuohkea ja pinnalta rapea.
Niin, ja refanut: aika simppelisti tuo no-knead bread syntyy. Itseänikin vähän hämmästytti reseptin taikinankääntely ja kaksivaiheinen paistaminen. Vaivatonta silti - resepti on suurimmaksi osaksi odottelua.
Vaivattavan leivän tekeminen on meillä sikäli helppoa, kun taikinakoukku hoitaa enimmäkseen sen vaivauspuolen. Mutta kerrassaan kätevästi sujuu kyllä tämän vaivaamattomankin leivän valmistus, etenkin kun nyt viimeisen vuoden aikana on tullut leivoskeltua sen verran paljon, etten enää pelkää löysääkään taikinaa. Seuraavaksi ajattelin ryhtyä kokeilemaan leipäjuuren valmistusta, joten luvassa saattaa olla vieläkin monivaiheisempia juttuja.
Rosmariini: Itse arvostan suuresti ohjeissanne yleensä olevia täsmällisiä mittoja. Itse sovellan myös keittiössä, mutta sovellan helpommin kun voin seurata "varmasti toimivia" suureita ja määriä alkuperäisestä ohjeesta ja tarpeen vaatiessa pitäytyä tarkasti alkuperäisen ohjeen mitoissa. Jatkakaa samaan malliin =)
Mainio juttu! Olen ottanut vaivaamattoman leivän reseptin talteen, mutta en vielä tehnyt sitä ja nyt saan täältä kokemuksia. NY Timesin Mark Bittman on suosikki-ruokatoimittajani. Hänen kokkailuvideoitaan on nähtävillä joka keskiviikko osoitteessa nytimes.com/dining. Videoon liittyvässä artikkelissa on sitten tarkka resepti. Mitoista tunnen kyllä selviäväni, mutta se Fahrenheit vs celsius!
Garo: Sama juttu itsellä; tarvitsen mieluiten mahdollisimman tarkan ohjeen, jota voi sitten soveltaa mieleiseksi (eli lisätä yleensä tomaatteja ja vähän valkosipuliakin;). Viime vuonna ilmestyneessä Aglio & Olio -pastakirjassa ei tainnut olla mittoja ollenkaan vaan ainoastaan raaka-aineet lueteltuna reseptien kohdalla. Voi olla vaikeaa etenkin niille, jotka eivät ole tottuneet kovin paljon kokkailemaan.
Anonyymi: Fahrenheitit saa kätevästi celsiuksiksi Googlen avulla. Laittaa hakukenttään esim. 450 f, niin heti yläriville ilmestyy "450 degrees Fahrenheit = 232.222222 degrees Celsius".
Mielenkiintoista! Joskus puolitoista vuotta sitten aloin seurata tuolla maailmalla blogeissa yms. käytyä no-knead bread -keskustelua ja silloin oli kovasti kritiikkiä veden määrästä reseptissä; moitittiin, että sitä on liikaa. Minä olen mieltynyt MarthaStewart.comin ohjeeseen, joka on samalta Jim Laheyltä, jolta New York Timesinkin resepti on lähtöisin. Siinä vettä on "1 1/2 cups" ja paistetaan 500 Fahrenheitissa.
Resepti löytyy täältä:
http://www.marthastewart.com/portal/site/mslo/menuitem.fc77a0dbc44dd1611e3bf410b5900aa0/?vgnextoid=3edda538db6e0110VgnVCM1000003d370a0aRCRD&autonomy_kw=no-knead%20bread&rsc=header_1
Ennen kuin aloin tämän leivän tekoa harjoitella, tein samanlaista hiivatutkimusta kuin tiv :) Ja nykyisin käytän suomalaista tavallista kuivahiivaa täsmälleen ohjeessa mainitun määrän. Jotta amerikkalaisten reseptien kokkaaminen olisi mahdollisimman vaivatonta, olen ostanut paikallisesta marketista ruostumattomasta teräksestä tehdyn 1 litran vetoisen kannun, jossa on cups-mitat myös viivoitettuna kannun sisäpinnalla. Tee- ynnä ruokalusikoissa luotan siihen, että ne vastavat toisiaan. - Jane, Oulu
Ai niin, jäi mainitsematta, että en ole vielä koskaan lämmittänyt vetta vaan aina lisännyt kylmän veden. Ja sitten vielä No-Knead Bread in a Hurry (jota en ehkä kokeilekaan...)
http://www.thekitchn.com/thekitchn/baked-good/noknead-bread-in-a-hurry-035556
Jane, Oulu
Kääks, noiden lusikallisten vastaavuksia en ole tullut ajatelleeksi ollenkaan. Haastavaa tämä leipomistouhu; tarkkaavaisuus ei saisi herpaantua ollenkaan. :) :) No ei vaiskaan, eivätköhän ne tosiaan vastaa aika lailla toisiaan.
No, jospa itsekin lopetan pikahiivasta haaveilun ja käytän seuraavalla kerralla kiltisti taas suomalaista kuivahiivaa. Tämän leivän kanssa pötkii yhdelläkin hiivapussillisella hyvinkin pitkälle.
Täällä se Anonyymi, joka pähkäili celsiusta ja fahrenheitia. Kiitos neuvosta, Rosmariini.
Pitkät odotteluajat eivät ehkä kannusta minua testaamaan tätä, sillä minusta on mukava upottaa kädet välillä taikinaan ja vaivata. Ellei sitten maku ole jotain spesiaalia?
Kiittelin blogianne suosikkeja listaamalla ja kernaasti lähettäisin virtuaalikukkasia, koska paneutuvaa ruoanlaitteluanne on onni seurailla.
Ei se maku tässä niinkään, kun ainekset ovat kuitenkin ihan mahdottoman yksinkertaiset, mutta se rakenteen kuohkeus ynnä kuoren rapeus! (Vaikka voihan tavallistakin leipää toki rapeuttaa veden avulla.)
Paljon kiitoksia kukkasista! Piristävät päivää niin kuin Sinun kommenttisi (ynnä blogisi) yleensäkin. Hitto, kun en osaa itse antaa kukkia kenellekään - Suomessa on ihan liikaa hyvejä plokeja!
(Ja johan tuli huutomerkkejä yhteen kommenttiin.)
Krääks!!! Mullon leipä ollut 20 minsaa uunissa ja ilman kantta! Tulin tänne kattomaan et kauankos pitikään paistaa sit kannen kanssa! Mutta ihan herkulta näyttää, pitänee kohta heittää kansi päälle ettei kärvähdä!
Mitenhän tuo leivän paistaminen onnistuu ilman tuota pata-kansi systeemiä? Vai voisiko saman tehdä esim lasisessa kannellisessa vuuassa?
Muistaakseni esim. kannellisen Pyrex-lasivuoan piti toimia tässä ihan hyvin.
Kiitos reseptistä, tein leivän pienillä muutoksilla, 8dl jauhoja (hiivaleipä), ja 1/2 tl kuivahiivaa, sekä noin 4,2dl vettä. Taikina oli just sellainen löysähkö kuin videolla. Koska mulla ei ollut mitään leseitä, ripottelin vaan jauhoja pyyhkeen päälle ja oi ihanuus, leipä on ihan kuin Reze-leipomoiden maalaisleivät. Sitkas sisältä, kuohkea, ja kuori on rapea ja silti ihanan sitkeä.
Tästä alkaa uusi leipäinnostus meidän perheessä!!!
(Paistoin leipää sen puoli tuntia kannen alla ja avattaessa pinta oli jo ihanan värinen, niin en sitten jatkanut paistamista ilman kantta kuin viitisen minuuttia. )
Kuvauksesi kuulostaa niin hyvältä, että täytynee panna taas omakin taikina tekeytymään. :)
Amerikkalainen suola on paljon miedompaa kuin Suomalainen.Vain kaikille tiedoksi.
Käytän itse leivonnassa tätä nykyä Jenkkilästä ostettua Kosher-suolaa. En tiedä, mahtaako sitä käyttämällä tulla sitten suolaisempaa vai suolattomampaa leipää kuin täkäläisellä ruokasuolalla.
Itse muutin viimekertaisen leivän reseptiä vaihtamalla tavallisia vehnäjauhoja 1/5 graham täysjyvävehnäjauhoihin ja lisäämällä pakettiin porkkanoita raasteena ennen tuota 2 tunnin kohotusta leipäkorissa. Omalla kohdalla helpoin alusta leivän paistolle sattui olemaan alumiininen kakkuvuoka. Pitää kokeilla jotain muita astioita jossain vaiheessa. Lopputulos oli kuitenkin herkullinen.
Itse en oikeastaan ikinä ole harrastanut leipomista. Tämä resepti on sen verran helppo ja vaivaton että oli todella matala kynnys innostua "leipomaan". Mainittakoon että 4-henkisessä taloudessa tuotokset hotkitaan nopeasti pois. Leipähän on tunnetusti parasta tuoreena.
Kun noista leipäkoneista kyselit, niin tuntuvat olevan ainakin Englannissa huomattavasti tavallisempia kuin Suomessa, kun ainakin kaupassa myytävät jauhot on usein sellaisia yhden 'koneellisen' kokoisia minipaukkauksia, joissa on jo valmiiksi sekaisin leseitä, rouhetta tai jotain muuta sellaista. Ärsyttää tällaista ihan uunissa leipojaa, joka haluaisi ostaa mahdollisimman yksinkertaisia raaka-aineita, joista sitten itse sekoitella haluamansa laista taikinaa.
Minä päätin kokeilla leipää itsenäisyyspäivänä eikä minulla tietenkään ollut kuivahiivaa, sillä käytän vain tuorehiivaa. Silläpä sitten leivän alun tein ja määrä oli todellakin "hatusta tempaistu", koska minulla ei ole mitään käsitystä kuivahiivan tilavuusmäärästä pussissa. Taikina kupli kuitenkin oikein mukavasti maanantaiaamuna ja loppukin sujui mainiosti. Leipominen ja paistaminen (leivinuunissa!!) onnistuivat ja leipä oli maultaan ja rakenteeltaan aikalailla sellaista kuin kuvittelinkin sen olevan. Vehnäjauhojen lisäksi käytin sekä kaura- että vehnäleseitä ja grahamjauhoja. Teen toistekin, oli sen verran hyvää ja tällä "kokeella" pystyi ainakin todistamaan sen, että hiivan määrä ja laatu ei ole niin kovin tarkkaa eikä myöskään se, missä leivän paistaa.
Ranskassa on kaupat täynnä leipäkoneisiin tarkoitettuja jauhopaketteja joissa suurimmassa osassa kuivahiiva jo valmiiksi sekoitettuna. Löytyy tavallista ranskanleipää, multi-cereales (moniviljaa), brioche ym. Myydään 500g ja 1 kg paketeissa. Leipäkoneen perusohjelmalla erinomainen lopputulos varsinkin kun ohjastaa sen tekemään leivästä hieman tummempaa. Kokeilkaa jos käytte Ranskassa.
Marketeissa on paljon leipäkoneita tarjolla alkaen 50 euroa joten näyttää se ranskalainenkin tekevän kotona leipää itse eikä välttämättä ostakaan boulangeriesta kuin baguetteja (patonkeja).
Olen tehnyt tämän reseptin mukaisesti jo muutaman kerran, ensimmäiset kaksi kertaa desimittoja käyttäen ja nyt viimeksi cups-mittojen mukaan. Taikinan koostumus on aivan eri kummassakin tapauksessa. Suosittelen lämpimästi alkuperäisten mittojen käyttöä, sillä taikinan koostumus on tällöin videossa kuvatun taikinan vertaista.
Muuten tämä leipäohje on vallan mainio. Tekemistä ohjeen kanssa on todella vähän, aikaa vievää tosin, mutta kun ajoissa suunnittelee, niin ei tuo sen enempää haittaa.
Minä just luin jostakin (olisikohan jossakin lehdessä ollut Leipomo Limbun pääleipurin haastattelu tms.), että amerikkalaiset jauhot käyttäytyvät leivonnassa ihan eri tavalla kuin suomalaiset, ja siitäkin syystä ohjeita voi olla vaikea soveltaa suoraan täkäläisiin oloihin.
Tein täsmälleen tämän ohjeen mukaan, hyvää tuli... tai no, 1/2 kupillista korvasin kolmen viljan sämpyläjauhoilla.
22 cm (3.3 litran) Le Creusetin padassa tein, onnistui ihan hyvin.
Eli ei kannattane pienen padan masentaa, vaan yrittää rohkeasti.
Leivinpaperia en ilmeisesti jauhottanut kunnolla kun tarttui kamalasti, piti lastalla kaapia pataan.
Nätti leipä tuli silti, rapea ulkoa ja kuohkea ja pehmeä sisältä. Nams.
Kysyit leipäkoneen käyttäjistä. Minulla on ollut leipäkone jo 80-luvulta asti. Paras oli sellainen joka teki neliskulmaisen leivän. Nyt on kaapissa japanilainen kone (varmaan 20 v vanha), josta tulee pyöreä leipä. Olen käyttänyt sitä nykyään aika harvoin, koska leivon isompia taikinoita kerralla ja pakastan, mutta enpä raaski kirpputorilla tuota kuitenkaan viedä.
Vaivaamaton leipä on kuulunut tässä jo pidemmän aikaa sarjaan reseptejä, joita tekisi mieli kokeilla. Hyvä että satuin lukemaan tätä postausta ja etenkin kommentteja, sillä jos olisin lukenut kirjaimellisesti tuon "pikahiivan", olisin varmaankin hakenut oluttarvikeliikkeestä sellaista kiljun tekoon tyypillisesti käytettyä hiivaa. Niistäkään en ole muuten lainkaan varma, ovatko turbohiiva, superhiiva ja pikahiiva sama vai eri asia. Ehkä tuon kiintoisan organismin sielunelämään pitäisi perehtyä paremmin, niin leipomuksetkin saattaisivat parantua.
Mistä tuo 450 Fahrenheit tulee? Videolla puhutaan 500 Fahrenheitista.
Videolla ei myöskään mainita tuorekelmua, onko jostain sovelletusta ohjeesta?
Tuli kyl hyvää! Täytyy ensi kerralla käyttää jotain täysjyväjauhoja myös nyt perusvehnästä tein. Anonyymille; mainitsemasi ohjeet on Nytimesin artikkelin tekstistähttp://cooking.nytimes.com/recipes/11376-no-knead-bread?smid=fb-nytimes&smtyp=cur&bicmp=AD&bicmlukp=WT.mc_id&bicmst=1409232722000&bicmet=1419773522000
Lähetä kommentti
<< Home