Juustokohokas, viimeinen näytös

Juustokohokas ei taida olla ihan minun juttuni. Hämmennetään munanvalkuaista siellä ja maitoseosta täällä, minkä jälkeen nostellaan aineksia yhteen mahdollisimman kuohkeasti. Sitten jännitetään uunin ääressä reilu vartti ja lopulta lusikoidaan pikkuruisesta uunivuoasta suuhun jotakin, joka voisi vastoin parempaa tietoa olla juustolla maustettua ylikypsähköä munakasta. Juuei, taidan itse olla vähän yksinkertaisempien asioiden ystävä. Mutkattomuus on mukavaa.

Innostuin tätä nyt kuitenkin kokeilemaan, kun viikon takaiselle loppiaisaterialle oli luvassa Englannista rahdattua jouluvanukasta, ja juustokohokaskin näyttäisi ainakin brittiläisten ruokalehtien perusteella olevan osa sikäläistä joulumurkinointia. Olihan kohokkaani periaatteessa ihan kelvollista, mutta ei selvästikään aivan vaivan väärtti. Jos kohta sitä vaivaakaan ei nyt jälkeenpäin ajateltuna ollut niin tuhottomasti.

Kohokas kyllä kohosi yllättävänkin kivasti. Tosin noissa kuvissa se on tainnut jo aloittaa ainakin osittaisen laskeutumisen. Kohokkaan ohjeen otin reilun vuoden takaisesta Delicious-lehden joulunumerosta, mutta en nyt taida ryhtyä suomentamaan sitä tänne. Lehden reseptiarkisto näyttäisi joka tapauksessa muilta osin aika inspiroivalta. Kunhan vaan olisi jossain välissä vähänkään aikaa uusien ruokaohjeiden metsästämiseen. Näin pikavilkaisulla brittiläiseen tyyliin tehty kalapiiras näytti ainakin aivan mahdottoman houkuttelevalta.

Loppiaisviikonloppuna kaivelimme pakasteesta myös joulun aikoihin sinne pistetyn purnukallisen ylikypsiä joulukinkkusiivuja. Pippurimylly loihti siitä sekä lehtipersiljasta ynnä muutamista muistakin aineksista etäisesti sinappihunnulta tuoksuvaa joulukinkkupastaa, joka olikin aika hyvää. Lopputuloksen lähikuvattuna näette tässä: