Kevätpasta (pasta primavera)
Koska tapoihini kuuluu olla aina joka suhteessa aikaani edellä (not!), tein kevätpastaa eli Pasta Primaveraa tänä vuonna jo tammikuussa. Pasta Primaveraan voi laittaa halutessaan lihaakin, mutta periaatteessa sen ideana on antaa kunniaa kasviksille, joiden laatua ja määrää voi säätää annokseen vähän oman mielensä ja jääkaappinsa vihanneslokeron mukaan.
Vihreä on tietenkin kevään väri, joten sitä kannattaa sujauttaa joukkoon ainakin jossain muodossa. Omaan versiooni tuli pakasteherneitä, pinaattia sekä kesäkurpitsaa ynnä purjoa ja valkosipulia. Ohjeeseen olisi sisältynyt vapaavalintaisena myös parsa, jota järkytyksekseni olisikin ollut kaupan vihanneshyllyssä saatavilla. Sesonkien kunnioittaminen ja uuden sadon odottamisen jännitys hiipuu tätä menoa kyllä ihan tykkänään. Itse pilkon ihan periaatteesta parsaa pastani joukkoon tänä vuonna vasta toukokuussa. (Tosin eipä tuo pinaattikaan taida tällä hetkellä elää kaikkein kuuminta sesonkiaan.)
Mascarponen ja pinaatin yhdistelmä on muutamissa pasta-annoksissa aika klassinen, enkä ole sitä käsittääkseni koskaan kokeillut, joten päädyin nyt monien saatavilla olevien reseptien joukosta tähän Cook Sisteristä löytyneeseen Paolan pastaan. Maut olivat vaihteeksi mukavan mietoja, ja meitä tuppasi syödessä hiukan huvittamaan, kun herneen maku dominoi annosta niin vahvasti. Mikäs siinä, herneet ovat hyviä, ja mukava päästää ne joskus pääosaankin. Raastetun parmesaanin maku istui tähän pastaan aivan älyttömän hyvin (noin aikuismaista ilmausta käyttääkseni), joten sitä kannattaa raastaa saataville suosiolla kunnon kipollinen. Kevättä odotellessa:
Vihreä on tietenkin kevään väri, joten sitä kannattaa sujauttaa joukkoon ainakin jossain muodossa. Omaan versiooni tuli pakasteherneitä, pinaattia sekä kesäkurpitsaa ynnä purjoa ja valkosipulia. Ohjeeseen olisi sisältynyt vapaavalintaisena myös parsa, jota järkytyksekseni olisikin ollut kaupan vihanneshyllyssä saatavilla. Sesonkien kunnioittaminen ja uuden sadon odottamisen jännitys hiipuu tätä menoa kyllä ihan tykkänään. Itse pilkon ihan periaatteesta parsaa pastani joukkoon tänä vuonna vasta toukokuussa. (Tosin eipä tuo pinaattikaan taida tällä hetkellä elää kaikkein kuuminta sesonkiaan.)
Mascarponen ja pinaatin yhdistelmä on muutamissa pasta-annoksissa aika klassinen, enkä ole sitä käsittääkseni koskaan kokeillut, joten päädyin nyt monien saatavilla olevien reseptien joukosta tähän Cook Sisteristä löytyneeseen Paolan pastaan. Maut olivat vaihteeksi mukavan mietoja, ja meitä tuppasi syödessä hiukan huvittamaan, kun herneen maku dominoi annosta niin vahvasti. Mikäs siinä, herneet ovat hyviä, ja mukava päästää ne joskus pääosaankin. Raastetun parmesaanin maku istui tähän pastaan aivan älyttömän hyvin (noin aikuismaista ilmausta käyttääkseni), joten sitä kannattaa raastaa saataville suosiolla kunnon kipollinen. Kevättä odotellessa:
Pasta Primavera eli kevätpasta
lyhyttä pastaa (esim. penneä, farfallea tai simpukoita)
oliiviöljyä
1 purjo
2 kesäkurpitsaa
1 iso valkosipulinkynsi
1 kupillinen (2,4 dl) herneitä, tuoreita tai pakastettuja
kunnon kourallinen tuoreita baby-pinaatin lehtiä
tuoreita parsanvarsia (voi jättää poiskin)
raastettua parmesaania
n. 100 g mascarpone-juustoa
suolaa ja pippuria maun mukaan
Keitä pasta runsaassa, suolatussa vedessä al denteksi. Valuta ja pidä lämpimänä. Tätä ennen kannattanee käsitellä kasvikset: Kesäkurpitsa ja purjo pilkotaan ja herneet poistetaan paloistaan (tai pakastepussista, jos käytetään pakastettuja). Valkosipuli hienonnetaan tai murskataan.
Paista pannulla pilkottua purjoa, valkosipulia ja kesäkurpitsaa, kunnes ne alkavat pehmetä. Lisää sitten herneet ja jatka paistamista niin pitkään, että kaikki on sopivan kypsää, mutta silti rapeaa. (Jos käytät parsaa, pilko ne suupaloiksi ja lisää samaan aikaan herneiden kanssa). Mausta pippurilla ja suolalla.
Huuhdo pinaatinlehdet ja pane ne pastakattilan pohjalle (esim. sillä välin, kun valmiiksi keitetty pasta on valumassa). Kaada pasta sitten pinaattien päälle. Hämmennä sekaan mascarpone ja kasvikset, kunnes juusto on sulanut ja kaikki kunnolla sekaisin keskenään. Sitten vaan muona kulhoihin ja päälle kunnon satsi raastettua parmesaania.
4 Comments:
Kyllä tuo tammikuun parsa tuntuu aika tarpeettomalta raaka-aineelta.Helsingin seudulla se on tuotu Perusta. Ei siis varmaan aivan äskettäin poimittua.Tuore parsahan ei säilytyksestä ja kuljetuksesta ainakaan parane.Auringossa kypsynyt tomaatti olisi sellainen tammi-helmikuun tuote josta maksaisin mielelläni vähän kovemmankin hinnan!
En kyllä itse edes muista tammiparsoihin aiempina talvina törmänneenikään. Mansikoitakin näyttäisi olevan saatavilla nykyään vuoden ympäri. Aika kuivilta mahtavat maistua muualta raahatut tammikuun mansikat.
Innostuin ja testasin reseptiä, oli todella maukasta, aineet sopivat yllättäenkin todella hyvin yhteen :)
Bloginne on muutenkin ollut inspiraation lähteenä jo muutamaan otteeseen, kiitoksia siitä.
Mukava kuulla, että maistui! Itse keitin makaroonia (tapojeni mukaisesti) liikaa tuohon soosiin nähden, joten seuraavalla kerralla vähän pienempi annos sitä lajia, niin saisi ehkä tuon mascarponenkin maun ja meiningin pikkuisen enemmän esille.
Lähetä kommentti
<< Home