Kevätkääryleet

Laadin viime toukokuussa listaa lähiajan kokkauksellisista tavoitteistani. Karjalanpiirakoita en ole toistaiseksi kokeillut, mutta kevätkääryleisiin otin nyt tuntumaa ensimmäisen kerran. Täytyy myöntää, että eivät ne ihan niin helposti syntyneet, kuin etukäteen ehkä ajattelin. Käärimistekniikka ei ollut ilmeisesti kunnolla hallussa, kun osa rullista meinasi levittää sisältöään öljykattilaan, eikä friteeraus muutenkaan onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Joten muutama lisäoppitunti lienee tässä lajissa tarpeen - ellemme sitten käänny rullamieliteon seuraavan kerran iskiessä suosiolla aasialaisten elintarvikeliikkeiden tai kotikaupunkimme kiinalaisten ravintoloiden puoleen.

Kevätkääryleiden pohjana toimineet riisipaperit saivat sisäänsä kasvistäytteen. Silppusin sekaan sunnuntaisen kasvispastan laatimisesta tähteeksi jääneitä herkkusieniä ja paprikaa, ja lisäksi raastoin täytetarpeeksi porkkanaa ja sommittelin sekaan vielä sopivan satsin mungpavun ituja. Maustamispuolesta huolehti pastanjauhajien miesjaosto. Mukaan taisi päästä ainakin tavallista Kikkoman-soijaa sekä riisiviinietikkaa. Inkivääri olisi voinut sopia kokonaisuuteen varsin hyvin, mutta sitä ei tällä kertaa sattunut kaapeistamme löytymään.

Öljyssä paistamisesta olemme jutelleet Pastanjauhannassa jo aikaisemminkin. Tälläkin kertaa öljyn lämpötilana pyrittiin pitämään 180 astetta, mutta käytännössä kasvisöljyn lämpötila sahaili sinne tänne, ja etenkin kääryleiden kyydissä ollessa enimmäkseen tietenkin mielessämme olleen mittarilukeman alapuolella. Vaikka kääryleiden ulkonäkö jätti kovinkin paljon toivomisen varaa, maku oli sentään yllättävän hyvä. Aivan näin tuoreita kevätkääryleitä en ole tainnut nimittäin koskaan maistaakaan. Joten kenties näitä pitää kokeilla vielä joskus toistekin.

Kulinaarimurulassa puuhataan viime elokuisen blogipiknikin hengessä jatkavaa pikkujoulua marraskuun 17. päivälle. Mikäli kyseinen kokkauksellinen kinkeri kiinnostaa, pistäkäähän aiheesta viestiä vaikkapa Välispiikille.