Simpukkapasta
Jos kohta pariskuntakokkaus on sattuneista syistä jonkin sortin leipälajimme, syyskuun ruokahaasteeksi valikoitunut rakkausruoka ei ollut kuitenkaan ihan niin helppo nakki, kuin etukäteen olisi voinut kuvitella. (Tai ainakin lopputuloksesta tuli alun perin ajateltua arkipäiväisempi.) - Aluksi mieleeni tulivat kattilassa kypsennetyt sinisimpukat tai jokin muu vastaava näpräysruoka. Jos annoksen kanssa pitää hieman puuhastella, ruokailutilanteesta tulee sopivasti kiireettömämpi ja seurusteluunkin tulee panostettua normaalia enemmän. Koska en kuitenkaan osaa antaa ohjetta mihinkään takuuvarmaan hurmausruokaan, päätin lähestyä aihetta konsanaan omasta näkökulmastani. Eli valmistin pastaa.Silloin kun vielä heilastelimme enemmältikin, tämmöiset nopeat pastaruuat olivat keskuudessamme vielä suuremmassa suosiossa kuin tätä nykyä. Olimme vielä viime vuosituhannella kohtuullisen laiskoja ruuanlaittajia, mistä syystä tällaisille mutkattomille pikakokkauksille oli silloin erityisen paljon kysyntää. Ja koska suhteemme hurmausvaiheet ajoittuivat enemmältikin opiskeluaikoihin (eli aikaan ennen tuorepastaa, raastettavaa parmesaanijuustoa, salottisipulia ja kokonaisia simpukoita), tämänkertainen kastikekin menee raaka-aineidensa puolesta vähän tavallista enemmän säilykepurkkiosastolle.
Simpukkapasta
sopiva määrä tagliatelle-pastaa
sipuli hienonnettuna
oliiviöljyä
säilykepurkillinen simpukoita
pakastekatkarapuja
pikkupurkillinen ranskankermaa
(sitruunamehua)
suolaa, mustapippuria ja muita mausteita maun mukaan
parmesaania raastettuna
Sulata katkaravut ja valuta simpukat. Kuullota sipulisilppu öljyssä. Kippaa pannulle ranskankerma, ja lopuksi katkaravut, simpukat sekä mausteet. Lisää halutessasi varovasti sitruunamehua (ei liian kuumaan nesteeseen eikä liian paljon kerrallaan). Maistele. Sekoita kastike keitetyn nauhapastan joukkoon ja tarjoile heti. Raasta pinnalle parmesaania.
Simpukkapastan makumaailmaa voi säätää melkein täysin oman mielensä mukaan. Itse olisin voinut heittää joukkoon joko hienonnettua chiliä tai jonkin verran murennettua sinihomejuustoa, mutta Pippurimyllyn päätöksellä teimme tästä tällä kertaa hieman sitruunaisemman version. Ja mukavan raikkaalta se sitruuna tuon soosin seassa kyllä maistuikin.
posted by Rosmariini @ 22:36
13 comments
13 Comments:
Tortellinit olisivat semmoinen hempeilyhenkinen pasta; väitetään hehkeän naaraan navan toimineen innoituksen lähteenä tuon täytetyn taikinaklimpin muotoilulle.
Hyvä idea! Tosin veikkaan, että itse vääntämistäni tortellineista olisi hempeys kaukana - ei mahtaisi kärsivällisyys (eivätkä myöskään taidot) riittää moisten nypertämiseen. Sen sijaan pariin raviolityynyyn saattaisin taipuakin.
Parmesania kannattaa käyttää erittäin varoen äyriäispastojen kanssa, sillä vahva juusto peittää helposti maut alleen.
Koskahan sitä saisi aikaiseksi itse tehdä pastaa. Sitä(kin) olen meinannut jo vaikka kuinka monesti kokeilla. Tulee vain aina niin paljon vastaan kaikkea ihanaa mitä haluaisi kokeilla, että ideat tuppaavat karkailemaan tai peittymään uusien alle.
Mainostanpa tässä samalla, että minäkin sain vihdoin kauan haaveillun Ruokatorstai -reseptikirjan. Se on vieläkin parempi teos kuin mitä ajattelin. Älyttömästi kokeilemisen arvoisia reseptejä sekä sellaisia perusjuttuja joihin olen joskus hakenutkin reseptiä, mutta en ole löytänyt hyvää. Todellakin monipuolinen kirja. Tänään jo ensimmäiset kokeilukokkaukseni tein :). Pastaohjetta en muista siellä nähneeni, kun läpi selasin.
Minä osallistuin myös vihdoin rakkausruoka kisaan. Huomasin, etten ehdi valmistella mitään uutta herkkua, joten tyydyin vanhaan ja hyväksihavaittuun. Saapa nähdä kuinka käy!? Teillä ainakin on taas todella herkullisen kuuloinen tämä resepti. Onnea kisaan :)!!
Ville edellä ehti sanomaan sen, mitä minäkin:
yleensä äyriäisten kanssa vältän parmesaania ja vielä suuremmalla syyllä homejuustoja; merenelävät maistuvat mainiosti ilman, (jos ovat hyvälaatuisia), turha peittää makua.
Makuasioista on tietysti turha kiistellä (jakaikesta muusta on vielä turhempi), itse olen yksinkertaisten pastojen ystävä ja kermaakin laitan vain noihin tortellinoihin!
Peruspohjani kaikille äyriäisille on valkosipuli/persilja/sitruunanmehu. Ei ole merenelävää, joka ei tuolla pohjalla irrota parasta makuaan!
Helppo pastaohje:
500 g vehnäjauhoja (voi olla ihan tavallisia puolikarkeitakin, munapastaan en käyvät)
5 keskikokoista kananmunaa
nyrkkisääntö on siis, että yksi per 100g jauhoja. Riippuu jauhojen kosteusprosentista ja munien koosta, tarvitseeko lisätä tai vähentää jauhoja-ei siis kaikkia joauhoja kerralla. Keko-systeemi on vallalla Italiassa, mutta helpointa taikina on aloittaa kulhossa ja sitten siirtää vähän kiinteämpänä pöydälle vaivattavaksi. Niin ei pöytäkään tuhraannu.
Italiassa kun on tapana tehdä vaikkapa pikkuleipätaikinatkin pöydällä. (Ystäväni ilahtuneena tajusivat, että kulhossahan se murotaikina onnistuu helpommin, kun näkivät miten sen tein!)
Pastataikinan teko pöydällä kekona on siis tottumuskysymys, ei mikään sääntö.
Etelä-Italiassa on tapana tehdä enemmän pastataikina veden kanssa, ja siihen tarvitaan hyvää durumvehnää. Täällä lasagne-seudulla tuo munapasta on sen sijaan se tavallinen ja siihen tavalliset jauhot käyvät ihan mainiosti, niitä täälläkin käytetään. Ja taikinasta tulee helpommin ihanan sileää aloittelijallakin!
Vaivaamaan vaan!
pitäisi olla:
yksi muna per 100 g jauhoja
krhm.
Tuo parmesaanin poisjättäminenhän on kätevä kikka siinäkin mielessä, että se säästää myös tiskiä ainakin raastinraudan osalta, jos ei muuten. (Nimimerkillä pari viikkoa käsin tiskaamista harrastanut.)
Extra-kiitos Sarille Italian-vinkeistä!
Hurmaavaa! Onnea koitokseen...
Tämä ohje on kyllä tosi herkullinen, tästä ruuasta on tullut vakiokamaa arkiruokavalikoimaamme. Koska elämäntilanne on mennyt sellaiseksi, ettei juurikaan ole aikaa kokkailla pitemmän kaavan mukaan, olisi nyt kova tarve juurikin tällaisille nopsille, mutta herkullisille repesteille. Pystyisittekö joko vinkkaamaan niistä vastauksena tähän tai sitten vaikka keräämään niitä yhteen reseptilinkin taakse?
Kiitoksia vielä tosi hyvästä blogista. Täältä on tullut haettua reseptejä useaan otteeseen, mutta en ole tainnutkaan aiemmin kommentoida!
Hei, tuo on loistava idea, kun itse olen just samassa tilanteessa. Pitää muistaa toteuttaa heti, kun vaan ennättäisi. :)
Nyt ihan uusin postaus: kesäkurpitsapyttipannu oli helppo, mutta mahtiherkullinen.
Kiitos, pitääpä katsoa kesäkurpitsapyttiksen ohjetta. Kunhan ehdin... :)
Lähetä kommentti
<< Home