Sisilialainen caponata
Tämä savustetun kalan kaveriksi valmistamamme ruokalaji on kotoisin Sisiliasta. Minä en ole kyseisellä saarella koskaan vieraillut, joten en ole sikäläistä versiota päässyt maistamaan. Caponataa syödään kuulemma siellä päin maailmaa yleensä kylmänä alkuruokana, mutta ihan mainiosti se toimi myös lämpimänä lisäkesapuskana.
Caponata-ohje on peräisin Jamie Oliverin kotisivuilta löytyvästä reseptiarkistosta. Yritin nykertää sen suomen kielelle vaihtelevalla menestyksellä (minkä loistavan kääntäjän maailma on minussa menettänytkään). Jamie ohjeistaa jättämään munakoisot tarpeeksi suuriksi, jotteivät ne imisi liikaa öljyä itseensä. Minä luin tietenkin kyseisen kohdan reseptistä vasta munakoison pilkkomisen jälkeen, joten omat palaseni hurahtivat kenties aavistuksen verran liian pieniksi. Opimme tästä taas jälleen kerran, että ohje kannattaisi lukaista kokonaan läpi ennen kuin ryhtyy toteuttamaan ensimmäistäkään työvaihetta.
Alkuperäinen ohje löytyy kuvan kera täältä. Omasta viritelmästäni ei tullut ihan samannäköistä, mutta ehkäpä tämmöisen taviskotikokin ei kannata ryhtyä kilpailemaan kaiken maailman keittiömestareiden kanssa. Ja mikä tärkeintä - hieman mössöisestä ulkonäöstä huolimatta kyseinen kasvispaistos maistui aivan mahdottoman makoisalle. Caponata mahtoikin olla taannoisen ratatouillen ohella parasta munakoisoruokaa, jota olen toistaiseksi väsännyt. Mantelit panin viipaloituina samaan pannuun muiden kasvisten kanssa, ja ne toivat sapuskaan vielä kaupan päälle mukavasti lisäpureskeltavaa. Kyllä pelkistä kasviksistakin saa näköjään maistuvaa syötävää, kunhan vain onnistuu saamaan käsiinsä tarpeeksi hyviä reseptejä.
Caponata-ohje on peräisin Jamie Oliverin kotisivuilta löytyvästä reseptiarkistosta. Yritin nykertää sen suomen kielelle vaihtelevalla menestyksellä (minkä loistavan kääntäjän maailma on minussa menettänytkään). Jamie ohjeistaa jättämään munakoisot tarpeeksi suuriksi, jotteivät ne imisi liikaa öljyä itseensä. Minä luin tietenkin kyseisen kohdan reseptistä vasta munakoison pilkkomisen jälkeen, joten omat palaseni hurahtivat kenties aavistuksen verran liian pieniksi. Opimme tästä taas jälleen kerran, että ohje kannattaisi lukaista kokonaan läpi ennen kuin ryhtyy toteuttamaan ensimmäistäkään työvaihetta.
Caponata (4 annosta)
oliiviöljyä
2 munakoisoa, lohkottuna kunnon kimpaleiksi
1 kukkurallinen teelusikallinen kuivattua oreganoa
merisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria
pieni punasipuli, kuorittuna ja hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja hienoksi viipaloituna
pieni puntti sileälehtistä persiljaa hienonnettuna
2 teelusikallista kapriksia (huuhdeltuina, liotettuina ja valutettuina)
kourallinen vihreitä oliiveja, kivet poistettuina
2-3 teelusikallista hyvää yrttietikkaa
5 suurta kypsää tomaattia lohkottuina
vapaavalintaisesti 2 tl mantelilastuja, kevyesti paahdettuina
Lorauta suurelle pannulle muutama kunnon tujaus oliiviöljyä ja aseta pannu tulelle. Lisää munakoisolohkot sekä oregano ja mausta suolalla. Heiluttele pannua siinä määrin, että munakoisopalat öljyyntyvät kauttaaltaan. Keittele korkealla lämmöllä 4-5 minuuttia ja ravistele pannua aina välillä. Kun munakoisot ovat kivoja ja kultaisia :), lisää sipuli, valkosipuli & persilja ja jatka keittämistä vielä muutaman minuutin ajan. Lisää tarvittaessa hiukkasen oliiviöljyä, jos pannu näyttää pääsevän liian kuivaksi.
Hulauta sekaan kaprikset, oliivit ja pirskottele päälle yrttietikkaa. Kun etikka on haihtunut, lisää tomaatit ja hauduttele ruokaa vielä vartti. Maista ennen tarjoilua ja lisää tarvittaessa vielä suolaa, pippuria ja etikkaa. Lopuksi sekaan voi lorautella vielä pikkuisen oliiviöljyä.
Alkuperäinen ohje löytyy kuvan kera täältä. Omasta viritelmästäni ei tullut ihan samannäköistä, mutta ehkäpä tämmöisen taviskotikokin ei kannata ryhtyä kilpailemaan kaiken maailman keittiömestareiden kanssa. Ja mikä tärkeintä - hieman mössöisestä ulkonäöstä huolimatta kyseinen kasvispaistos maistui aivan mahdottoman makoisalle. Caponata mahtoikin olla taannoisen ratatouillen ohella parasta munakoisoruokaa, jota olen toistaiseksi väsännyt. Mantelit panin viipaloituina samaan pannuun muiden kasvisten kanssa, ja ne toivat sapuskaan vielä kaupan päälle mukavasti lisäpureskeltavaa. Kyllä pelkistä kasviksistakin saa näköjään maistuvaa syötävää, kunhan vain onnistuu saamaan käsiinsä tarpeeksi hyviä reseptejä.
7 Comments:
Hyvältä tuo näyttää sinunkin kuvassasi. Tätäkin voisin kokeilla. Nyt täytyy mennä aamupalalle. Kiitos kun pistit minut aisoihin. Pakkaan unohtumaan tänne blogistoon, enkä muista syödä. ;)
Kiitoksia vaan. :) Kyllä nuo munakoisopalat vettyivät (tai öljyyntyivät) vähän liikaa, mutta hyvältä maistuivat joka tapauksessa.
Vastaavaan "oho, tein jo" -ongelmaan lukemattomat kerrat törmänneenä arvostan suunnattomasti ruokaohjeita, joissa jokaisen ainesosan perään on kirjoitettu, mitä sille tehdään. Näin pitäis kaikki reseptit kirjoittaa!
Mun ainut munakoiso-kokeilu on moussaka. Tarkkaa ohjetta ei nyt juuri oo käsillä, mutta idea on sama kuin lasagnessa. Pastalevyjen sijaan laitetaan viipaloitua munakoisoa, jota on ensin "itketetty" (=ripoteltu päälle suolaa ja annettu ylimääräisen nesteen valua pois siivilässä tai paperiin kuivailemalla) ja sen jälkeen paistettu oliiviöljyssä pannulla. Munakoisot kasataan vuokaan vuorotellen jauhelihakastikkeen kans ja päälle kipataan valkokastike. Kaiken kruunuksi juustoraastetta.
Ihan hyvä, että muillakin on vastaavia kokemuksia, kun itselle tulee aina niin peelo olo moisesta. Sitä alkaa vaan tohkeissaan värkkäämään ja sitten jossain vaiheessa muistaa, että "ai niin, oliko mulla se ohjekin jossain". :)
Mukava muuten kun ennätit vierailulle jauhantablogiimme. Tervetuloa toistekin.
Niin, ja tuosta moussakasta piti vielä sanomani, että kokeilin tehdä sitä joskus vuonna keppi ja kirves, mutta silloinen ohje ei ehkä ollut kovin hyvä (tai sitten munakoisoennakkoluuloni oli vielä siinä vaiheessa liian vahva), kun sapuska ei jäänyt mitenkään unohtumattomasti mieleeni.
Mutta pitää ottaa moussaka lähiaikoina uudelleen kokeiluun, nyt kun pahimmat ennakkoluulot on voitettu. Jos löytäisi vaan jostakin kivan reseptin.
Loistavaa toimintaa Rosmis ja herkullisen näköistä. Juuri kirjoittelin munakoisosta ja ihan sivuhuomiona caponatasta. Itsellänikin oli juuri tarkoitus testailla sitä, mutta ehkä heitänkin moussakan puolelle. Se on aina takuuvarmasti hyvää. Kreikassa poiketesssani ehdoton suosikkiruoka. Vaikka paikalliset gyros pitatkin iskee aikaa kovaa.
Kiitokset kivasta kommentista, jälleen kerran. Sinä se jaksat aina tsempata niin hienosti meitä taviskokkeja. :)
Polkkapossussa olikin tällä viikolla tosissaan hauska kirjoitus munakoisosta, olisi pitänyt ilman muuta viitata siihen tuossa postauksessa. Olen ollut nyt vaan muutaman päivän ihan omissa maailmoissani (o-ou) enkä ole ennättänyt syventyä blogien lueskeluun ollenkaan siinä määrin kuin yleensä. Töissä on kamalan kiireinen vaihe päällä - tuijotan tietokoneen ruutua päivän mittaan siinä määrin intensiivisesti, ettei illalla enää jaksa eikä pysty (silmiä kirveltää jostain syystä ihan hulluna), varsinkin kun pitää potea samalla flunssaa. Eli ei ole tämä blogivire nyt ihan parhaimmillaan. :-/ Höh.
Mutta pistä ihmeessä joku hyvä musaka-resepti jakoon, jos tiedät miten semmoinen kannattaa tehdä. Voisi itsekin tesmata sitten samaa. :)
Lähetä kommentti
<< Home