Jälkiruoka maitosuklaasta
Pastanjauhajat perehtyivät menneellä viikolla ensimmäistä kertaa elämässään suklaamoussen valmistamiseen. Projektista muodostui vaikeuksien kautta voittoon -tyyppinen ratkaisu. Ensimmäisellä kerralla suklaavaahto nimittäin leikkasi kiinni ja lopputulos muistutti lähinnä ruskeaa ryynipuuroa. Analysoimme tilannetta muutaman päivän ja päätimme kokeilla suklaasörsselin valmistamista paremmalla tuurilla (ja taidolla) uudestaan. Ja nyt onnistui! Kermavaahto on hyvä jättää kaikesta päätellen melko löysäksi, ja lisäksi on tärkeää erottaa valkuainen keltuaisesta mahdollisimman tarkkaan, jottei suklaaseos pääse kokkaroitumaan. Lisäksi suklaamassan kannattaa antaa tosissaan jäähtyä kädenlämpöiseksi ennen kerman lisäämistä. Noilla vinkeillä tämän ohjeen pitäisi onnistua:Maitosuklaamousse & vadelmia
150 g maitosuklaata
1 keltuainen
1 rkl sokeria
0,5 dl maitoa
3 dl kermaa
0,5 dl kermalikööriä
1 liivatelehti
Sulata suklaa vesihauteessa juoksevaksi. Kuumenna kattilassa maito, sokeri ja keltuainen koko ajan sekoittaen. Lisää liotettu, vedestä puristettu liivatelehti, suklaa ja kermalikööri. Vaahdota kerma kevyeksi vaahdoksi ja lisää kädenlämpöiseen suklaaseokseen. Anna suklaavaahdon jähmettyä jääkaapissa 5-6 tuntia. Ennen tarjoilua vaahdota kuohkeaksi ja tarjoile laseista vadelmien kanssa.
Resepti on otettu kirjasta Sekametelisoppaa. Muissa keittokirjahyllymme opuksissa ei ollut ollenkaan yhtä monipuolista lähestymistapaa suklaamuussien maailmaan. Sekametelisopasta löytyi nimittäin ohjeet myös tummasta sekä vaaleasta suklaasta tehtyyn mousseen. Ehkä innostumme kokeilemaan niitäkin joskus, kun maitosuklaamousse oli ainakin ihan mukava kokemus. Lopputulos ei ollut liian makea, ja kermalikööri toi kyhäelmään jännästi lisämakua. (Mitäköhän siitä loppulikööristä voisi tehdä... Baileys ei nimittäin sinällään kuulu ollenkaan suosikkijuomiimme, minkä takia sille mahtaa olla pakko keksiä jotain järkevää kokkauskäyttöä.)
Vadelmat jouduimme valitettavasti jättämään annoksesta pois, kun pihamme vadelmapuskat ovat vielä tässä vaiheessa paksun lumikerroksen peitossa. Onneksi kohta on kesä ja tuoretta syötävää taas koko ajan käsillä. Ei minulla tosin ole mitään talvea (tai muitakaan vuodenaikoja) vastaan, mutta tässä vaiheessa, kun perunat alkavat olla itäneitä ja sipulit pehmenneitä, sitä alkaa jo kaipailla uuden sadon kasviksia.
Pssst. Tänään on muuten sitten naistenpäivä. Joten kynttiläillallista kehiin vaan. Pienempikin huomaavaisuus toki lasketaan eduksi. Esimerkiksi roskien vieminen on aina plussaa.
posted by Rosmariini @ 10:40
9 comments
9 Comments:
Suklaan sulatus vaatii opettelua. Ei ole jäänyt yhteen kertaan, kun suklaasulani osoite on ollut roskakori.
Vesihaude on se tapa, millä mieluiten sulatuksen teen. Näkyikin teillä olevan linkki ruokalan nettisivuille. Sen verran vielä lisäisin, että jos haluaa ottaa ihan varman päälle, niin kannattais laittaa suklaa-astiaan kansi, ettei vesihöyry pääsis suklaan sekaan. Siitä ollaan vähän eri mieltä, saako vesi kiehua vai ei. Ruokakalan mukaan näköjään saa. Joka tapauksessa vesihauteen lämpötila ei sais mennä yli 50 asteen.
Jos optimaalisia lämpötiloja haetaan, niin maitosuklaalle paras lämpö on 42 astetta. Tumma suklaa kestää hieman korkeamman lämmön ja vaalea suklaa 40 astetta. No ei ruoanlaiton tarvi olla näin hankalaa. Ei tarvi alkaa suklaasulan lämpötiloja mittailla. Suklaan voi yhtä lailla sulattaa mikrossa sulatusteholla, hyvin varovasti. Kunhan vain tuntee mikronsa. No niin.
Oi kuinka hyviä suklaavinkkejä, suurkiitokset! Meikäläinen kun ei tiedä asiasta käytännössä katsoen yhtään mitään, kun en ole suklaajälkkäreiden kanssa liiemmin puljannut. Ja täytyy tunnustaa, etten ehtinyt kiinnittää sulavaan suklaaseen juurikaan huomiota, kun touhusin samaan aikaan useampaa muutakin juttua. Vesi ehti kiehahtaa, eikä suklaa-astiassakaan ollut kantta, joten taisi sinne sitten joutua vesihöyryäkin sekaan. Onneksi sulatus onnistui kuitenkin ihan kohtalaisesti; taisi olla aloittelijan tuuria.
Jos Baileys ei maistu sinallaan, kannattaa tehda vaikka Baileys-juustokakku. Tein sellaisen jouluksi, pohjaksi laiton piparinmuruja (en pida digestivepohjasta, yleensa teen juustokakkuun ohuen kakkupohjan), tayte:
1dl baileysia
400g mascarponea
2dl kuohukermaa, pehmeäksi vaadotettuna
160g tomusokeria
1 vaniljatangon siemenet
3 liivatelehteä
Tarjosin tuoreiden vadelmien kera!
Nam, kuulostaapa hyvältä. Vaniljaa ja mascarponea, slurpsis. Tuota pitää kokeilla ilman muuta.
Liköörit eivät maistu meille ylipäänsäkään, ja mahtaneeko tuommoinen kermalikööri kovin pitkään säilyäkään. Resepti oli siis enemmän kuin tervetullut!
Bailey's menee myös jäätelön kastikkeena (aikuiseen makuun): esim. vaniljajätskiä, ripaus kanelia ja luraus likööriä. Tai sitten oma suosikkini, vaniljajätskiä, suolapähkinärouhetta, kinuskastiketta ja luraus likööriä ;-) Jätskin kanssa saa tuhottua sen pullon pohjalle jääneen lurun likööriä...
Yleensä ostan itselleni kukkia naistenpäivänä, mutta tänä vuonna se unohtui. No, juhlin muuten viettämällä tämän päivän täsmälleen samalla tavoin kuin vuoden muutkin päivät: joka päivä voi lukea hyvää kirjaa ja syödä viinirypäleitä, ja se vasta tekeekin naiseudesta nastaa!
Tuo suolapähkinärouhe kuulostaa jätskin päällä niin erikoiselta, että sen on pakko olla hyvää. :) Namikasta naistenpäivää!
Etenkin nyt kuljetusalan lakon aikana kannattaa todella osallistua jätteiden viemiseen. Se kun ei välttämättä ole ihan helppo tehtävä, jos on säiliöt täynnä;)
Meillä ei enää ikinä kokeilla mikroa suklaan sulatuksessa. Kerta suklaaraejuustoa riittää. Vesihauteiden suhteen onnistumisprosentti on lähes 99.
Uskaltaisikohan tätä kokeilla? Kaipailin suklaamoussen ohjetta muinoin, mutta kirjoituksenne toi ikävän elävästi mieleen ne muutamat ryynisuklaat, joita olen roskiin joutunut heitäämään. Ja miksroikin on niin uusi, etten sen saloihin ole vielä tutustunut, hyvä kun karjalanpiirakan saan lämpimäksi.
Lorauttakaa likööriä suoraan kahvin joukkoon. VOisi maistua. Kerran lorautin vahingossa kahvin joukkoon vaniljakastiketta kerman sijasta, kun en katsonut mihin purkkiin käsi jääkaapissa osui. Oli muuten hyvä juoma.
Se on tosissaan siinä ja siinä, ettei kohta joudu lähtemään roskapussukan kanssa kaatopaikalle asti. :) Kerkesin tässä jo pohtimaan, että jos roska-astia täyttyy täyttymistään, niin pakko vähentää kokkailua. Kun siitähän sitä (haisevaa) jätettä kertyy kaikkein eniten. Kalanperkeet roskiksessa kamalan pitkään = kammotus.
Mutta jospa ne saisivat neuvoteltua kuskit pikapikaa takaisin töihin, niin ei tarvitsisi ryhtyä taktikoimaan jätteiden kanssa. Eikä bussien kulkeminenkaan liiemmin haittaisi.
Yllättävän vaikeaa kyllä tuon sulatetun suklaan kanssa puljaaminen. Onneksi en itse hoksannut laittaa sitä mikroon, kun siellä meinaa muutenkin kärähtää kaikki mahdollinen. Noilla Polkkiksen ohjeilla sulatuksen pitäisi kyllä onnistua, mutta kaikkein varminta on tietenkin syödä suklaa suoraan levystä. Ei ainakaan joudu heittämään mitään pois. ;)
Lähetä kommentti
<< Home