Veneruokaa - nuudelia ja nötköttiä?

Täällä jauhantapajalla on riittänyt viime aikoina puuhaa, kun tuli muutettua vanhalle maatilalle, jonka päärakennus on ajalta ennen Suomen itsenäistymistä. Eläimiä ei sentään vielä ole, jos kohta lampaat ja kanat voisivat olla jossain vaiheessa suunnitelmissa.

Tänä kesänä ei ole sattuneista syistä ollut juurikaan aikaa muille harrastuksille eli geokätköilylle ja veneilylle, johon tuli viime kesänä tutustuttua pari viikkoa kestäneen siirtopurjehduksen aikana.

Koska viimeksi mainitulle on toivon mukaan lähivuosina aikaa edes silloin tällöin, voisi kirjata tänne Pastanjauhannankin puolelle mieleen kertynyttä veneruokatietämystä. Oma tietämykseni on toistaiseksi peräisin lähinnä kokeneemmilta veneilijöiltä sekä The Boat Galley -sivuston veneruokakirjasta.

Purjehtimisesta saattaa tulla mieleen kuplajuoma ja rento auringossa lekottelu, mutta ainakin siirtopurjehdus oli viime kesänä kunnon merenkäynnissä totista työtä. Ruokaa ei usein pystynyt merenkäynnin vuoksi laittamaan ollenkaan, mutta pikaisesti valmistuvat nuudelit yhdessä säilykelihan kanssa maistuivat ulkosalla nälkäisenä paremmalta kuin maailman parhaat herkut. Myös pieni suklaapala yhdessä termoskahvin kanssa piristi mukavasti.



Välineiden suhteen on veneessä otettava huomioon, että kaiken on pysyttävä paikallaan: Etenkään veitsiä ja muita vahinkoa tuottavia esineitä ei voi sijoitella miten sattuu. Ruokaan liittyvissä välineissä ei kannata olla myöskään lasia tai ruostuvia osia eikä vaikeasti puhdistettavia pintoja, koska tiskaamisessakin on omat haasteensa. Mieluummin siis teflonia kuin valurautaa. Silikoniset välineet ovat kevyitä, kestäviä ja pieneen tilaan mahtuvia.

Veneessä oppii myös arvostamaan välineitä, joissa on kaksi toimintoa samassa (blogin kautta jostain ilmaislahjana saamamme paistinlastan ja spagettikauhan yhdistelmä päätyi saman tien veneen kapustavalikoimiin, vaikka kotona sille ei nähty minkäänlaista tarvetta).



Ruokaa pystyy periaatteessa tekemään veneessä kovallakin kelillä (liesissä on kattiloita varten lukitukset), jos vaan pysyy pystyssä vinossa kulkevassa veneessä eikä ala voida huonosti kannen alla kovassa merenkäynnissä. Kattiloiden on hyvä olla kohtalaisen korkeareunaisia (wokkipannussa olisi myös korkeat reunat), eikä painava pohjakaan liene haitaksi. Ruostumaton teräs on materiaalina oikein hyvä.

Viheltävä vesipannu on veneessä turvallinen ja tarkka. Perkolaattorikahvinkeitin toimii myös hyvin (sitä voi käyttää kaasuhellalla, eli se ei tarvitse sähköä), samoin voisi toimia pressopannu ja miksei pikakahvikin, jos tiukka paikka tulee. Termospulloja kannattaa hyödyntää, ja jos kahvi on termosmukissa, suolainen vesi ei pärsky mukin sisään kannellakaan. Termokseen kannattaa keittää aamuisin ennen liikkeelle lähtöä kuumaa vettä (sitä voi tarvittaessa käyttää myös edellä mainittujen nuudeleiden valmistamiseen).

Ruokatermokseen voi periaatteessa laittaa ruokaa myös hautumaan (kun ei tullut sitä aromipesää muinoin hankittua). Kuumaa vettä käsiteltäessä pitää olla tietenkin tarkkana liikkuvassa tilassa. Samaten esim. salaattiaineksia leikatessa kannattaa mieluummin istua kuin seistä.

Säilytystilaa ei ole yleensä liiemmin, eli kaappitila on käytettävä tarkasti hyödyksi. Omassa veneessämme on ylhäältä täytettävä jääkaappi, joka vetää kyllä yllättävän suuren määrän ruokaa, mutta esimerkiksi juomatölkit kannattaa sijoittaa mieluummin ulkosalle kannen alla oleviin lokeroihin.

Vettä on veneessä käytössä usein varsin niukasti (ja juomaveden riittävyyden kanssa on tietenkin oltava tarkkana), mistä syystä ei kannata tuottaa liikaa tiskiä. Vesi kannattaa käyttää mahdollisuuksien mukaan kahteen kertaan (esim. keittämisestä jääneellä vedellä voi huuhdella astioita).



Ylipäänsä kannattaa opetella säästämään veneessä energiaa. Esimerkiksi kuskus ei vaadi pitkää keittoaikaa; liha kannattaa pilkkoa pienemmäksi, jolloin se kypsyy nopeammin; uunin jälkilämpö kannattaa hyödyntää tarkoin; eikä uunia tietenkään kannata lämmittää ainoastaan yhdelle ruokalajille/leipomukselle.

Pippurinen härkäruukku on todettu oivalliseksi veneruoaksi, mutta se on valmistettu aina jo kotona ja vain lämmitetty veneessä. Jos minulla olisi loputtomasti aikaa, voisin kuivattaa myös kasviksia ennen venereissuja kasviskuivurilla. Niistä voisi haudutella veneessä keittoja ja kastikkeita.

Pitkällä purjehduksella varastoja on toisinaan pysähdyttävä täydentämään. Vesivaraston ynnä polttoaineen täydennyksen ja akkujen lataamisen lisäksi on toisinaan hankittava myös ruokaa. Kaupassa käymiseen kannattaa varautua kantamiseen sopivilla kasseilla. Kauppa saattaa sijaita satamasta hiukan kauempanakin, ja monissa maissa kauppojen omat muovipussit ovat hyvin köykäisiä. Painavat asiat on kätevintä kuljettaa selkärepussa tai olalle asetettavassa tukevassa kassissa. Jos veneeseen on alkujaan varustettu tarpeeksi kuivatuotteita ja säilykkeitä, voi selvitä pelkällä tuoretavaroiden ostamisella.

Edellisten päivien tähteet tulee hyödynnettyä venekokkailussa harvinaisen tarkoin (yllä olevassa kuvassa on lämmitetty pari edellistä ruokalajia salaatin kaveriksi). Esimerkiksi härkäruukun jämät voi kääräistä vaikka tortillan tai rieskan sisään. Pastan ja vanhan juustonnysän voi käyttää salaattiin. Ideoita voisi etsiä vaikka ruokabloggaajien Hävikistä herkuksi -reseptikokoelmasta.



Merellä siis valmistetaan mahdollisimman helposti valmistuvaa syötävää, mutta satamassa tai ankkurissa voi toki vähän hifistelläkin. Edessä olevaan pitkään meripäivään kannattaa valmistautua kunnon aamiaisella (kuvassa näkyvä englantilainen aamiainen piti nälän poissa pitkään, ja lisäksi paistuvan pekonin tuoksusta muodostuvat aina kaikkein parhaat muistot).



Taitava veneilijä voi tietenkin kalastaa merestä kaloja sekä poimia saarista marjoja ja sieniä. Aamupuuroon olisikin kieltämättä houkuttelevaa käydä noukkimassa tuoreita mustikoita tai vadelmia, mutta kuten mainittua, todellisuus on ollut toistaiseksi omalta osaltani ennemminkin nuudelia ja nötköttiä.

Nuudelin keittämiseen ei ruokaohjetta tarvitse, mutta jos haluaa kokata jotain hiukan monimutkaisempaa, kannattaa varata reseptit tai keittokirjat mukaan (merellä ei useinkaan ole nettiä).

Veneen kaasu-uuni ei ole vielä itsellemme vielä kovinkaan tuttu, joten jos jollakulla on vinkkejä semmoisen käyttöön, niin kuulisin oikeinkin mielelläni. Miten esimerkiksi pizzan saa onnistumaan kaasu-uunissa?