Brunssin taikaa (ja Bloody Mary -salaatti)

Kun otetaan muutama oululainen bloggaaja, bloggaajien kokkaamaa syötävää sekä yksi sateinen lauantaipäivä, ei tuloksena voi olla kuin mahdottoman hyvä mieli - ja kuten Hannele sen jo ennätti muotoilemaan: Oulun paras brunssi.

Kokkeillaan-blogin Kotiharmi kutsui oululaisen blogipoppoon brunssille kotiinsa, ja paikalle pääsivät Hannele Kokeista ja Poteista sekä pääkaupunkilaistunut Virpi Peruspöperöistä.

Lisäksi huonoille jutuillemme altistui kokonaan uusi tuttavuus: Muista syödä välillä -blogin Rommirusina saapui ihastuttamaan meitä läsnäolollaan.





Vaikka harmillisen moni oululaisbloggaaja ei päässyt blogibrunssiin paikalle, olivat läsnäolijat kokanneet antaumuksella heidänkin puolestaan. Isäntäpariskunta oli loihtinut syötäväksemme pestomarinoituja kasviksia sekä parsapateeta, ja paikan päällä päästiin vielä todistamaan pienten pekoni-munapaistosten valmistumista.

Kotiharmi ja Hannele olivat yhdistäneet voimansa: Kotiharmin char siu bao -nyytit kohtasivat harvinaisen makoisalla tavalla Hannelen makean chilikastikkeen.





(Tähän väliin pitää hoksauttaa itseäni kokkaamaan lähiaikoina paitsi makeaa chilikastiketta myös chili-valkosipulikastiketta, joka lupausten mukaan saa Srirachankin vapisemaan.)





Brunssiin kuuluu monien mielestä kenties pekoni, mutta minä kaipaan brunssille ennen kaikkea tomaattia.

Bloody Mary on tomaattimehulle oivallinen käyttökohde, ja nyt tuli todistettua, että myös kuutioitu tomaatti viihtyy samassa kulhossa hienonnetun varsisellerin, Tabascon ja vodkalorauksen kanssa.

Bloody Mary -salaatissa mukana myös pilkottua oliivia, limestä puristettua mehua sekä hienonnettua basilikaa ja punasipulia. Mausteena suolaa sekä runsaasti pippurimyllystä jauhettua mustapippuria.





Rommirusina oli loihtinut houkuttelevia pizzapiiraita sekä kotitekoista mustikkalikööriä, jota en onneksi loiskuttanut pöytäliinalle.

Virpi rikastutti brunssipöytää juustovalikoimalla. Brunssipäivän iltaan ajoittuvat euroviisut saivat meidät muistelemaan tasan viiden vuoden takaista blogimiittiä, jonne olen postauksen perusteella tehnyt tomaatti-mozzarellasalaattia. Nimimerkillä hiukan vain kaavoihini kangistunut.



Lopuksi (tai ensimmäisen ruokarupeaman päätteeksi = ennen santsikierroksen alkua) menetin sydämeni Hannelen seljankukkaleivoksille. Miten maailmassa voi olla jotain samaan aikaan näin kaunista ja maistuvaa:



Minulta puuttuu näiden tekemiseen oikeanlainen vuoka, mutta kunhan sen saisi järjestymään, voisin sukeltaa tosissani tartalettien maailmaan.



Kiitos Kotiharmille ja siipalleen lämpimästä vieraanvaraisuudesta - sekä heille ja kaikille muillekin hulvattoman hauskasta seurasta.