Södermalmista Suomenlinnaan

En ole parin viime vuoden aikana ennättänyt juurikaan lukea blogin sähköposteja saati sitten reissata kutsujen takia, mutta nyt tuli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä:

VisitSweden, Stockholm Visitors Board ja Viking Line kutsuivat meidät ja muutaman muun ruokabloggaajan Tukholmaan, jossa tutustuimme ennen kaikkea Södermalmin ja SoFon alueeseen. Tukholma on kaupunkina entuudestaan varsin tuttu (ja yksi suosikkikaupungeistani koko maailmassa), mutta näköjään tähän asti on tullut vietettyä aikaa lähinnä Kungsholmenin tienoilla.



Suuntasimme perjantaiaamuna Oulusta matkaan yhdessä Kokit ja Potit -blogin Hannelen kanssa. Helsingissä yhytimme Suolaa ja Hunajaa -blogin Jonnan, joka oli Jauhantapajan väelle kokonaan uusi tuttavuus (jos kommenttilaatikkokohtaamisia ei lasketa), mutta sitäkin valloittavampi. Laitoimme Jonnan kanssa lentomatkan aikana muun muassa Suomen tulevaisuuden kerralla kuntoon, joten siitä ei tarvitse enää kenenkään muun huolehtia sen kummemmin.

Tukholmassa joukkoon liittyi vielä Johanna Hellan ja viinilasin välistä sekä Veera Stockholm by me -blogista sen jälkeen, kun olimme majoittuneet Clarion Hotel Stockholmiin (mainio sijainti lähellä metroasemaa sekä yhtä geokätköä, joka jäi harmillisesti tosin löytymättä).

Hotellin katsastamisesta alkoi varsinainen elämysviikonloppu, joka lienee omalta kannaltani lajissaan hyvinkin ainutlaatuinen. Minun kannaltani olisi ollut hienoa saada ihan vaan pieni irtiotto kiireisestä keväästä, mutta toki maisemanvaihdokseen liitti mielellään myös erittäin hyvän seuran, aurinkoisen sään sekä monet mainiot makuelämykset.







Viimeksi mainittuihin pääsimme käsiksi Nytorget 6 -nimisessä ravintolassa, jossa tarjoiltiin maittavaa ruokaa rennon tyylikkäässä ympäristössä. Söin lounaaksi tietenkin lihapullia kera hölskytyskurkkujen ja puolukoiden. Jälkiruokalistalla olisi ollut lapsuusaikaista bravuuriruokaani eli suklaapalloja, joita teimme kolme vuotta sitten blogiinkin.

Lounaalta lähdimme kiintoisalle sekä samalla melkoisen täyttävällekin kierrokselle kotoisaksi ja erittäinkin boheemiksi osoittautuneeseen Södermalmiin. Oppaana toimi mainio Martin Sundberg, jonka varsinainen työ on Grandpa-nimisessä putiikissa.



Södermalmin mieleenpainuvin kokemus oli kylmäpuristettua mehua myyvä Kallpressen-Juicebar, jossa bloggaajat hätkähtivät tosissaan intensiivisiä mehumakuja.

Mehubaareissa on toki tullut käytyä aiemminkin, mutta mitään tuollaista ei ole tullut koskaan maistettua. Enkä ikinä olisi arvannut, että joskus maistaisin mehua nimeltä Chlorophyll, tai että kurkusta saisi aikaan niinkin tiivistä makua.





Muita paikkoja matkan varrelta:

-Cajsa Warg -ruokakauppa (nimetty 1700-luvulla eläneen kuuluisan ruotsalaisen keittokirjailijattaren mukaan), josta ostin tämän vuoden ensimmäiset karkkimaiset tomaatit sekä ihmettelin muun muassa gotlantilaisia uuden sadon parsoja

-Meatballs for the People: me olemme Jauhantapajalla pohtineet joskus lihapulliin liittyvää (ravintola)bisnestä, mutta ruotsalaisten pitää ehtiä aina edelle

-Nytorget Urban Deli: yhdistelmä ruokakauppaa ja ravintolaa, esim. paikan ravintolassa myytävää kalakeittoa sai ostaa myös muovipurkeissa mukaan

-Falafelbaren, jossa saimme yllätykseksemme suomenkielisen esittelyn (sekä hyviä falafeleja)

-Love Food Cafe, niitä paikkoja joihin pitää vielä palata siinä vaiheessa, kun ryhdyn hipsteriksi

-Johan & Nyström, jossa meille esiteltiin Chemexin käyttöä: sillä syntyi oikein vivahteikasta ja kiinnostavaa etiopialaista kahvia, mutta ehkä luotan arkikahvissani edelleen kotoisemmin menetelmin valmistuvaan Reko-reilunkaupankahviin



Tukholma on siitä mukava paikka, että monen ravintolan juuret yltävät siellä aina 1700-luvulle, mutta kyllä minua miellyttävät kovasti nuo uudemmatkin yrittäjät.





Ennätimme vielä piipahtaa Gamla Stanissa katsastamassa pikaisesti Tweedin ja Pubologin sekä viettää hetken Cultur Bar & Restaurantissa. Paljon jäi näkemättäkin. Seuraavalla kerralla voisin vierailla ainakin Spritmuseumissa, joka olisi nytkin ollut töideni kannalta hyödyllinen, mutta onnistuinpa viettämään siltäkin osin vapaapäivää.

Perjantai-ilta päättyi hienoihin makuelämyksiin ja kuplivaan iloon Tjogetissa Linje Tio -nimisessä espanjalaishenkisessä ravintolassa. Jättegott. Hyvällä mielellä nukkumaan.



Lauantai käynnistyi mukavan rennosti, kun kävelimme hotellin lähelle (Katarina Bangata/Skånegatan) maistamaan paikalle kokoontuneiden foodtruckien eli katuruoka-autojen - tai lähinnä vain Freds Food Truckin kokkailemaa katuruokaa. Oikein hyviä tomaattisia elementtejä oli ruuissa mukana.

Ruokarekkojen ääreltä vetäydyimme Louie Louie -kahvilaan laatimaan illan sambasuunnitelmia. Kyseistä lajia oli luvassa Viking Linen Mariellalla, jonne siirryimme loppuiltapäivästä.





Mariella-laivalla pääsimme nauttimaan Viking Linen ammattitaitoisen henkilökunnan lämpimästä huolenpidosta sekä jututtamaan komentosillalle jopa laivan kapteenia. Ja toki laivalla ruokailtiinkin. Aluksi raikkaita tapaksia sekä myöhemmin vielä illallista. Samalla oli mahdollisuus juhlistaa kuplajuoman keinoin Oulussa samaan aikaan ratkennutta Kärppä-finaalia sekä seuraavalla viikolla orastanutta vappua.

Samalla pohdin tapojeni mukaisesti kovasti matkailun - ja etenkin Ruotsin ja Suomen välisen laivaliikenteen historiaa. Mietin esimerkiksi, miten monta suomalaista ikäpolvea risteilyalukset ovat kasvattaneet 1950-luvun lopulta alkaen pöytätapoihin sekä ravintolapöydässä (tai seisovassa pöydässä) ruokailemiseen. Toisaalta laivat kasvattivat ainakin oman ikäiseni suomalaislapset ostamaan aikoinaan hieman liikaa karkkia; näin vanhempana onneksi osaa pitäytyä melkein pelkissä vadelmaveneissä.





Laivalla moni syö kaikkein mieluiten merihenkisiä alkuruokia, ja toki mekin pääsimme kokeilemaan sitä lajia: Alkuruokana tarjoiltu äyriäisvati oli melkoisen vastustamaton, ja tulipa sitten syötyä heti ensimmäistä ruokalajia ihan urakalla. Mukana oli kaikenlaista merenherkkua simpukoista hummereihin. Otin jopa tavoistani poiketen toisen osterin, kun onnistuivat olemaan niin hyviä.

Äyriäisvadin saa kuulemma alkuruuaksi ennakkotilaamalla (samalla voi tilata ruokailua varten myös ikkunapöydän, jos tekee mieli syödä meren äärellä).





Kalaisa pääruoka sekä omenainen jälkiruoka olivat myös oivallisia, molemmista sai mukavia ideoita omiin kokkailuihin. Erityispisteet tietenkin hyvin valituista viineistä. Kaupan päälle sain muun muassa hyviä reissuvinkkejä Maarianhaminaan.



Olipa se kyllä aika ainutlaatuista. Monta kertaa oli kiitollinen mieli siitä, että tuli aikanaan perustettua Pastanjauhantaa - etenkin, kun sen kautta tutustui jälleen kerran uusiin kiinnostaviin ihmisiin. Jospa vaikka ryhtyisin osallistumaan bloggaajatapaamisiin pitkästä aikaa taas vähän aktiivisemmin.



Suuret kiitokset kaikille asianosaisille!
(yhteistyössä: VisitSweden, Stockholm Visitors Board ja Viking Line)