Lähijäätelöä: Sortolan Jäätelö

Kesän huitteilla paikallislehti kertoi yllättävän, mielenkiintoisen ja iloisen uutisen: muuan läheisen Ylikiimingin pitäjän maitotila oli ottanut hollantilaisen Maatalon jäätelö -konseptin tykönsä ja ruvennut kirnuamaan maidostaan ehtaa jäätelöä! Sortolan Jäätelö on Pohjois-Suomen ensimmäinen kotijäätelötehdas, ja kovina jäätelöfaneina meillä oli tietenkin heti uutisesta lähtien suuri into ja hinku päästä lusikoinemme tuotteen äärelle.

Maatalon jäätelön toimintamalli on jännä yhdistelmä ketjua ja lähituotantoa: maitotilalle tuodaan jäätelön valmistamiseen tarvittavat koneet ja välineet, annetaan pikakoulutus, ja vielä nippu hyviksi todettuja reseptejä kera hyvän onnen toivotusten. Tämän jälkeen yrittäjä koettaa ymmärtääksemme sopeuttaa reseptiikkaa paikallisiin oloihin ja hankkia marjoja ym. makuaineita lähitienoilta. Ilmeisesti myös pakkaukset tulevat ketjulta tai franchising-päämieheltä, ja jonkinlaista markkinointiapuakin kai tuollaisiin sopimuksiin yleensä kuuluu.

Tässä tapauksessa, toisin kuin franchising-ruokaketjuissa yleensä, raaka-aineet pyritään ainakin kertoman mukaan hankkimaan läheltä valmistuspistettä. Tällaisissa yhteyksissä voikin ilolla toivottaa monikansallisen ketjun tervetulleeksi kotimaisemiin. Kun ketjun voimaa ei käytetäkään tiristämään suunnattomilla yhteisostoilla viimeisetkin laadunrippeet raaka-aineista, vaan se valjastetaan jalostamaan paikallisen alkutuotannon tulokset mahdollisimman lyhyttä teollista putkea pitkin kuluttajien pöytään, voi vain riemusta hämmästellen jäädä odottamaan, milloin joku tekee saman vaikkapa leivälle.

Tässä onkin ehkä jujuna jonkinmoinen tuotteistusosaaminen, jonka puutteesta meitä suomalaisia on nykyään muotia parjata. Lähellä tehty tuote on tässä onnistuttu paketoimaan sellaiseen muotoon, että kuluttaja tunnistaa sen kaupassa jäätelöksi ja älyää ostaa. Valmiiksi mietitty kokonaisuus antaa myös maitotilalliselle takuulla melkoisen lentävän lähdön jäätelötehtailijaksi.

Tähän saakka välimatka piti meidät erossa Sortolan kylmäisistä, mutta kun syyskuun alku toi jäätelöt puolen kilon purkeissa jo aiemmin lähituotteistaan kehuttuun automarkettiin, ei mikään voinut enää pidellä meitä jäätämästä suitamme.

Ensimmäistä lusikallista maistellessa hieman jännitti: tällaisesta keinotekoisia ja korvikeraaka-aineita vältellen valmistetusta jäätelöstä niin halusi tykätä, että suru olisi tullut, jos maku olisi ollut onneton. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hankkimamme lakritsijäätelö oli aivan äärettömän herkullista! Lakritsi maistui mukavan voimakkaasti - melkein kuin olisi syönyt yhtä aikaa jäätelöä ja pehmeitä lakupaloja vasta avatusta pussista.

Myös jäätelön rakenne oli todella kermaisen pehmeä ja täyteläinen, ja se sulaessaankin jotenkin vain pehmeni luontevasti eikä lössähtänyt laiskasti, kuten halvimmista mahdollisista aineista valmistetut suuren mittakaavan teolliset tuotokset tekevät. Tuoteselosteen mukaan tämä jäätelö sisälsikin maidon lisäksi mm. reilua, aitoa munankeltuaista eikä mitään korvikesakeutusaineita.

Tätä ostetaan vastakin!