perjantaina, syyskuuta 10, 2010

Hyvä ruokakauppa?

Muutamissa ruokablogeissa on vastikään mietitty, mitkä ovat itse kunkin vaatimukset hyvälle ruokakaupalle.

Minä olen vanhastaan kannattanut kaupungin keskustaan sijoittuvia kauppoja, koska peltomarketit ovat periaatteessa kaikin puolin niin kamalia paikkoja. Kun niihin on pakko mennä autolla, ja pakkauskootkin tuntuivat ainakin vielä vähän aikaa sitten olevan vähintään viisihenkisille perheille.

Nyt sitten olen mennyt tykästymään Oulussa Ruskon Citymarkettiin, koska siellä on
a) ihan hyvät perusvalikoimat (niin kuin isoilta kaupoilta sopii tietenkin odottaakin)
b) hevi-osastolla paikallisia kasviksia esittelevä tiski (myös lähiluomua)
c) tarpeeksi pitkä aukioloaika (en edelleenkään pääse ikinä viikolla Kauppahalliin, kun se menee jo viideltä kiinni)
d) maitotiskissä Totalin Fage-jogurttia (myös sitä, jossa on hunajaa mukana), jota luulin löytyvän vain Stockan Herkusta (joka puolestaan menee Oulussa jostain käsittämättömästä syystä arkisin aina kahdeksalta kiinni)
e) hyvien perusvalikoimien lisäksi myös vähän jännempiä juttuja, esim. Naga Morich -chilejä, Pajuniemen makkaroita ja Poppamiehen chilituotteita (viimeksi mainittuja en ole kyllä ostanut, mutta niitä on mukava katsella)
f) Valion viileässä säilytettäviä luomumehuja
g) palveleva lihaa ja kalaa myyvä tiski (jos kohta olen saanut lähiömarketeista aina vain aika nahistunutta kalaa, joten tuota tiskiä en ole uskaltautunut vielä testaamaan)

Tomaattisäilykkeiden saatavuudesta en osaa sanoa mitään (en ole loppujen lopuksi käynyt k.o. kaupassa kovin montaa kertaa), enkä tiedä saako kaupasta suosimaani Meriläisen leipomon rukiista reikäleipää. Leipien paistopiste muistaakseni löytyy, mutta suhtaudun niihinkin nykyään hiukan epäluuloisesti (leipien taikinat on ilmeisesti yleensä tehty aikoja sitten ja mahdollisesti vaikka kuinkakin kaukana "tuoretta" leipää paistavasta pisteestä).

Huonoina puolina tietenkin se, että kyseessä ei ole lähikauppamme, ja automarketeissa käydessään tulee kannattaneeksi sitä politiikkaa, jonka jäljiltä Oulun keskusta tyhjenee ehkä ennen pitkää kauppapuodeista kokonaan.

Edellinen vuodatus oli aika pitkä aasinsilta siihen, että ostin kyseisen kaupan vihannesosastolta Oulun lähistöllä kasvanutta kukkakaalia sekä ihanan punaisia tomaatteja, jotka pilkoin tänään esillä olevaan pastaan. Päätin virkistää itseäni (ja tietenkin kanssa-asuvaa aviomiestäni) pitkästä aikaa pastalla, jossa olisi kunnolla chiliä ja pekonia.

Lopputuloksena oli pasta, jossa oli häviävän vähän pekonia eikä juuri yhtään tulisuuttakaan. Makumaailmaa hallitsivat kukkakaali ja basilika, mutta sopipahan ainakin sadonkorjuuteemaan (miksiköhän naiset muuten aina tarvitsevat jonkin teeman?). Eli tässä tulee

Kukkakaalipasta (ohje BBC GoodFoodista)

1 keskikokoinen kukkakaali, leikattuna pieniksi kukinnoiksi
2 rkl oliiviöljyä (ja vähän pirskoteltavaksi valmiin pastan päälle)
pekonia (minä laitoin n. 50 grammaa eli ihan liian vähän)
½ tl chilijauhetta (jos tekisin uudestaan, pilkkoisin mukaan lisäksi kokonaisen pikkuchilin... ja mahdollisesti jotain muitakin mausteita)
400 g tagliatellea (meillä täysjyvää)
200 g kirsikkatomaatteja (minulla normitomaatteja lohkottuna)
kourallinen basilikanlehtiä

Höyrytä kukkakaalinnuppuja 4 minuuttia ja aseta sivuun. Kuumenna uunin kestävällä pannulla öljyä, lisää pekonit ja chilijauhe. Paista keskilämmöllä 2-3 minuuttia. Lisää kukkakaalit pekonin sekaan ja hauduttele 10-15 minuutin ajan niin, että kukkakaali saa hieman väriä. Hauduttelu tehdään alkuperäisen ohjeen mukaan 200-asteisessa uunissa, mutta minä en viitsinyt kuumentaa uunia tätä varten, ja niinpä annoin kaalien pehmentyä pannulla kannen alla.
Keitä kukkakaalien kypsyessä pasta. Sekoita loppuvaiheessa kukkakaalien sekaan tomaatit ja anna hautua vielä parin minuutin ajan niin, että tomaatit pehmenevät sopivasti.
Valuta tagliatelle ja lisää se kukkakaaliseoksen joukkoon yhdessä basilikan kanssa. Osan basilikasta voi säästä ripoteltavaksi annoksen päälle. Pirskota pinnalle oliiviöljyä.

Se on muuten mukavaa, että lähiöiden pienet ruokakaupat ovat nykyään auki usein jopa iltakymmeneen. Niissä onkin sen takia tullut käytyä nyt viime aikoina huomattavasti aiempaa enemmän.

30 Comments:

At 10/9/10 18:16, Blogger Virpi said...

Ja yksi hyvä puoli Ruskon cittarissa vielä on; sieltä saa nykyään Sortolan kotijäätelöä! Siis sitä Ylikiimingissä tehtävää, jota haluaisin maistaa mutten ole saanut vielä aikaiseksi (myyntipaikat sen sijaan olen selvittänyt, kuten huomaa:)). Noh, ehkä menen sitten vaikka keskustan Café Saaraan, josta sitä pitäisi myös päästä maistelemaan.

Mutta niin, ehkä Ruskon Citymarket on vähän erilainen marketti, ja saattaisin käydä siellä itsekin jos omistaisin auton. Koska en omista, suoritan ruokaostokseni joko ihan kelvossa lähikaupassa (K-market) tai Stockalla, jos haluan varmasti saada jotain "erikoisempaa".

 
At 10/9/10 18:24, Blogger Rosmariini said...

SAAKO?!! OIKEASTI?!

Meidänkin oli tarkoitus tehdä kesäretki jätskiostoksille Ylikiiminkiin, mutta äkkiä sitten olikin syyskuu...

Tämä oli tervetullut uutinen, kiitoksia. :)

Stokka oli pitkään oma lähikauppani, joten se on Oulun kaupoista meikäläiselle kaikkein tutuin. Siellä ei vaan esim. noihin lähikasviksiin ole panostettu oikeastaan ollenkaan (Afrikassa kasvaneita herneitäkin löytyy helpommin). Ja luomukasvikset ovat enimmäkseen aika ankeita, muoviin pakattuja juttuja. Mutta liha- ja kalatiski on tietenkin siellä ihan yliveto. Ja juustot!

 
At 10/9/10 18:41, Anonymous Anonyymi said...

Pakko kommentoida sivusta Ruskon cittaria. Muuten hyvä perus citymarket laajalla tuotevalikoimalla, mutta mutta:
-HEVI-osaston tuotteet on lähes poikkeuksetta nahistuneita ja vanhoja.
-Kassalle on palkattu Oulun hitaimmat + asiakaspalveluammattiin sopimattomimmat henkilöt.

Oikeastaan noista kahdesta syystä tulee pyöräiltyä työmatkalla ohi ja kohti Raksilan cittaria jossa em. asiat + perusjutut varmasti kunnossa.

terv. säännöllisen epäsäännöllisesti blogianne lukeva.

 
At 10/9/10 19:54, Blogger wardog said...

City-Marketit ovat täällä Tampereenkin alueella nostaneet profiiliaan aivan uusiin sfääreihin. Todella kattavan (ja laadukkaan) perusvalikoiman lisäksi löytyy juuri sopivasti kaikkea uutta ja jännää.

Ei tämä toki tarkoita että kauppahallien asema oli uhattuna . :)

Ja niin, mitä isoin kiitos blogistanne.

 
At 10/9/10 21:27, Anonymous Kari said...

Ruskon Cittari on mielestäni oikein hyvä verrattuna esimerkiksi Limingantullin Prismaan. En ole huomannut Hevi-osastossakaan erityisiä ongelmia - löytyy myös kohtuullisesti eksoottisempia hedelmiä ym. Päivittäisenä ruokakauppana melko optimaalisen kokoinen, sillä esim. Kaakkurin Cittarissa menee pientenkin ostosten tekoon kohtuuttomasti aikaa pelkästään kaupan liian suuren koon takia. Lisäksi täytyy kehua Ruskon kauppiasta, joka reagoi palautteeseen kiitettävän nopeasti ja asiakasta kuunnellen.

 
At 10/9/10 21:37, Blogger Virpi said...

No saapa hyvinkin :) täältä
voi tsekata Sortolan myyntipisteet.

Ja ihan oikeassa olet kyllä tuon Stockan hevi-osaston suhteen, mutta vielä huonommalla tolalla asiat ovat mun mielestä esim. siinä Anttilan tiloissa olevassa K-kaupassa, joten siksipä usein tulee asioitua kuitenkin Herkussa.

 
At 11/9/10 08:20, Blogger ari said...

Vastaus täältä syvästä etelästäkin.

Stadilaisen ilona on kaksi aitoa kauppahallia: Wanha kauppahalli ja Hakaniemen kauppahalli. Hietaniemen halli on muuttunut krääsätoriksi ja Kasarmitorin halli purettiin jo kauan sitten ja nyt paikalla on yksi Helsingin rumimmista rakennuksista, jossa on S-market, Itella sekä kulinaristinen nautinto nimeltä Hesburger.

Ja sitten ovat tietysti Kauppatori ja Hakaniemen tori, josta saa mainioita kasviksia.

Nykyinen lähikauppani on S-market ja sieltä saa tavalliset päivittäistavarat, mutta en koskaan ostaisi sieltä kalaa. Jo senkin takia, että S-market-ketju ei mainosta, mutta tunnustaa että heidän graavilohensa ei ole itse tehtyä vaan valmiista paketeista avattua. Mitä järkeä sitä pakettia on avata jo kaupassa?

Hiukan lähempänä on Viikin Prisma, jossa valikoima on olennaisesti parempi, mutta olen jäänyt kaipaamaan Helsingin parempiin ruokakauppoihin kuuluvaa entisten kotikulmieni Arabian ostoskeskuksen K-kauppaa: tuttua henkilökuntaa, laadukasta kala- ja lihatiskiä. Luomulihaa ja Pirkka-sarjassa on joitakin erinomaisia tuotteita kuten luomutomaattimurska ja luomuruishiutaleet.

Hyvä ruokakauppa on myös lähellä, mieluiten kävelymatkan päässä. Wanhaan kauppahalliin voin kävellä työpaikaltani ja Hakaniemen halli on sieltä vain yhden metropysäkin välin päässä eli sinnekin voi kävellä jos siltä tuntuu. Hakaniemen hallin vierestä löytyy myös Hämeentien alun joidenkin Etnosuoraksi kutsuma pätkä, jossa on useita etnisiä ruokakauppoja.

Japanilaisen ruoan ystävää lämmittää tietysti se, että töistä Tokyokaniin ei tarvitse juuri muuta kuin kävellä Ruttopuiston läpi.

Hyvä ruokakauppa on siis lähellä, se myy aidosti tuoretta tavaraa ja sillä on laaja valikoima tai se on erikoistunut kapeaan alueeseen ja henkilökunta todella tietää mitä se myy. Hallikulttuurin miellyttäviin puoliin kuulu se, että asiakas saa maistella.

 
At 11/9/10 12:03, Blogger Rosmariini said...

Kiitos kommenteista kaikille! Mukava lueskella myös muiden kaupunkien näkökulmaa asioihin (Arilla on viimeisessä kappaleessa hieno yhteenveto!).

Itselle parhaiten sopivissa kaupoissa merkkaavat myös tunnelmatekijät (eikä siis esim. se, minkä kaupan etukortti sattuu olemaan lompakossa;). Ruskon kittarissa on tosiaan mukavaa myös se, ettei se ole ihan yhtä lohduttoman suuri kuin vaikkapa just Kaakkurin hehtaarihalli, jossa en ikinä ole tuntenut oloani kovin kotoisaksi.

(Mutta kaikkein paras tunnelma olisi tietenkin Kauppahallin tomaattivalikoimien äärellä.)

Useimmiten arkisissa ostoksissa tulee valittua kauppa ihan vaan sen perusteella, mikä sattuu kulkureitin varrelle. Esim. siinä Anttilan ruokakaupassa en ole käynyt kertaakaan sen jälkeen, kun bussipysäkki siirtyi Anttilan edestä Torikadulle (enää ei voi rynnätä sinne pikaostoksille bussin tuloa odotellessa).

 
At 12/9/10 08:37, Anonymous Anonyymi said...

Voi kun meilläpäin ei ole oikein vaihtoehtoja, marketissa pitää asioida. Minun markettini on ehdottomasti Cittari, Prismalle olen henkisesti allerginen.

Mutta ruokapiiri, se on valopilkku. Olemme olleet vuoden mukana ruokapiirissä, ihan sen perustamisesta alkaen. Sen kautta tulevat kaikki jauhot, ruis, speltti, vehnä nyt ainakin. Luomua tästä läheltä. Munat eivät ole ikävä kyllä luomua, mutta vapaata kanaa kuitenkin. Ja ihanan erikokoisia koteloissa:-) Perunat ja porkkanat otan myös piiristä. Kerran kuussa toimitukset. Ajoittain hunajaa, marjoja, omenoita ja lammassäilykkeitä jne.

Onko teilläpäin ruokapiirejä, joissa olette mukana?

uusanonyymi

 
At 12/9/10 15:08, Blogger Rosmariini said...

Olen ollut jonkin aikaa yhdessä ruokapiirissä, mutta en ole vielä ennättänyt tilaamaan sieltä mitään. Hyvältä kuitenkin vaikuttaa.

Eteläsuomalaisia ruokapiirejä on koottu esim. tänne:
http://www.ruokapiiri.fi/clientHome.php

 
At 12/9/10 18:32, Anonymous Xena-lee said...

Mä taas puolestani vihaan Ruskon Cittaria! Varsinkin hevi-puoli saa niin tunteet pintaan! En ymmärrä, miksi hevi-osasto on tungettu niin pieneen tilaan ja käytävät ovat niin ahtaat, että koko ajan saa varoa toisia kärryttelijöitä. Tuotteet ovat myös todella huonokuntoisia tai niitä ei ole jäljellä ollenkaan. Tämä voi johtua siitä, että olen ostoksilla iltaisin, mutta toisaalta... pitäisihän kaupasta löytyä ostettavaa myös ilta-asiakkaille.

Ruskon sittaria olen siis välttänyt kuin ruttoa ja asioinut mieluummin Raksilan Citymarketissa.

 
At 12/9/10 22:44, Anonymous Anonyymi said...

Hello! Joku kun vielä postaisi että paljonko kuussa kuluu rahaa ruokaostoksiin :) Itse ainakin olen shokissa kun tuijotan ruokakauppaan kannettua rahamäärää...
Ingrid

 
At 13/9/10 11:24, Anonymous Anonyymi said...

Resepti miun makkuun: helppo ja nopea :p Kiitos myös Sortola-vinkistä, vaikka maistaminen on melkos pitkässä kuusessa.

Pikkuenkeli

 
At 13/9/10 23:30, Blogger Italiansalaatti said...

Ihanan näköinen pastaresepti! Tuota tulee varmasti tehtyä syksyn mittaan! Käytän usein erilaisia kaaleja ja paljon tomaatteja ruuanlaittoon: asustelen Italiassa, ja siellä pastareseptejä ei ole koskaan liikaa :D Kun olen Suomessa, käyn H.linnan suurimmassa Citymarketissa, jonka hyvä puoli on tuoreiden vihannesten, yrttien ja hedelmien laaja valikoima. Vaikka järkytynkin joka kerta sydänjuuriani myöten siitä, miten he---in kalliita tuoret hedelmät ja vihannekset ovat Suomessa!! Italiassa ollessani suosin lähiruokaa - saan onneksi melkein ympäri vuoden tuoretta tavaraa appiukon ihanalta kasvimaalta. :) Eron huomaa kyllä maussa. Ja kukkarossa...Suomen ruokakaupoissa positiivista on myös etnisten tuotteiden ja erilaisten mausteiden ja yrttien saatavuus. Ja laktoosittomat tuotteet - niitä ei ole saapasmaassa olemassakaan! Italiassa taas hyvät puolet ovat luomu, lähiruoka ja hinta. Ja runsas valikoima pikkukauppoja, joissa lopulta tutustuu kassaneitiin ja myyjään :) Joka paikassa puolensa!!

 
At 14/9/10 13:29, Anonymous Annukka said...

Heipä! Olen satunnainen seurailija, mutta kova tykkääjä.
Tuli moista luomumehuista mieleen, että pidähän silmät auki siellä Cittarin mehuhyllyllä: Pirkalla on myös luomuomppua ja -appelsiinia mehumuodossa. Hinnassa ei ole suurta eroa, mutta ehkä juts periaatteen verran. Ärsyttää Valion eräänlainen monopoliasema joissain jutuissa.

 
At 14/9/10 14:34, Blogger Rosmariini said...

Kiitos taas kommenteista ja vinkeistä! Ruokaostosten tekemisestä voisi kyllä kirjoitella useamminkin, kiinnostava aihe.

Ruokaostosten hintaa voisi pohtia myös joskus ihan omassakin postauksessaan. Onneksi tähän aikaan vuodesta rahaa säästyy ihan vaan jo sen takia, että melkein kaikki kokkailuissa tarvittavat yrtit löytyvät omalta ikkunalaudalta.

Tilli on vaan vähän kehnossa vedossa, mutta kyllä siitäkin sai jonkin verran oksia viikonlopun kurkkusäilykkeeseen (tein kurkkurelissiä).

Seuraavaksi säilömään vihreitä tomaatteja!

 
At 14/9/10 20:00, Anonymous Elina said...

Koska meillä ei ole autoa, asioin mieluiten lähikaupassa, joka on K-Supermarket. Saan sieltä yleensä kaiken tarvittavan, paitsi tuoretta korianteria.

Lähikaupassani on myös hämmentävän hyvä valikoima erikoisoluita ja ihan kivasti luomutuotteitakin.

Olisihan se ihanaa käydä vain pienissä erikoisliikkeissä ja tukea paikallisia yrittäjiä, mutta kaupungin laitamilla asustavalle polkupyörän armoilla olevalla työssäkäyvälle ihmiselle se on ikävä kyllä vähän hankalasti toteutettavissa.

 
At 14/9/10 23:16, Anonymous Anonyymi said...

Tervehdys tsadista, mulla on Pippurimyllyä ikävä ja näiden kommenttien jälkeen vähän jopa Oulun seudun marketteja!

Tulin oikeesti kattomaan, että ootteko tehneet tuoreista luumuista jottain ihania herkkuja (joihin sais paljon luumuja kulumaan), mutta HEI, siinäpä teille uusi alue valloitettavaksi. Joo, okei, ehkei teillä kasva luumut ja okei, jos ei leipominenkaan.. Tein jo litratolkulla luumu-omenasosetta ja luumupiiraan (tai kaks).

No niin, sitten kaupoista on pakko kommentoida, että ottamatta nyt sen enempää kantaa yksittäisiin kauppoihin, niin parhaat kaupat on mun mielestä sellasia, joissa käydessään saa uusia ideoita ja tulee toteuttaneeksi jotain uusia ajatuksia, ottaneeksi uuden vihanneslöydön koriinsa tms. Hallit toimii! Ja valitettavasti äsmarketit tai prismat ei pärjää tässä, sieltä haetaan vaipat ja vessapaperit, ja joka kerta kotiin tulless on se sama leipä ja maito ja tomaatti ja kurkku kassissa.

Ja pakko sanoa, että tässä pohjois-Helsingin eteläisessä osassa Oulunkylän Musta Pekka on kyllä ihana. Aina tulee ostaneeksi jotain muutakin kuin listalle tuli kirjoittaneeksi, useinmiten löytää erikoisuudetkin ja aina on hyvä mieli (ja tyhjä tili) kotiin tullessa.

Ja tähän 'uutuudenviehätykseen' tuo kivan lisän just ruokapiiri- tms tilaustoiminta. Me on tilattu Labbyn tilalta luomuvihanneslaatikoita säännöllisen epäsäännöllisesti ja siinä on tullut koettua useampikin a-haa -elämys... mangoldikeittoa, yrttipestoa, mitähän tällä kertaa punajuurista... (onneksi teillä oli tuo lindströmin murekeresepti tossa, meillä syödään sitä huomenna).

Ah, terveiset siis! Tuun käymään joskus Oulussa, ehkä soitan, J! t. Nina O.

 
At 15/9/10 01:09, Blogger Pippurimylly said...

Elina, eipä niitä pikkukauppoja ole kovin helppoa tukea autollakaan :-/

Nina, tervehdys vaan! Eihän meillä täällä mitään luumuja kasva, hyvä jos joku onnistuu kirpakoita omenoita tuottamaan! Mikäs se teidän siellä lehtipuuvyöhykkeellä eläessä, luumujen ja kriikunoiden keskellä :) Kauppoihin ne sentään niitäkin tänne asti kuskaavat, muiden lämpimien seutujen ihmeiden ohella.

 
At 15/9/10 09:13, Blogger Rosmariini said...

Just eilen katsastin yhdessä kaupassa luumutarjontaa. Olivat puolalaisia. Pitää tsekkailla valikoimia vielä muissakin kaupoissa.

 
At 15/9/10 14:07, Anonymous Anonyymi said...

Olen H-linnan sittarin asiakas. Kaikki osastot toimivat kohtuudella. Jotenkin olen innostunut ns. USA-hyllystä, josta löytyy joitakin ameriikan ihmeitä, kalliita ja epäterveellisiä varmaankin! Oreo, CoolAid, Paul Newman-salaattikastikkeet jne. Meillä on kai nykymittapuun mukaan iso perhe (6 hlöä), joten markettien pakkaukset eivät kauhistuta!!Itseasiassa saan kaivaa kaikki jauhelihapaketit läpi, että löydän sen yhden ja ainoan yli 600 g painavan paketin.

 
At 15/9/10 15:05, Anonymous Annukka said...

Ja tosiaan, lähikaupalleni, K-supermarket Mustapekalle iso peukku.

 
At 17/9/10 13:24, Anonymous tiina { fanni ja kaneli } said...

Kukkakaali odottelee jo jääkaapissa reseptiä varten. Mukavaa viikonloppua!

 
At 17/9/10 22:09, Blogger Kahveli said...

Ihanaa. Puhut hyvistä ruokakaupoista. Se on tärkeää. Minun lähelläni on Sellon Citymarket, jossa maan mainio kalatiski.
Olen katselemassa blogeja ja iloitsen, että täällä puhutaan ruoasta eikä rasvasta tai hiilareista.

 
At 19/9/10 12:48, Blogger Rosmariini said...

Nyt on maatilajätski maisteltuna. Pitää rustata siitä erillistä postausta joskus lähipäivinä.

Pitääpä katsoa, olisiko tuossa uudessa (tulevassa) lempikaupassani USA-hyllyä tai muita jänniä teemajuttuja. :) Siitä tulikin mieleeni, että olen kokonaan unohtanut käydä katsastamassa Stokkan Boston-tarjonnan.

Kahveli: Meille ruoka on tosiaan ruokaa eikä niinkään ravintoa. Harmittaa, kun monet ruokailuun liittyvät puolet sivuutetaan usein suomalaisista ruokakeskusteluista kokonaan: kuten nyt vaikka syömisen sosiaalisuus ja mahdollisimman hyviin makuihin pyrkiminen.

 
At 20/9/10 19:03, Blogger Pyjama said...

Silloin tällöin lueskelen blogia ja käyn etsimässä ruokaohjeita. Ensi kertaa kommentoin.

Muutama vuosi sitten kuulin niin järkyttävän asian lähikauppiaalta kotikylällä, että meinasin repiä hihani. Eli pienempi K-Kauppa, sellainen 2 tähden, halusi hevi-osastolleen lähiruokaa. Noin 20 km päässä kaupasta on yksi valtava salaatti- yms tila, josta toimitetaan tuoretta pöytään laajalle alueelle. Salaatit tulevat kyllä kauppaan tuolta tilalta, mutta ne matkustavat ENSIN yli 300 km Helsinkiin Keskolle pakattavaksi ja sitten toiset reilut 300 km takaisin. Muulla tavalla niitä ei kauppaan saanut.

Se siitä lähiruoasta.

En tosin tiedä, mikä tilanne on nykyään on. Mutta muistan aina skeptisesti miettiä, että millaistahan reittiä pitkin mikäkin tuote on kauppaan tullut.

 
At 20/9/10 20:35, Blogger Hannele said...

Tuttu kalastaja kertoi, että he voivat viedä, pitkän neuvottelun jälkeen, paikalliseen ketjukauppaan kyllä kalat suoraan. Vain paperit seikkailevat sinne tänne. Sekään ei ole viisasta mutta sentään viisaampaa. Samaisen pikkukaupungin supermarkertissa myydään yksityishenkilöiden poimimia sieniä. Se on niin kotoisaa!

 
At 20/9/10 21:38, Blogger Rosmariini said...

Kiintoisaa. Pitäisi kyllä haastaa kauppiaita enemmän ja kysellä tarkemmin tuotteiden alkuperästä ja kuljetusketjuista.

Se on vaan vähänkään isommissa kaupoissa huomattavasti hankalampaa kuin jossain pienissä kala- ja vihannespuodeissa. Etenkin kun yleensä tulee ostosteltua vähän väsähtäneenä töiden jälkeen...

Olisikin kyllä mahtavaa, jos kaupoista voisi ostaa lähellä (ja vasta) poimittuja marjoja ja sieniä.

 
At 21/9/10 13:47, Blogger Rosmariini said...

Luumuista vielä sananen:

Tsekkasin just täkäläisen Kauppahallin luumuvalikoiman, ja ne olivat siellä ranskalaista tuontia. Ilmeisesti eteläisen Suomen luumusadosta ei sitten riitä juurikaan myyntiin asti.

 
At 4/12/10 22:26, Anonymous Anonyymi said...

Hei! Täytyy kyllä sanoa, että täällä Oulussa Raksilan sittari on ehdottomasti painottanut kiitettävästi luomuun: lihaa, vihanneksia, mehuja, mausteita, leipää jne jne. Kävin Ruskossa sittarissa niin en löytäny luomulihaa :(

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails