Läskikäristyksestä hirvihöystöön

Vihdoin on tullut aika paljastaa suuren lempiruokakyselyn tulokset. Vastauksia tuli (meidän blogimme mittapuulla) valtavasti, ja ajattelin arvontaa järjestäessäni, että kommenteista saisi koottua periaatteessa vaikka kuinka kiinnostavan keittokirjankin.

Yhden ainoan suosikkisyötävän ilmoittaminen on monelle vaikea paikka: Kun vaihtoehtoja on niin monia! Monissa vastauksissa vannotaan lähiruuan nimiin: poronkäristys & puikulaperunamuusi, mummun keräämistä sienistä tehty sienisalaatti, loimulohi, paistetut silakat:

"Juuri nyt tulee mieleen viime kesällä mökillä nautittu poron sisäfilee muurikassa avotulella paistettuna, oman maan pottujen ja lähimettästä poimituista tateista tehdyn kermaisen muhennoksen kans. Poroki oli tutulta poromieheltä samaltä kylältä ostettu, voi jo sanoa lähiruuaksi."

Lihapullat pitävät luonnollisesti pintansa, samoin kuin makaronilaatikko, lasagne, ruisleipä, hernekeitto, kaalikääryleet ja karjalanpaisti. Eksoottisempaa linjaa edustavat mustekala, libanonilaiset mezze-alkupalat, pörkölt, Kioto donburi, merileväsalaatti sekä sichuanilainen kurkku.

Monille lempiruoka on jonkun tietyn henkilön tekemää: entisen poikaystävän isän tekemä kalasoossi ja murskatut perunat, isoäidin lihapullat persiljaisella perunamuusilla ja ruskealla kastikkeella, isän savustama lämmin siika, äidin leipomat rukiiset karjalanpiirakat, oman miehen tekemä pizza:

"Lempiruokia on hirmusesti, ja ne vaihtelevat vuodenajan ja sijainnin mukaan. Yhtenäistävä tekijä on se, että ne ovat jonkun ihanan, tärkeän ihmisen tekemiä! Äidin sienikeitosta (tai sienikaikesta!) en millään saa tarpeekseni, poikaystävän wokit ja pitsa ovat herkkua, italian perheen tiramisuista, pastoista sun muista puhumattakaan!"

Ja joku vielä väittää, ettei suomalaisten ruokailulla ole juurikaan sosiaalisia ulottuvuuksia!

Lempiruoka myös vaihtelee vuodenajan mukaan, mistä syystä voisin esittää saman kysymyksen teille uudestaan vaikka juhannuksen tienoilla. Nyt monella mieli askartaa jo graavilohessa ja muissa jouluisissa ruokasuosikeissa:

"Lempiruoat vaihtelevat vuodenaikojen mukaan: kesällä voisin elää tomaatti-mozzarellasalaatilla, jos saisin silloin tällöin kylmäsavulohta ja ruisleipääkin. Syksyllä katkarapu-feta-paprika-sipulipaistosta menee paljon, talvella syödään huikeat määrät lihaa, ja kevät eletään parsalla eri muodoissaan."

Mutta asiaan: Arvonta suoritettiin täällä jauhantapajallamme perinteistä lapputekniikkaa hyväksi käyttäen. Pippurimylly nosti lapun ja toimi samalla virallisena valvojana. Arvonnassa käytetty kangaskassi oli sentään omani:

Voittajaksi yli sadan osallistujan joukosta valikoitui Nona! Pistämme Viivin ja Wagnerin keittokirjan postiin heti, kun saamme voittajan osoitetiedot haltuumme (ilmoittautua voi sivupalkista löytyvään gmail-osoitteeseemme). Tässä vielä tapauksen kunniaksi Nonan ohje poropiiraaseen, joka kuulostaa harvinaisen mehevältä syötävältä:

Poropiiras

pohja:
150 g pehmeää voita
2 dl juustoraastetta
3 dl vehnäjauhoja
1 dl vettä
täyte:
2 rkl öljyä
1 iso purjo
150 g savuporoa
2 dl juustoraastetta
(Aurajuustoa/ Brie-lohkoja)
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
4 munaa
mustapippuria

Sekoita pehmeä rasva ja juustoraaste. Lisää vehnäjauhot, sitten vesi ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina jauhoisin käsin suuren piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
Leikkaa huuhdottu purjo (lehtien tyvessä saattaa olla hiekkaa!) renkaiksi ja hauduta öljyssä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, anna jäähtyä. Leikkaa poro suikaleiksi. Sekoita juustoraaste, kerma, maito ja munat. Mausta seos mustapippurilla, mutta älä lisää savuporon kanssa suolaa, sillä poro antaa piiraaseen tarvittavan suolaisuuden.
Levitä pohjalle haudutettu purjo ja porosuikaleet. Kaada päälle muna-juusto-maitoseos. Voit lisätä Aurajuusto-muruja tai Brie-lohkoja mehevöittämään makua. Paista 180 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja saanut herkullisen kullanruskean värin. Piirakan voi tarjota kylmänäkin tai pakastaa, sen maku vain paranee uudelleen lämmitettäessä.