Juuriselleri kunniaan: Waldorfin salaatti
En ole luullakseni tehnyt ikinä itse Waldorfin salaattia, vaikka yleensä otan mielelläni tuntumaa kaikenlaisiin klassikkoruokaohjeisiin tai niiden erinäisiin muunnoksiin. Tunnustan ennakkoluuloni: olen aina vähän jännittänyt ainesosalistaan sisältynyttä juuriselleriä.Muistan kuinka juuriselleri maistui jossakin seiskaluokan kotitaloustunnin keitoksessa kerran suussani sen verran kitkerälle, että olen sittemmin suhtautunut siihen vähän vieroksuen. Toki selleri on vieraillut keittiössämme vaikka kuinka moneen otteeseen, mutta pääosaan en ole halunnut sitä päästää. Ja pelkäsin, että etenkin salaatissa sen maku saattaa muuttua hyvinkin hallitsevaksi.
Ennakkoluulot rajoittavat elämää liiaksi, joten tuostakin luulosta oli tarpeellista päästä viimein eroon. Etenkin kun joulu lähestyy, ja joulupöytään sopiville salaateille on aina kysyntää. Otin Waldorf-ohjeen kokeiluun mainiosta (ja runsaasti silmäniloa tuottavasta) Ruokahommia-blogista.
Waldorfin salaatti
1 ruukkujääsalaatti
n. 100 g tummia viinirypäleitä
n. 150 g Aura-juustoa
desin verran raastettua juuriselleriä
pari kourallista saksanpähkinöitä
2 omenaa
kastike:
2 dl luonnonjogurttia
2 tl juoksevaa hunajaa
1 rkl dijon-sinappia
1 rkl sitruunamehua
loraus oliiviöljyä
mustapippuria
sormisuolaa
Valmista kastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Paahda saksanpähkinöitä hetki pannulla. Revi salaatti, paloittele omenat ja Aura, raasta selleri ja nostele ainekset salaattikulhoon. Ripottele päälle viinirypäleet ja pähkinät. Kaada päälle kastike ja sekoittele varovasti.
Juurisellerissä ei ollut näköjään mitään jännitettävää. Kasvis ei ollut tällä kertaa raakanakaan maisteltuna ollenkaan kitkerä. Ja sen kuorimisesta ja raastamisesta tuli käsiin epätodellisen hyvä tuoksu.(Tai sitten kaupassa käynyt aviomieheni onnistui arpomaan vihannestiskistä jonkin kokonaan eri juureksen...) Pitää joka tapauksessa tehdä selleristä pikapuoliin jotain muutakin syötävää, kunhan nyt saisin ensin perehdyttyä sen käyttöön ja käyttömahdollisuuksiin vähän tarkemmin.
Salaatistakin tuli ihan hyvää, totta kai, kun mukana oli kuitenkin sinihomejuustoa ja saksanpähkinöitä. Luonnonjugurttiin laaditusta kastikkeesta tykkäsin kovasti. Huomattavasti parempaa ja raikkaampaa salaatin seassa kuin majoneesi. (Majoneesi ei vaan sovi salaattiin. Eikä voileipäkakkuihin, jos minulta kysytään.)
Oma waldorffini ei ollut ollenkaan kuvauksellinen, mistä syystä yritin kääntää huomion näihin norsupäisiin salaattiottimiin (Keniasta tuli ostettua puuesineitä, joista salaattiottimet ja kirjatuet olivat vieläpä harvinaisen käytännöllisiä tuliaistuomisia):
posted by Rosmariini @ 19:02
11 comments
11 Comments:
Meillä Waldorfin salaatti tai itse asiassa sen muunnelma on kuulunut joulupöytään parikymmentä vuotta. Muunnelman siitä tekee se, että juurisellerin olemme korvanneet varsisellerillä (nätimpää, lehdet sopivat lisäksi salaatin koristukseksi) ja kastiketta emme ole sekoittaneet salaatin joukkoon.
Kiitos muuten mukavasta blogista!
Kiitos kehaisusta! :) Olen kovin otettu, olettehan mun ehdottomia idoleita ruokablogiskenessä.
Itsekin pelkäsin Waldorfin selleriä aika tavalla, mutta ei se raastettu juuriselleri kyllä maistunut melkein miltään. Luulen, että varsiselleri on sitä tymäkämpää tavaraa, siis justiinsa sitä, jota olen lapsesta saakka pelännyt.
Waldorf ei tosiaan kyllä ollut mikään maailman helpoin kuvattava. Jos jättäis yllä olevan kommentin vinkistä kastikkeen sekoittamatta salaattiin, vois saada kohtalaisia kuviakin. Pitää kokeilla!
Hääh! Voiko sen tehdä juuriselleristäkin :D?
Anonyymi: Waldorffi olisi tosiaan kannattanut panna tarjolle ilman soosia (tai siis siten, että kastike tulee omaan kippoonsa). Harmillista, kun kaikin puolin kivannäköisestä salaatista tuli epämääräistä valkoista mössöä.
Janna: Löysin Ruokahommat pari viikkoa sitten ja jäin saman tien koukkuun. Voi suositella siis muillekin!
Kiitokset muuten, kun avitit minua (tietämättäsi) pois sellerijumista. :) Kyllä tämä tästä lähtee.
Puolukka: Näköjään netistä löytyvissä ohjeissa on aina vähän jompaakumpaa, mutta itse olen aina tainnut törmätä vain juurisellerivirityksiin. Hihii, varsisellerin kanssa meikäläisellä ei olisi ollut ollenkaan noin pahaa jumia.
Minäkin olen vasta tässä lähivuosina tykästynyt juuriselleriin oikein täpöllä. Kai se monelle vastenmielisyyttä (allergiaakin) aiheuttava varsiselleri kannusti karttelemaan (nykyisin vedän sitäkin).
Nyt kun anoppi on juuriselleriä kasvattanut ja aina tullessaan tuo, niin olen vaan ruvennut käyttämään keitoissa, niissä kuuluisissa kiusauksissa;) ja milloin missäkin.
Raakana en ole kekannutkaan kokeilla... tässä salaatissa näyttäisi olevan ainekset kohdallaan ja kun ei sitä harjoittelu-uuniakaan tarvita, niin otanpa tästä ohjeen viikonlopun ruokalistalle hetmilteen.
Ja sellerin tuoksu on jotenkin lumoava kaikkineen; jään aina nuuhkimaan. Ainoa haasteellinen kohta on sellaisen anopin maasta kaivetun multaisen yksilön kuoriminen, kun niitä lonkeroita on vähän hankala eliminoida... no mut pientähän se.
Juu kunniaan ja vaikka ruokahaasteeseen (vaikken tiedäkään missä se nyt menee... olen ollut liian vähän kuulolla viime aikoina, eikä juur paremmalta näytä). Mut Ruokahommat kans täppään!
Ainailona: Jopas jotakin, ihan kuin olisi saanut kauan kaivatun vieraan kylään monen vuoden jälkeen.
Tuo tuoksujuttu tuntuu niin tutulta, että ilmeisesti ukko(kulta) arpoi sitten oikean vihanneksen sieltä lanttujen ja palsternakkojen seasta. Kirjoitin ostoslistaan:
-juuriselleriä (nauriin näköinen möykky)
(kun ei noista miehistä koskaan tiedä:)
Mutta hassu oli se haju, miten semmoisen saa edes aikaan ilman mitään lisä- ja aromiaineita. Ihan kuin olisi levittänyt käsiinsä jotain hyväntuoksuista voidetta.
Mä oon saanut joskus jossain ravintelissa vaniljalla maustettua sellerikeittoa, joka oli ihan taivaallista, vaikka aika kinkyltä kuulostaakin. Samoin on eteen osunut sellerypyrettä, joka on ollkut myös oiva lisuke lihoille. Molemmat siis juuriselleristä.
Mulla ei tuo raaka selleri oikein sovi kropalle, kurkku alkaa kutisemaan. Mutta kypsennettynä ja maltillisesti ihan ok. Hieno raaka-aine!
Äh, nyt kyllä harmittaa, kun noinkin kivankuuloinen kasvis on ollut vuosia paitsiossa. Siitähän saisi tehtyä vaikka mitä.
Jamie Oliverillakin taisi olla jokin klassikkoresepti kuutioidusta juuriselleristä, hmmmm... olisikohan se ollut tämä.
Hei! Varsisellerin inhoajana en innostunut siippani ehdottamaan juurisellerin ostoon. Näin kuitenkin kävi ja padassa muhi sellerin kanssa sipulia, valkosipulia, punajuurta, porkkanaa sekä paistinjauhelihaa seuranaan erilaisia mausteita. Ja oli todella hyvää!
Tätä Waldorfia kokeilen aattopöytään. Kiitos ohjeesta!
Kiitos mainiosta blogista. Moni vierastaa juuriselleriä turhaan. En voisi kuvitella tekeväni esim. juureskeittoja tai uunijuureksia ilman selleriä. Salaatteja varten juuriselleriä voi hieman "kesyttää" siten, että leikkaa sen ensin ihan ohuiksi tikuiksi, ja panee ne sitten pieneen määrään kiehuvaa vettä noin minuutiksi. Sitten sivilän kautta kuuma vesi pois, nopea huuhtaisu kylmässä vedessä ja kunnollinen valutus jotta liian vedet saa pois.
Kauas on päästy originaalista
http://whatscookingamerica.net/History/SaladHistory.htm
Waldorfin salaatti - Kuori kaksi omenaa ja leikkaa ne pieniksi paloiksi, noin sentin kokoisiksi kuutioiksi, leikkaa samanverran selleriä samalla tavalla ja sekoita se omenan kanssa. Ole hyvin varovainen äläkä anna omenoiden siemeniä saa sekoittaa sitä. Mausta salaatti hyvällä majoneesilla
Lähetä kommentti
<< Home