Hunajapaahdettua

Nyt voisi laittaa ruuaksi ankkaa, niin saisi kätevästi ankanrasvaa käytettäväksi jouluisiin paistinperunoihin.

Vähän aikaa sitten otimme ankasta rasvan talteen, ja itse ankkaruokakin oli oikein mainio. Gordon Ramsayn ohjetta mukaillen syntyi maistuvaa muonaa, jossa soija ja hunaja muodostivat kutkuttavan makean ja suolaisen yhdistelmän. Ankkahan on tunnetusti kotonaan vähän itämaisemmissakin yhteyksissä (muistellaan nyt vaikka vaihteeksi Pekingin ankkaa).

Ohjeen kirjasi ylös pääkokkina toiminut toinen jauhaja:

Hunajapaahdettua ankkaa

ankanrintaa, 1 per syöjä, mikä riittää varsin nälkäisillekin
1-2 rkl hunajaa
2 rkl soijakastiketta
suolaa, pippuria

Viitele ankanrintoihin rasvapuolelle syvät ristikkoviillot. Tarkoituksena on pitää ankat suorina paistamisen ajan, jotta lämpö jakautuu tasaisesti pitkin paistettavaa lihaa. Jos rasvakerrosta ei viiltele lainkaan (tai viillot eivät yllä ihan reunoihin asti), rintafileet käpristyvät paistamisen aikana kurttuun ja paistuvat vain reunoilta. Suolaa ja pippuroi rintafileet molemmin puolin.

Laita ankanrinnat rasvapuoli alaspäin kuivalle pannulle ja paista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia tai vähän enemmänkin, kunnes suurin osa rasvasta on sulanut. Lisää sitten lämpöä ja paista, kunnes nahka on napakan rapea. Käännä sitten rinnat ympäri ja paista lihapuolelta 3-4 minuuttia. Tässä ajassa lihan tulisi saada pintaansa ihan kunnolla ruskea väri.

Loruta lopuksi ankanrintojen päälle hunajaa ja soijakastiketta. Ohjeen ruokalusikkamitat ovat suoraan Ramsayn reseptistä, mutta käsittelisin niitä lähinnä suuntaa-antavina. Itse en kummemmin mittaillut, vaan kaadoin ihan käsivaralta kunnon loraukset soijaa ja hunajaa jokaisen rintafileen päälle, ja tulosta kehuttiin maistuvaksi. Kääntele lihoja pannulla, kunnes hunaja-soijaseos paksuuntuu siirappimaiseksi ja ankanrinnat ovat kauttaaltaan sen peitossa.

Siirrä lihat pannulta lämmitetylle lautaselle tai vadille ja anna niiden levähtää ja vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua. Ankanrintojen leikkaamisessa tuntuu olevan useita koulukuntia. Jotkut tarjoilevat palat ihan sellaisenaan, jotkut leikkaavat ne kahtia tai muutamaan osaan ja jotkut eripaksuisiksi viipaleiksi.

Minä tykkään veistellä ankanrinnat niin ohuiksi siivuiksi kuin suinkin osaan. Yllä olevasta kuvasta voi tarkastella, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Minun suussani ankka on jotenkin mehukkaimmillaan ja mureimmillaan tällaisina lähes leikkelemäisinä siivuina - mutta tässä kohden voi tosiaankin mennä ihan intuitionsa ohjaamana. Lopuksi valutin paksuksi karamellisoituneen hunaja-soijaliemen pannulta lautasille lihojen päälle.