tiistaina, helmikuuta 17, 2009

Suolaista ja makeaa

Tuntuu hullulta ajatella, että vaikka on kolmen ja puolen vuoden aikana onnistunut haalimaan käyttöönsä hyvinkin kattavan reseptikokoelman, siitä huolimatta ei tahdo keksiä ikinä mitään järkevää kokkailtavaa. Etenkin kun ruokabloggaajan ammattitautina tahtoo olla koko ajan kaiken uuden kokeileminen.

Aina ei onneksi tarvitse tehdä kaikkea itse. Hyvinkin monet blogiin päätyneistä resepteistä ovat nimittäin kavereittemme löydöksiä tai hyväksi havaitsemia kokkauksia. Samalla on päässyt kätevästi maistelemaan monien tuttujen lempiruokia, joten mikäs sen hullumpaa.

Viikko sitten perjantaina meille oli tulossa kavereita yökylään, eikä meikäläisen aivotoiminta onnistunut tuottamaan ensimmäistäkään murkinaideaa. Onneksi samaisten kavereiden kätköistä löytyi hyvinkin käyttökelpoinen keittokirja (Sylvia Danielssonin Piknikille!), josta valikoimme yhteistuumin muutaman reseptin toteutettavaksi. Kirjan ohjeet olivatkin ylivetoja, esimerkiksi nämä täytetyt viikunat, joiden käärimisessä jokainen ruokailija pääsi toteuttamaan omaa kauneusaistiaan (köh). Ideana tässä oli ylistää suolaisen ja makean liittoa, ja aikamoinen ylistys se olikin. Samalla sain oppitunnin siementen paahtamisesta:
Taivaalliset viikunat

1/2 dl paahdettuja pinjansiemeniä
6 tuoretta kypsää viikunaa
6 ohutta viipaletta serranokinkkua
1 dl mascarponejuustoa
2 tl juoksevaa hunajaa

Paahda pinjansiemenet. Halkaise viikunat. Leikkaa jokainen kinkkuviipale pitkittäin kahdeksi viipaleeksi.
Sekoita mascarpone ja hunaja.
Jaa juustoseos viikunanpuolikkaille ja ripottele pinnalle hiukan pinjansiemeniä. Rullaa kinkkuviipaleet viikunoiden ympärille. Koristele lopuilla pinjansiemenillä.

12 Comments:

At 17/2/09 10:15, Anonymous Anonyymi said...

Wow, kuulostaapa ihanalta! Juuri pähkäilen jotain kivaa syötävää perjantai-illaksi, kun ollaan Hubbyn kanssa piiiiitkästä aikaa kaksin kotona - tätä teen ehdottomasti!

Inez

 
At 17/2/09 10:22, Blogger Rosmariini said...

Kuinkakohan hyvää tämä olisi ollutkaan, elleivät viikunat olisi olleet aavistuksen verran nahistuneita tapauksia. Mutta tykkäsimme.

 
At 17/2/09 15:59, Blogger Nelle said...

tuoreita viikunoita löytää harmittavan harvoin ja kun löytää ne on yleensä nahistuneita... Raksu on espanjassa parhaillaan ja vähän toivoin, että jos lähtökiireessä ehtii, nappaisi sieltä vielä viikunoita mukaan. :) Voisi vaikka kokeilla näin, jos tuo muistaa tuoda tuliaisia.

 
At 17/2/09 17:52, Blogger Rosmariini said...

Olisikin ihana saada ruokatuliaisia Espanjasta. Mietin, että voisikohan viikunan korvata tässä ohjeessa vaikka melonilla (kun sekin kai käy kinkun kanssa aika hyvin yksiin). Sitä lajia löytäisi paremmin täältä Suomestakin.

 
At 17/2/09 20:15, Anonymous Anonyymi said...

Etenkin makea hunajameloni on kinkun kanssa IHANAA.
Olen uusi lukija ja bloginne on ihana!

 
At 17/2/09 20:52, Blogger Rosmariini said...

Hunajameloni, tosiaan! Sehän se olikin. Kiitokset!

 
At 18/2/09 15:29, Anonymous Anonyymi said...

Ja taas oli niin hyvännäköistä syötävää, että! Olen blogianne jonkun aikaa sivusta tiiraillut ja jälki on kyllä vakuuttavaa. Itsekin olen harkinnut ruokablogin aloittamista, mutta vielä on pieni pelko siitä, tulisiko sitten päivitystahti olemaan riittävä ja sapuskat kiinnostavia...

Kiinnostaisi tietää miten suurta harrastuneisuutta tunnette tuohon kuvauspuoleen, kun järkiään saatte niin maukasta jälkeä aikaiseksi. Onko käytössä jotain ylimääräisiä salamoita vai miten ihmeessä? (eräänkin epäterävän puolukkarhakan kuvannut...)

 
At 18/2/09 16:09, Blogger Pippurimylly said...

Tirppa - joo, parilla ulkoisella pikkusalamalla nykyään tyypillisesti kuvaan, vähän ruoasta riippuen. Aika usein toinen ponnautetaan katon kautta antamaan tasaista yleisvaloa ja toinen suunnataan ruokaan jostain sivulta nostamaan yksityiskohtia tai ruuan pintatekstuuria esiin.

Nopsaan vaan saa aina kuvat naksia, ja siltikin saa yleensä syödä jäähtynyttä ruokaa :)

 
At 18/2/09 16:53, Blogger Rosmariini said...

Ilman muuta omaa blogia pystyyn, jos vähänkin houkuttaa! Päivitystahdistakaan ei kannata ottaa paineita (kunhan edes silloin tällöin osoittaa pientä elonmerkkiä).

 
At 19/2/09 13:52, Anonymous Anonyymi said...

Kiitos vinkistä, Pippurimylly! Täytyy laittaa salama ostoslistalle. Kamera mulla kyllä on riittävän tasokas peli ja jalustakin löytyy...

Ehkäpä tosiaan uskaltaudun jossain vaiheessa bloginkin perustamaan, kunhan vielä jonkun viikon selviää hengissä työkiireistä. Olette vaan nostaneet riman melekoisen ylös! Kiitos vaan viihdyttävästä ja inspiroivasta tuotoksesta :)

 
At 19/2/09 22:59, Anonymous Anonyymi said...

Voi, tämä näytti NIIN hyvältä. Harmi, etten itse voi nelijalkaisia syömättömänä kokeilla. Yritin löytää ilmakuivattua kalkkunaa kinkun tilalle, mutta eipä lötynyt.. Ette ole sattuneet moiseen kummastukseen törmäämään?

 
At 20/2/09 11:08, Blogger Rosmariini said...

Ilmeisesti ilmakuivattua kalkkunaa on olemassa. Ainakin Sillä sipuleissa on blogattu kerran ilmakuivattuun kalkkunaan kiedotusta vesimelonista. Mutta en ole kyllä itse moiseen törmännyt (en ole tosin sillä silmällä hoksannut katsoakaan).

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails