Hieman hapokkaammat eväät

Josko kerrankin laatisi postauksen heti tuoreeltaan? Koko blogi tuntuu laahaavan nyt nimittäin siinä määrin jälkijunassa, että joitakin viime kesän grilliruokiakin on vielä julkaisematta (muutamista tammikuun viikonloppuina kokatuista pakkasmurkinoista puhumattakaan).

Eilen kokkasin ystävänpäiväruokaa konsanaan blogiohjeiden voimin. Tässä saan samalla hyvän tekosyyn mainostaa maanmainiota Siskot kokkaa -blogia, johon ilmestyy jatkuvasti uutta ruoka-aiheista luettavaa. Sieltä otin laadittavakseni lohitartar-pihvit, jotka pakastinkäsittelyn (ja tarpeeksi ison paistinlastan) avulla pysyivät koossa vielä paistinpannullakin. Kerrassaan mainio ruoka, jos kohta seuraavalla kerralla voisin laittaa vähän rohkeammin chiliäkin sekaan. Nyt mamoilin ihan urakalla, kun pelkäsin, että lopputuloksesta tulee turhan tulista. Lime maistui sen sijaan kokonaisuudessa varsin mukavasti.

Lohipihvien kaveriksi olin ajatellut valmistaa vanhaa kunnon sitruunarisottoa, joka muuntui kuitenkin limerisotoksi siitä yksinkertaisesta syystä, että unohdin kokonaan ostaa sitruunoita kaupasta. Risoton ohjehan oli alkujaan Kulinaarimurulan mahtisuositus.

Jälkiruoka oli myös kovin limettinen. Uneliaan keittiön Key lime pie oli täsmälleen niin hyvää, kuin kuvitella saattaa. Lisäksi se syntyi ihan käsittämättömän helposti, joten tässä on kyllä ainesta taas tukalien tilanteiden luotto-ohjeeksi. (Limepiirakkaan tarvittu kondensoitu maito alkaa olla keittiössämme jo kohtalaisen tuttu näky. Joskus ennen joulua kokeilin kinuskinkin keittämistä, kun viritin pöytään elämäni ensimmäisen Banoffeen. Mukavia jälkiruokatarjottavia tuommoiset tortut.)

Loppulimetit olisi voinut käyttää mojitoon, jos vain olisi ollut minttua. Mutta sujuihan se ilta ilmankin, ja oikein hyvin sujuikin. Jos kohta väsähdin ja menin nukkumaan vaikka kuinka aikaisin. (Keski-ikä, täältä tullaan!)