Beef jerky - kuivalihaa kotiuunissa

Taannoisen retkipostauksen kommenttien innoittamana uskaltauduin kokeilemaan lihan kuivausta kotioloissa. Ajattelin tehdä ensimmäisestä erästä ohuita suikaleita eli jenkkien rakastaman beef jerkyn tyylistä, nopeasti valmistuvaa ja käteen sopivaa snacksia. Paksumpien palojen kuivaus vaatisikin ilmeisesti sopivan kevättalven tai tarkoitukselle pyhitetyn pakastimen.

Tekotavan sovelsin kommenteissa mainitun sivuston pohjalta. Useissa ohjeissa liha marinoidaan tai ainakin suolataan ennen kuivatusta. Suola varmaankin edistää säilyvyyttä, mutta ajattelin uhallakin valmistaa tämän ensierän ihan sellaisenaan, ilman mitään mausteita. Saisinpa ainakin makupohjat puhtaasta, kuivasta lihasta. Jatkossa on helpompi kokeilla mausteita ja marinadeja, kun tuntee taustalla olevan perusmaun.

Hankin reilun kilon naudan sisäpaistia ja leikkasin sen ohjeen mukaan (joskin poikkisyyhyn) noin viiden sentin levyisiksi ja puolehkon sentin paksuisiksi viipaleiksi. Siivun pituuden voi säätää lihapalan koon tai uunin korkeuden mukaan - kumpi mitoista sitten tuleekaan ensin vastaan.

Joissain nettiohjeissa mainittu lihan kohmettaminen pakastimessa muutaman tunnin ajan olisi varmasti helpottanut leikkausta. Huoneenlämpöisestä palasta veistäessä puolen sentin paksuus oli enemmänkin tavoite kuin toteuma. Ohut pala kuivuu nopeammin, mutta liian tarkkaan säätämiseen ei kannata tässä kohden antautua. Hieman paksumpikin siivu tuntui kuivuvan ongelmitta.

Ripustin lihansiivut cocktail-tikkujen avulla uuniritilälle, säädin lämmön 60 asteeseen, jekutin uuniluukun tulitikkuaskin avulla hieman raolleen ja vetäydyin vajaaksi vuorokaudeksi muihin puuhiin. Jos uunista löytyy kiertoilmatoiminto, se kannattaa laittaa päälle. Perinteisessä ulkoilmakuivauksessakin liha pyritään ripustamaan kevätaurinkoon mahdollisimman tuuliselle paikalle. Jos lihat vaikuttavat kovin kosteilta, kannattaa uunin pohjalle laittaa tippasuojaksi pelti ja vaikka vielä leivinpaperiarkki.

Valmiit kuivalihatikut raksahtavat ja hieman murenevat taitettaessa, mutteivät ole vielä ihan varisevan kuivia. Haukkaaminen on helppoa, mutta liha tarjoaa kuitenkin hampaille muutaman puraisun verran mukavaa vastusta. Kuivaaminen kestää 12-20 tuntia, uunista ja lihasta riippuen. Vaikutti siltä, ettei liha kuivu kovin helposti liikaa, joten tässä voi melko huoletta ajella vähän pitkäksi, ellei halua testailla ja maistella uunin äärellä koko ajan.

Maustamattomasta kuivalihasta tuli erittäin maukasta! Se maistui lihalta, mutta jotenkin miedolla ja jännällä tavalla. Jos olisi pakko jotenkin luonnehtia, niin sanoisin, että puhutaan jonnekin keitetyn ja paistetun lihan välimaastoon asettuvasta elämyksestä. Tästä olisi saanut hyvää retkievästä, mutta reippailureissuille asti ei tämä erä säilynyt. Ilmeisesti lihan luontaiset suolat sen verran tiivistyvät kuivatessa, ettei pelkäämääni suolattomuuden valjua makua ilmennyt.

Eri lähteet kertovat kuivalihan säilyvän muutamista viikoista vuosiin. Suositellut säilytysolosuhteetkin vaihtelevat huoneenlämmöstä jääkaapin kautta pakkaseen. Itse pussitin lihat minigrippeihin ja laitoin ne varmuuden vuoksi jääkaappiin. En tosin usko, että näiden kanssa tulevat säilyvyyden rajat vastaan huoneenlämmössäkään. Sen verran kivoja naksuja nimittäin ovat - ja sopivat erinomaisesti esimerkiksi oluen kanssa mutusteltavaksi. Urbaanin eräretken voi siis tehdä kotisohvan turvalliseen kulmaukseen, eväinä tölkki olutta ja pussi kuivalihaa!