torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Lisää vain vesi - kokkailua luonnon armoilla

Huomasimme hieman yllättäen viettäneemme huomattavan suuren siivun tähänastisesta kesästä retkeily- ja erätarvikekaupoissa. Vaikka kelit ovat olleet vetiset ja varsinainen ulkoilusuorite on jäänyt suurielkeisiä suunnitelmia vähäisemmäksi, tulee kaupassa aina jotenkin harvinaisen reipas ja suoraselkäinen olo, kun hypistelee hetkenkin verran reisitaskuhousuja ja pikkuruisia kirveitä.

Tätä se varmaan sitten on, varhaiskeski-ikäisten reippailu: laiskuutta paikataan materialla. Kun halutaan kuntoilla, hankitaan sykemittari ja nippu teknisiä tekstiilejä. Itselleen rehellisimmät tilannevat vain suoraviivaisesti paketillisen uusia urheilukanavia televisioonsa.

Sen verran olemme kuitenkin onnistuneet altistumaan luonnonvoimille, että taannoin hankittu Trangia on nyt maistanut aivan oikeaa ulkoilmaa. Kattilakin on jo saanut pintaansa uskottavan nokikerroksen.

Retkiruokailua voi lähestyä ainakin kahdesta tulokulmasta: jotkut valmistavat kaiken alusta lähtien itse ja jopa kuivattavat lihaa ja muita tarpeita etukäteen seikkailuilleen. Toiset taas suosivat valmiita, vaivattomia retkiruokia, jotka valmistuvat nopeimmillaan pelkällä kiehautetun veden lisäyksellä.

Pasta on kiitollisimpia retkiruokia silloin, kun kokataan raaka-aineista lähtien. Se valmistuu suhteellisen nopeasti ja sitä voi varioida loputtomasti. Jos kananmunien kuljettaminen on painon ja säilyvyyden puolesta mahdollista, saa carbonara-henkisestä toteutuksesta hyvän pohjan, jota voi maustaa ja höystää mielensä mukaan. Annoksen voi tehdä hyvin suoraviivaisesti pelkästä pastasta ja munasta tai klassisemmin parmesaanilla, pecorinolla ja muilla asiaankuuluvilla höysteillä.

Tämänkertainen resepti on sovellettu netistä löytyneestä ohjeesta. Alkuperäisnimi on sattuvasti "pekoni-pasta-muna".

Pasta carbonara retkiolosuhteissa

pastaa, kourallinen tai pari per ruokailija
pekonia maun mukaan, esim. 50 g per ruokailija
1 muna per ruokailija
suolaa, pippuria
(juustoa)
(yrttejä tms. - me käytimme ruohosipulia)

Kuutioi pekoni suhteellisen hienoksi ja paista pannulla rapeaksi. Jätä odottelemaan pastan valmistumista.

Keitä pasta ohjeen mukaan (tai suutuntumallisen arvion varassa, kun keittoajan sisältänyt pussi ei kuitenkaan sattunut mukaan retkikaveriksi) kypsäksi, muttei vielä aivan veltoksi. Kun pasta on valmista, kaada suurin osa keitinvedestä pois. Jätä kuitenkin pohjalle sen verran, ettei pasta jää aivan kuivaksi. Lisää odottelemassa ollut pekoni tässä vaiheessa mukaan.

Riko munat suoraan pastan joukkoon ja sekoita saman tien hieman, jotta muna leviää tasaisesti ylt' ympäri. Ajatus on, ettei munia varsinaisesti keitetä, vaan pastan lämpö kypsyttää ne sopivaksi hötöksi.

Mausta suolalla ja pippurilla. Suorita halutessasi vielä sarja valinnaisia loppusilauksia eli revi joukkoon tuoreita yrttejä tai ruohosipulia ja ripottele pinnalle juustoa, esim. raastettua parmesaania.


Retkiruoat pikavertailussa

Valmiit, kuivatut retkiruoat ovat hyvin käteviä: pussi avataan, sinne lisätään loraus kuumaa vettä, sekoitetaan ja odotetaan viitisen minuuttia. Näin on syntynyt optimaalisesti ravitseva ateria, jonka voi vieläpä nauttia suoraan pussistaan. Ruoka pysyy tällä tavoin myös lämpimämpänä, kun sitä ei tarvitse siirtää reppukylmälle lautaselle.

Läheisestä retkikaupasta löytyi kahden valmistajan pussievästä: perinteikästä saksalaista Reiteriä ja minulle entuudestaan tuntematonta norjalaista Real Turmatia.

Reiterin valikoimista hankimme Rosmariinille pussillisen spaghetti bolognesea ja Real-retkieväistä minulle riistapataa. Kumpainenkin valmistui odotuksia vastaavasti äärimmäisen näppärästi ja nopeasti. Real Turmat -pussissa oli kätevänä yksityiskohtana Minigrip-tyyppinen sulkija, jonka saattoi nippaista kiinni ruoan tekeytymisen ajaksi.

Reiterin bolognese oli reilun sadan gramman kuivapussista herätellyksi annokseksi suorastaan erinomaista: hyvin maukasta ja koostumukseltaan kuin itse tehtyä.

Real-riistapata sen sijaan jätti hieman hailakan vaikutelman. Koostumus oli turhan samea ja muusaantunut, vaikka seassa oli kokonaisia puolukoita ja kuivapussista tulleiksi kiitettävän kokoisia palasia kokolihaa. Pata oli lisäksi maustettu äärimmäisen varovasti. Suolalla ja pippurilla siitä olisi mahdollisesti saanut kaivettua lisää makua, mutta tällaisen pussiaterian odottaa olevan valmista sellaisenaan.

Molemmilla lähti nälkä pitkäksi aikaa, mutta riistapata ei nyt kyllä riittänyt vetämään vertoja bologneselle. Tämän pienimuotoisen parivertailun voitto retkeili siis melko helposti Saksaan.

Jälkiruoaksi nautimme vielä Reiterin suklaavaahtoa, joka valmistettiin pieneen tilkkaan kylmää vettä. Koostumus oli tyyppiä Jacky-makupala ja maku aidon suklainen. Seassa oli pikkuyllätyksenä vielä mukavan kokoisia suklaalastuja.

-

Lopuksi vielä kaino pyyntö retkeileville lukijoillemme: Trangiapostauksen yhteydessä virisi jo hieman keskustelua, mutta olisi todella kiinnostava kuulla lisää retkiruoistanne - resepteistä, kokemuksista, pinttyneistä tavoista ja kaikesta muusta retkiruokailuun liittyvästä. Oletteko esim. kuivanneet lihaa tai valmiita ruoka-annoksia itse?

18 Comments:

At 17/7/08 17:16, Blogger Vaeltajatar said...

Taitaa tänään juuri mennä kasviksia ensi viikon puolivälissä alkavaa vaellusta varten kuivumaan... Vuodesta 2001 alken on tullut itse kuivailtua ruokia. Jopa mämmiä on pääsiäisenä kuivailtu ja maistui muuten paremmalta kuin kaupasta suoraan syöty :). Sitä ennen tuli vanhempien kanssa ostettua valmiita "pussimuonia". Kyllä ne omat ovat olleet parempia vaikka maastossa syökin vaikka pieniä kiviä :)

Kirjoittelen vaikka tässä joku päivä blogiini noista resepteistä ja muuten retkiruuista. Muistuttelehan jos en itse muista :)

 
At 17/7/08 19:16, Blogger Pippurimylly said...

Wow, mämmin kuivaamisessa on jo asennetta! Kirjoittele ihmeessä retkimuonituksesta, odottelen innolla.

 
At 17/7/08 23:35, Anonymous Juho Mäkinen said...

Kaupasta saa valmiita annospastoja (valmistajia en muista), jotka valmistetaan normaalisti lisäämällä pussin sisusta kiehuvaan veteen ja hämmentämällä sitä kattilassa muutamia minuutteja.

Näitä pastoja voi käyttää myös retkiolosuhteissa lisäämällä kiehuvan veden suoraan pussiin, sekoittamalla hyvin ja sulkemalla pussin suu noin kymmeneksi minuutiksi. Riittävän hyvää ja huomattavasti halvempaa kuin tässä postauksessa mainitut valmisateriat.

- Garo

 
At 18/7/08 09:23, Anonymous Anonyymi said...

Valmisruoista itse suosin pata versioita pastan sijaan. Pelkkä pasta ei pidä ainakaan meikäläisen nälkää loitolla. Ja kun lisää pataan soijarouhetta tai kuivattua jauhelihaa tms. sekä lihaliemikuutioit aniin kyllä pysyy suolot kohillaan vaellusolosuhteissa:)
Ja olen samaa mieltä vaeltajattaren kanssa että valmisruoat on käteviä mutta jos viitsii nähdä vaivan ja kuivata niin se kyllä palkitsee tuntureilla - kokemuksesta voin sanoa että jauhelihakeitto on keitelty kuivatuista aineksista suomineidon päälaella ja hyvää oli!Ikisuosikki on myös valmisjauhemuussi ja sikaa vakuumissa(en tiedä onko se nyt pekonia vai mitä siankylkeä), sipulia, kokonaisia valkosipuleita voisspaistettuna ja päälle pippurirouhetta. Hyvää ruokaa avotulella paistettavana!

 
At 18/7/08 13:24, Blogger Pikku said...

Nyt tulee mielenkiintoista jutunaihetta tarjolle, jesh!

Mutta kuinka ihmeessä mulla oli jäänyt trangiapostaus noteeraamatta eli kiitos linkeistä jatkossakin!

Nimim. Myös sisäänajamattoman Trangian omistaja (kaasupoltin kaksi päivää vanha :)

 
At 19/7/08 19:26, Anonymous Anonyymi said...

Olemme kuivanneet jauhelihaa, tonnikalaa ja sipulia pari kertaa vaellukselle evääksi (annospastojen kaveriksi). Kiertoilmauunissa vaativat 50 asteessa kuutisen tuntia aikaa. Hyviä tuli, maut säilyivät! Seuraavaksi aiomme kokeilla ainakin porkkanaraasteen kuivausta. Ja Raija Hentmanin Herkutellen luonnossa -kirjassa on paljon reseptejä ja kuivatusohjeita, joita pitäisi myös kokeilla.

Ja noista valmisruuista ehdottomasti parhaita ovat mielestäni Blåbandin Outdoormealsit, jos ei jaksa kaikkia aterioita itse kasata... :)

 
At 20/7/08 15:26, Blogger Kati Parppei said...

Hehee, jossain välissä voisin minäkin kirjoittaa oman postaukseni tästä perin kiintoisasta aiheesta... Pikavinkkinä mainittakoon, että kaupan peruna-sipulisekoitus kuivautuu hyvin sähköuunissakin ja tuo metsässä mukavaa vaihtelua pastalinjaan. Esimerkiksi soijarouheen, kuivatun jauhelihan tai tonnikalan kanssa siitä saa herkkuapetta.

Jenkkiläinen Mountain House tekee tavallista makoisampia valmisretkimuonia, joista monet voi Reitereiden tapaan valmistaa suoraan pussiinsa - tosin niitä ei taida Suomesta saada (korjatkoon joku, jos olen väärässä). Mistä puheen ollen, viime viikolla Alpeilla allekirjoittaneelle kävi niin, että kettu vei teltasta viimeisen, tarkkaan vaalitun MH-lasagnepussin... Lienee ollut aika suolainen eväs kuiviltaan :O.

 
At 20/7/08 18:37, Blogger Rosmariini said...

Tuo Herkutellen luonnossa -kirja voisi olla käyttökelpoinen näin kesäaikaan, kun yllättävänkin iso osa aterioista tulee syötyä ulkosalla, eikä pelkillä eväsleivillä pitkälle pötkitä. Vaikka saahan näistä kommenttilaatikon vinkeistä nyt ulkomuonitusinspiraatiota pitkäksi aikaa. Kiitosta vaan kaikille tähän saakka tulleista kommenteista (+ yhdestä kettukommelluksesta;).

 
At 20/7/08 21:29, Anonymous Anonyymi said...

"As white people get older, they like to make clear boundaries between their professional and personal lives."
Olenkohan kielitaidoton, vai onko tämä jotenkin suomalaiseen ajatusmaailmaan sopimatonta tekstiä? Vaikea kuvitella että esim. Rukka tai Halti käyttäisi vastaavaa mainontaa...

 
At 21/7/08 11:23, Blogger Pippurimylly said...

Kiitoksia hyvistä kommenteista minunkin puolestani! Tuota itse kuivaamista pitää kyllä jossain muodossa kokeilla.

Ja Anonyymi - lieneepä se kirjoittaja tavoitellut tekstissään enemmänkin sellaista kieli poskessa -tyyppistä ihmisten ulkoiluedesottamusten observointia kuin niinkään myynninedistämistoimia :)

 
At 21/7/08 15:15, Blogger Elena said...

Kaikki ulkoruokailu ei tosiaan ole kilometrien vaellusretken takana. Meillä on mökillä käytössä avotuli + yksi kaasukeittolevy, eikä kummallisia kylmäsäilytystiloja. Vastaa monien veneolosuhteita.

Jos muonitettavia on yli kaksi, tykkään tehdä jotakin, jossa vain osa ruoasta pitää olla yhtaikaa kuumana - esimerkiksi texmexejä.
Englantilainen aamiainen on myös selvästi suunniteltu tuollaisiin oloihin (papupurkki ja munat säilyvät kiitettävän hyvin eikä pekonin tiristelyyn mene kauaakaan); tosin sen saattaa vääntää myös rankan päivän päätteeksi. Ruotsissa opin laittamaan puuroon sattumia (vaikka pähkinöitä ja kuivattuja aprikooseja), sellaisen jälkeen jaksaa taas (raivata mökkipalstaa tai vaeltaa taukopaikalle).

Odottelen niitä trangioiden kokoontumisajoja,

Elena

 
At 21/7/08 15:37, Blogger Rosmariini said...

Sitähän se on tämä kesämuonitus parhaimmillaan - raahaa pitkin Suomea hankalanmuotoista kylmälaukkua mukanaan, ja sitten arpoo, mitkä eväistä ovat siinä vaiheessa vielä syömäkelpoisia, kun kylmäkalletkin ovat jo ajat sitten sulaneet. :)

Olen joskus tehnyt piknikille kylmäkalleja pitämällä etukäteen pakastimessa esim. muovipullossa myytävää jääteetä. Sillä tavoin saa eväitä viilentävän vaikutuksen lisäksi myös raikasta retkijuomaa. (Pullotkaan eivät ole ainakaan toistaiseksi halkeilleet.)

 
At 21/7/08 20:41, Anonymous TT said...

Kaikenlaista on tullut kuivateltua sekä eläin- että kasvikunnan puolelta. Jos haluaa päästä erittäin helpolla, on erilaiset pakastejuurespussit näppäriä kuivauksen kohteita. Lihankuivauksesta tuli muutama vuosi sitten kirjoiteltua
pidempi juttu. Yleensä ei reissun päälle tule tehtyä etukäteen sekoituksia, vaan mukana on erilaisia kuivatuotteita joista voi sekoittaa "päivän padan".

 
At 22/7/08 20:31, Blogger Rosmariini said...

Lihankuivausvinkit katsottu ja otettu talteen. Kiitokset!

 
At 2/8/08 21:51, Anonymous Anonyymi said...

Viikon tunturivaelluksesta ei kyllä pussimuonilla selviä, sen verran karmeelta ne alkavat maistua viikon loppupuolella. Kuivatut muonat, erityisesti liha ja kasvikset, ovat oiva lisuke pastalle ja riisille tai vaikkapa tavallisille pussipadoille (esim. Italian pata yms). Raija Hentmanin kirja on meilläkin hiirenkorville selailtu.

 
At 7/8/08 19:15, Blogger matti said...

Ruotsinmaalta löytyy hyvä käytännön läheinen kirja "På en Låga" niille, jotka haluavat tehdä muutakin kuin lisätä vain veden.

Matti

 
At 18/8/08 15:22, Blogger Rosmariini said...

Linkki ensimmäisessä kommentissa mainittuun retki- ja kuivamuonapostaukseen mämmivinkkeineen kaikkineen löytyy tästä.

 
At 4/6/09 19:46, Anonymous Matti said...

Toista sataa päivää vuodessa tulee työn puolesta syötyä kaiken maailman kuivamuonia, ja täytyy sanoa, että nuo Real Mealin sapuskat ovat sieltä parhaasta päästä. Etenkin Realin lapskoussi! Hinnat ovat kyllä sitä luokkaa, että ilman työnantajan subventointia ei kyllä tulisi ostetuksi.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails