Lisää vain vesi - kokkailua luonnon armoilla

Huomasimme hieman yllättäen viettäneemme huomattavan suuren siivun tähänastisesta kesästä retkeily- ja erätarvikekaupoissa. Vaikka kelit ovat olleet vetiset ja varsinainen ulkoilusuorite on jäänyt suurielkeisiä suunnitelmia vähäisemmäksi, tulee kaupassa aina jotenkin harvinaisen reipas ja suoraselkäinen olo, kun hypistelee hetkenkin verran reisitaskuhousuja ja pikkuruisia kirveitä.

Tätä se varmaan sitten on, varhaiskeski-ikäisten reippailu: laiskuutta paikataan materialla. Kun halutaan kuntoilla, hankitaan sykemittari ja nippu teknisiä tekstiilejä. Itselleen rehellisimmät tilannevat vain suoraviivaisesti paketillisen uusia urheilukanavia televisioonsa.

Sen verran olemme kuitenkin onnistuneet altistumaan luonnonvoimille, että taannoin hankittu Trangia on nyt maistanut aivan oikeaa ulkoilmaa. Kattilakin on jo saanut pintaansa uskottavan nokikerroksen.

Retkiruokailua voi lähestyä ainakin kahdesta tulokulmasta: jotkut valmistavat kaiken alusta lähtien itse ja jopa kuivattavat lihaa ja muita tarpeita etukäteen seikkailuilleen. Toiset taas suosivat valmiita, vaivattomia retkiruokia, jotka valmistuvat nopeimmillaan pelkällä kiehautetun veden lisäyksellä.

Pasta on kiitollisimpia retkiruokia silloin, kun kokataan raaka-aineista lähtien. Se valmistuu suhteellisen nopeasti ja sitä voi varioida loputtomasti. Jos kananmunien kuljettaminen on painon ja säilyvyyden puolesta mahdollista, saa carbonara-henkisestä toteutuksesta hyvän pohjan, jota voi maustaa ja höystää mielensä mukaan. Annoksen voi tehdä hyvin suoraviivaisesti pelkästä pastasta ja munasta tai klassisemmin parmesaanilla, pecorinolla ja muilla asiaankuuluvilla höysteillä.

Tämänkertainen resepti on sovellettu netistä löytyneestä ohjeesta. Alkuperäisnimi on sattuvasti "pekoni-pasta-muna".

Pasta carbonara retkiolosuhteissa

pastaa, kourallinen tai pari per ruokailija
pekonia maun mukaan, esim. 50 g per ruokailija
1 muna per ruokailija
suolaa, pippuria
(juustoa)
(yrttejä tms. - me käytimme ruohosipulia)

Kuutioi pekoni suhteellisen hienoksi ja paista pannulla rapeaksi. Jätä odottelemaan pastan valmistumista.

Keitä pasta ohjeen mukaan (tai suutuntumallisen arvion varassa, kun keittoajan sisältänyt pussi ei kuitenkaan sattunut mukaan retkikaveriksi) kypsäksi, muttei vielä aivan veltoksi. Kun pasta on valmista, kaada suurin osa keitinvedestä pois. Jätä kuitenkin pohjalle sen verran, ettei pasta jää aivan kuivaksi. Lisää odottelemassa ollut pekoni tässä vaiheessa mukaan.

Riko munat suoraan pastan joukkoon ja sekoita saman tien hieman, jotta muna leviää tasaisesti ylt' ympäri. Ajatus on, ettei munia varsinaisesti keitetä, vaan pastan lämpö kypsyttää ne sopivaksi hötöksi.

Mausta suolalla ja pippurilla. Suorita halutessasi vielä sarja valinnaisia loppusilauksia eli revi joukkoon tuoreita yrttejä tai ruohosipulia ja ripottele pinnalle juustoa, esim. raastettua parmesaania.

Retkiruoat pikavertailussa

Valmiit, kuivatut retkiruoat ovat hyvin käteviä: pussi avataan, sinne lisätään loraus kuumaa vettä, sekoitetaan ja odotetaan viitisen minuuttia. Näin on syntynyt optimaalisesti ravitseva ateria, jonka voi vieläpä nauttia suoraan pussistaan. Ruoka pysyy tällä tavoin myös lämpimämpänä, kun sitä ei tarvitse siirtää reppukylmälle lautaselle.

Läheisestä retkikaupasta löytyi kahden valmistajan pussievästä: perinteikästä saksalaista Reiteriä ja minulle entuudestaan tuntematonta norjalaista Real Turmatia.

Reiterin valikoimista hankimme Rosmariinille pussillisen spaghetti bolognesea ja Real-retkieväistä minulle riistapataa. Kumpainenkin valmistui odotuksia vastaavasti äärimmäisen näppärästi ja nopeasti. Real Turmat -pussissa oli kätevänä yksityiskohtana Minigrip-tyyppinen sulkija, jonka saattoi nippaista kiinni ruoan tekeytymisen ajaksi.

Reiterin bolognese oli reilun sadan gramman kuivapussista herätellyksi annokseksi suorastaan erinomaista: hyvin maukasta ja koostumukseltaan kuin itse tehtyä.

Real-riistapata sen sijaan jätti hieman hailakan vaikutelman. Koostumus oli turhan samea ja muusaantunut, vaikka seassa oli kokonaisia puolukoita ja kuivapussista tulleiksi kiitettävän kokoisia palasia kokolihaa. Pata oli lisäksi maustettu äärimmäisen varovasti. Suolalla ja pippurilla siitä olisi mahdollisesti saanut kaivettua lisää makua, mutta tällaisen pussiaterian odottaa olevan valmista sellaisenaan.

Molemmilla lähti nälkä pitkäksi aikaa, mutta riistapata ei nyt kyllä riittänyt vetämään vertoja bologneselle. Tämän pienimuotoisen parivertailun voitto retkeili siis melko helposti Saksaan.

Jälkiruoaksi nautimme vielä Reiterin suklaavaahtoa, joka valmistettiin pieneen tilkkaan kylmää vettä. Koostumus oli tyyppiä Jacky-makupala ja maku aidon suklainen. Seassa oli pikkuyllätyksenä vielä mukavan kokoisia suklaalastuja.

-

Lopuksi vielä kaino pyyntö retkeileville lukijoillemme: Trangiapostauksen yhteydessä virisi jo hieman keskustelua, mutta olisi todella kiinnostava kuulla lisää retkiruoistanne - resepteistä, kokemuksista, pinttyneistä tavoista ja kaikesta muusta retkiruokailuun liittyvästä. Oletteko esim. kuivanneet lihaa tai valmiita ruoka-annoksia itse?