Pekoniahvenet
Johan meikäläisenkin oli viimein aika kokeilla ruokablogistaniaa paljon puhuttanutta pekonin ja kalan yhdistelmää. Löysin tämän ahvenreseptin jo joskus talvella, mutta silloin sitä ei tehnyt mieli kokeilla, koskapa ainesten joukossa oli tilliä, uusia perunoita, nuoria porkkanoita, kevätsipuleita ja muita kesäisiä juttuja. Niin kuin nyt vaikka voita ja pekonia.
Pekoniin käärittyjen ahvenfileiden ohje on peräisin Sami Garamilta (Kokkaa tähtien kanssa -kirjasta). Muona pääsi mukaan kesälomamme aloitusiltaan. Yleensä olemme juhlistaneet kyseistä tapausta ruokailemalla jossakin oululaisessa ravintolassa (esimerkiksi Pikisaaressa sijaitseva Sokeri-Jussin patio sopii tarkoitukseen mainiosti), mutta tällä kertaa ilma oli sen verran viileä, että ruokimme itsemme omatoimisesti.
Pelkäsin etukäteen, että ruoka on kepeisiin kesälomameininkeihin liian raskaan ja rasvaisen oloista, mutta niin ei käynyt, kiitos sitruunan hapokkuuden ja kookoskerman mukanaan tuoman makeuden. Etenkin noita lisäkkeeksi paistettuja porkkanoita olisin voinut syödä vaikka kokonaisen lautasellisen. Ne ovat vaan ihan ylihyviä.
Monet blogit viettävät kesällä hiljaiseloa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Ainakin Tuulentupa ja Suu auki ovat kiristäneet viime viikkojen aikana postaustahtiaan. Samaten kannattaa muistaa uutuuttaan hohtava Fuusiokeittiö.
Pekoniin käärittyjen ahvenfileiden ohje on peräisin Sami Garamilta (Kokkaa tähtien kanssa -kirjasta). Muona pääsi mukaan kesälomamme aloitusiltaan. Yleensä olemme juhlistaneet kyseistä tapausta ruokailemalla jossakin oululaisessa ravintolassa (esimerkiksi Pikisaaressa sijaitseva Sokeri-Jussin patio sopii tarkoitukseen mainiosti), mutta tällä kertaa ilma oli sen verran viileä, että ruokimme itsemme omatoimisesti.
Pelkäsin etukäteen, että ruoka on kepeisiin kesälomameininkeihin liian raskaan ja rasvaisen oloista, mutta niin ei käynyt, kiitos sitruunan hapokkuuden ja kookoskerman mukanaan tuoman makeuden. Etenkin noita lisäkkeeksi paistettuja porkkanoita olisin voinut syödä vaikka kokonaisen lautasellisen. Ne ovat vaan ihan ylihyviä.
Pekoniin käärittyä ahventa
500 g ahvenfileitä
100 g pekonia
nippu tilliä
1 sitruuna
2 dl valkoviiniä
1 prk kookoskermaa
uusia perunoita
kevätsipulia
porkkanaa
suolaa
Leikkaa tilli hakkeeksi ja ripottele ahvenfileille. Purista hiukan sitruunamehua päälle ja käännä rullaksi. Kietaise pekoniviipale rullien ympärille. Kiinnitä tikulla, jotta käärö pysyy koossa paistettaessa. Paista tai grillaa varovaisesti käännellen.
Kiehauta valkoviini laakealla pannulla ja kaada kookoskerma päälle. Mausta leikatulla tilillä ja nosta ahvenkääröt kastikkeeseen.
Keitä lisäkkeeksi uusia perunoita ja paista voissa kevätsipulia ja porkkanaa. Mausta lisäke sitruunamehulla ja suolalla.
Monet blogit viettävät kesällä hiljaiseloa, mutta poikkeuksiakin löytyy. Ainakin Tuulentupa ja Suu auki ovat kiristäneet viime viikkojen aikana postaustahtiaan. Samaten kannattaa muistaa uutuuttaan hohtava Fuusiokeittiö.
12 Comments:
Toteanpa jälleen, että jännä yhdistelmä! Tässä on varmasti vähän samaa fiilistä kuin savustetussa kalassa, epäilemättä hyvää siis. Kysynpä kuitenkin mielenkiinnosya peittosiko pekonin vahvahko maku ahvenen hennohkoa kalan makua vai ennemmin korosti. Vaikka voihan tietysti olla että tätä on kokeiltava ihan itse ennen kuin "ymmärtää" :D.
Itse tein juuri eilen opiskelijan kukkarolle sopivaa kalaa, nimittäin seitä. Sekin on kyllä hyvin maustettuna yllättävän hyvää. Jos teillä tai muilla sattuu olemaan hyviä ideoita sein valmistamiseen, esimerkiksi jotakin patatyyppistä ruokaa, ottaisin vinkit mielellään vastaan (ja nöyrästi pyydän anteeksi siitä mahdollisesti aiheutuvaa postauskuormitusta).
En osaa oikein sanoa tuosta makujen peittävyydestä, kun hoksasin ajatella ainoastaan sitä, miten hyvin kokonaisuus maistui ja sointui yhteen. :) Ehkä kehittelen seuraavassa elämässä itselleni analyyttisemmän luonteenlaadun.
Minunkin on ollut tarkoitus testata seitistä yhtä jos toista, esimerkiksi kotitekoisia kalapuikkoja. Menopaussista löytyvä seiohje on niin ikään edelleen jostain mystisestä syystä toteuttamatta; voisi nimittäin maistua meikäläiselle paremmin kuin moni muu muona.
Jospa ihmiset jaksaisivat raotella seireseptiarkistojaan helteestä huolimatta?
Juu, kotitekoiset kalapuikot ovat kyllä hyviä. Aina joskus on tullut niitäkin paisteltua.
Olenpa tehnyt nyt muutamia mukavia kirpputorilöytöjä ja yhdeksi parhaista on osoittautunut 70-luvun retroreseptikirja... täynnä leipäohjeita. Kirjassa on jopa yksityiskohtainen leivonta koulu ja vinkkejä siihen mikä meni pieleen, jos leivästä ei tullutkaan halutunlaista. Leipää olen kyllä paljon tehnyt, mutta en ole koskaan täysin perehtynyt hiivataikinoiden saloihin. Ehkä minusta tulee nyt oikein vanhanajan leipämestari. Yhden reseptin jo kokeilinkin ja leivästä tuli aivan älyttömän hyvää: kuohkeaa ja maukasta. Innolla odottelen seuraava ehtimistäni.
Myös ikävä uutinen löytyi - nimittäin keittiön laatikostosta. Asun vanhassa kivikerrostalossa ja täällä on näemmä sokeritoukkia, inhaa. Nyt ei muuta kuin siivous ja desinfiointi käyntiin. Josko nuo Kloritella ja Raidilla kaikkoaisivat. Sitä ennen ei viitsi paljon leivoskellakaan.
Tuostapa tulikin mieleeni, että meilläkin on kokonainen 1970-luvun reseptiaiheinen kirjasarja, joka toistaiseksi on ollut vaitettavan vähäisellä selailulla. Ties mitä aarteita sieltä löytäisi, jos hoksaisi etsiä. Leipääkään ei ole tullut vähään aikaan leivottua, vaikka muutama resepti olisi sillekin osastolle jemmassa.
Tsemppiä sokeritoukkasotaan! Meillekin tuli kerran tukkiutuneen viemärin kautta kylppäriin jotain vipeltäjiä, joiden nimen olen jo näköjään unohtanut. Onneksi katosivat samalla, kun saatiin viemäri taas vetämään.
Sokeri-Jussin ruokalistalla kohdassa Isoäidin keittiö olisi tarjolla paistettuja maivoja. Mitä mitä mitä ovat maivot vai onko kyseessä kiroitusvire?
Tällä kertaa ei ole kyse kirjoitusvirheestä. Perämereltä kaavittua muikkua nimittäin sanotaan maivaksi.
No taas tuli opittua uutta! Salaa kyllä toivoin kyseessä olevan kirjoitusvirheen, sillä paistetut aivot olisivat olleet erinomainen tekosyy tulla pikana takaisin Ouluun ;-)
Onhan täällä Oulun seudulla joitakin vähän erikoisempia perinnekeitoksia (semmoisia kuin rössypotut ja klimppisoppa), mutta jospa täkäläiset isoäidit eivät olisi kuitenkaan aivoja asetelleet tarjolle. :) :)
Testattiin muuten ne kärkkäri-kärkkärit tällä viikolla. Olivat vähän kuin lihaisia ryynimakkaroita.
Rosmariini: onko teidän retrokeittokirjasarjanne (huh mikä sana) sellainen punainen? :)
Punainenpa hyvinkin!
Terve!
tuosta pekoniahvenesta tuli mieleeni..Ollaan joskus tehty pekonihaukea uunissa:voideltuun vuokaan laitetaan voidellut ruisleipäpalat.Laita kerros filepaloja leipien päälle,silppua pekoni,suolakurkku ja aurajuusto ja levitä kalojen päälle.laita vielä loput kalat ja pekoniseos kerroksittain vuokaan.Lisää päälle tomaattisiivuja juustomurua ja viimeiseksi purjorenkaita,jotka estävät folion tarttumisen.Päälle voi vielä kaataa pullollisen olutta jos tykkää.Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja kypsennä kiukaan päällä,kunnes koko suku on kylpenyt tai 200 asteisessa uunissa vähintään pari tuntia.
Mitä!? Onko tuommoista ruoka oikeasti olemassakaan, kun ainesosalistaan ovat osuneet kaikki ruokasuosikkini ruisleivästä aurajuustoon. Voi, kun sattuisi kalaonni joskus kohdalle, niin pääsisi kokeilemaan!
Lähetä kommentti
<< Home