Leiri keittiössä

Hankimme talouteemme viimein ruotsalaisen reippailuvälineteollisuuden klassikkoylpeyden, Trangian, puhtaasti retkeilytarkoituksissa. Kävi kuitenkin niin, että kumpainenkin jauhaja luisui tavanomaista sitkeämmän flunssan syleilyyn, joten suunnitelmat ainakin kodin ulkopuolelle suuntautuvasta retkeilystä piti haudata hetkeksi. Uutukainen Trangia ja Marinolipullo helmeilivät kuitenkin niin kutsuvasti siinä vähässä valossa, joka pilvisellä sadesäällä sisälle asti pääsi, että kokeiltava oli.

Pakasteessa tiedettiin sopivasti olleen nyrkinkokoinen myntti edellisenä viikonloppuja poimittuja, paloiteltuja ja paistettuja tatteja, ja risottoriisiäkin oli vastikään hankittu. Niinpä leiriydyin Trangioineni tiskipöydälle ja valmistin ripeän sienirisoton. Tällä kertaa vähän oiottiin reseptin mutkissa - eräolosuhteissa kun oltiin. Koko valmistusprosessi ei siis välttämättä kestäisi kriittisen aitoitalialaisen tarkastelua.

Retkeilijän sienirisotto

sieniä, paloiteltuja, nyrkinkokoinen myntti
risottoriisiä, nälän mukaan (meillä n. 3 dl)
sipuli, hienohkoksi silputtuna
oliiviöljyä
riisille nestettä, esim. lihalientä, viiniä tai vettä
suolaa, pippuria

Paistoin ensin kuutioituja tatteja ja sipulisilppua pannulla oliiviöljyssä tovin. Osa sipulinkulmista taisi ottaa jo aika mustaakin väriä, mitä ei välttämättä olisi tarvinnut tapahtua. Laitoin sitten pannun sivuun odottamaan, vaihdoin keittimeen kattilan ja siirryin riisin kimppuun.

Kuullotin riisiä hetken oliiviöljyssä. Täysillä helottanut Trangia tuntui olevan tähän tarkoitukseen turhan kuuma laite. Olisi kannattanut asentaa mukana tullut liekinrajoitin hillitsemään kuumuutta. Nyt en ehtinyt hämmentää riittävän tomerasti ja muutama riisinjyvä suorastaan paloi. Noukin niitä sitten lusikankärjellä keitoksesta oikeastaan koko lopun ruoanvalmistusajan.

Kun riisi "kuultui" hieman, ryhdyin nesteen lisäykseen. Ainakin tässä vaiheessa oikaisin selvästi: nesteen tulisi olla kuumaa, kun taas minä kaatelin kattilaan melkein jääkaappikylmää valkoviiniä. Niin barbaareita meidän leirillä ei kuitenkaan oltu, että olisi lisätty koko nestemäärä kerralla. Kaatelin viiniä vähän kerrallaan, hämmentelin ja annoin sen imeytyä. Välillä lisäsin pelkkää vettä. Maistelin keitosta vähän väliä ja säädin viini-vesi -suhdetta niin, että maussa oli särmää, muttei liiaksi kirpeyttä. Lopulta keitokseen meni puolisen pulloa viiniä ja ehkä suunnilleen saman verran vettä. Nesteen lisäilyssä meni lopulta niin pitkään, että jouduin välillä lisäämään keittimeen tenttua. Jos teen tätä joskus ulko-oven toisella puolen, taidan kyllä lisätä nestettä suuremmissa erissä.

Lopulta, kun riisi oli lähes pehmeää, hämmensin joukkoon sieni-sipulipaistoksen ja annoin kokonaisuuden kuumentua kunnolla. Ruokailu suoritettiin karuista luonnonolosuhteista huolimatta normaalivälinein - tapahtuihan koko eräkokkaussessio itse asiassa tiskikoneen yläpuolella. Juomaksi nautittiin kaikki valkoviini, mitä en ehtinyt kaataa pataan.