Maksapihvit
Maksan syöminen oli minulle pitkään täysin mahdotonta - muodosta riippumatta. Oletan, että syynä oli jo lapsuudessa hankittu kammo maksalaatikkoa kohtaan. Se tuntuu yhä olevan ruokalajina varsinainen vedenjakaja: toiset rakastavat, toiset inhoavat. Itselleni se ei putoa vieläkään, ei millään. Kouluruokalassa otin maksalaatikkoa aina ihan pikku nokareen, jonka sitten hukutin sellaisen puolukkavuoren alle, että alkuperäistä makua oli mahdotonta päätellä.Vähitellen pelko lientyi, ensin maksamakkaran avulla. Se rupesi maistumaan ruisleivän päälle levitettynä, kun uskalsin tarpeeksi kokeilla. Varsinainen yllätys oli sitten tämä paistettu maksa! Sain sellaista ensi kertaa eteeni eräillä tukevasti venähtäneillä jatkoilla, joissa muuan kokki loihti seurueelle melkoiset annokset. Se oli niin hyvää, että olen kokeillut paistettua maksaa säännöllisesti muutamissa oululaisissa ravintoloissa, mutta osaava talo on vielä löytymättä. Ravintolamaksa on jostain syystä säännönmukaisesti todella sitkasta tai se ui lautasella syvässä rasvassa.
Nyt uskaltauduimme maksan laittoon siis itsekin, ensimmäistä kertaa. Haimme naudan maksasta leikatut pihvit Pekan Lihapuodista, jossa maksa onnistui yllättämään jälleen - tällä kertaa olemalla hyvinkin kustannustehokasta: kaksi pihviä teki yhteensä alle euron.
Grillattua naudan maksaa ja puolukka-punaviinikastikettaOulun illat ovat jo sen verran koleita, ettei kaasugrillistä tahdo irrota riittävästi puhtia pihvinpaistoon. Niinpä valmistimme nämä maksat pannulla liedellä. Pannulla paistaessa liekityskin on luontevampi jatkumo paistotoimelle. Täysin pätevää maksaa syntyy toki liekittämättäkin, mutta miesten ruoanlaittoon kuuluu tuli ja vaarantunne.
600 g naudan- / vasikanmaksaa
1 l maitoa
suolaa
mustapippuria
öljyä
4 cl maustamatonta viinaa liekitykseen
kastike:
2 dl valmista punaviinikastiketta
8 cl puolukkamehutiivistettä
Irrota maksasta kalvot ja viipaloi se n. 0,5 cm paksuiksi viipaleiksi. Liota viipaleita maidossa kitkeryyden poistamiseksi (vasikan 1-2 h, nuoren naudan 4-6 h ja naudan n. 8 h). Kuivaa viipaleet, mausta suolalla ja pippurilla ja sivele kevyesti öljyllä. Grillaa viipaleet nopeasti niin, että ne jäävät sisältä vielä punertaviksi (silloin ne ovat mureimmillaan). Liekitä maksaviipaleet halutessasi viinalla.
Kiehauta punaviinikastike ja puolukkamehu keskenään niin, että kastike on sopivan paksuista.
Puolukka-punaviinikastikkeen lisäksi laitoimme lautaselle punajuuria, puolukkasurvosta, punaviinissä haudutettuja sipuleita, voissa paistettuja kesäkurpitsaviipaleita sekä perunamuusia. Muusi tehtiin perunoista, suolasta ja melko tukevasta voipalasta. Kun voin määrä on sopiva, muusista saa kuohkean ja pehmeän ilman maitoa tai muita jatkeaineita.
posted by Pippurimylly @ 11:05
7 comments
7 Comments:
Annos näyttää todella herkulliselta! Itse kokeilin vasta vähän aikaa sitten elämäni ensimmäistä kertaa maksalaatikon tekoa. Olin kuvitellut sen olevan hyvinkin monimutkaista hommaa, eikä lopputuloksestakaan ollut mitään varmuutta. Maku-lehden blogista poimimallani reseptillä kokkasin kuitenkin oivallista perinneruokaa, johon makureseptorini reagoivat positiivisesti. Teen sitä varmasti toistekin, nam! Paistetusta maksasta sensijaan kokemukseni ovat kirjaimellisesti sitkeänpuoleisia, joten sitä sorttia en ole vielä uskaltautunut kokeilemaan. Lapsena olin kuulemma ollut varsinainen himo-maksamakkaran syöjä. Kyllästyin siihen sitten niin, että vasta muutama vuosi sitten maistoin sitä ekaa kertaa lapsuuden jälkeen. Olin kai syönyt pikkuisena kiintiöni täyteen ja siinä oli aukkopaikka vasta aikuisena ;-)!
Kiva, jos näyttää herkulliselta. :) Huomasimme nimittäin eilen kuvia selaillessamme, ettei tuosta sapuskasta ollut oikein hyviä otoksia, mutta ehkä sitä itse on vähän turhan kriittinen. (Paistoimme maksaa viime lauantaina - tai minä olin apukokkina, kun olin jo siinä vaiheessa hieman flunssainen. Tein omatoimisesti lähinnä vain puolukkasurvoksen, jos kohta siinäkään nyt ei tietenkään kovin paljon ole tekemistä. Kunhan vaan survoo puolukoita ja sekoittaa joukkoon sopivasti siirappia.)
Meikäläinen on tykännyt maksasapuskoista aina - lapsena äidin tekemä maksalaatikko oli herkkuruokaani, ja sittemmin maksapihvit (myös jauhetusta maksasta tehdyt) olivat suuri suosikkini. Ihan hyvä, että niitä voi nyt tehdä itsekin, kun saatiin tuo perheen mieskin viimein innostumaan. :) Tosin tuota maksalaatikkoa ei auta kokeilla vieläkään, ellen tee sitä joskus ihan vain itselleni. Hernekeitto on puolestaan minulle semmoinen ruoka, josta sain itse kiintiöni täyteen jo alaikäisenä, mutta ehkäpä sitäkin kannattaisi joskus kokeilla.
(Tuo maksan paistamisohje sekä kastikeresepti ovat muuten peräisin Ruokalan reseptiarkistosta.)
Maksamakkarasta olen aina pitänyt, pihvit oli lapsena vähän niin ja näin, mutta nykyisin maistuvat, sen sijaan laatikko... Kerran tein sitä itse ja söinkin, maku ja koostumus oli kyllä aika erilainen kuin kaupan laatikossa, mutta ei siitä silti tullut mitään herkkuani.
Maksamakkara on kyllä hyvää, ja ennen kaikkea tietenkin maksapasteija! Jotain sentyyppistä voisi koittaa joskus vääntää itsekin, vaikka jouluksi.
Paras maksapihviannos Oulussa löytyy mielestäni Oskarin kellarista. Ainakaan minun kohdallani eivät ole onnistuneet tyrimään annosta kertaakaan. Ja onpa sillä annoksella jopa käännytetty eräs maksaruokien inhoaja (kun uskaltautui yllytettynä ensin maistamaan)!
Koittakaas paistaa muutama pekoninsiivu mukaan ja jättäkää kastike pois! Sopii maksan kanssa loistavasti.
Paistettua maksaa kannattaa käydä kokeilemassa Helsinginreissulla ainakin Töölössä sijaitsevassa Ravintola Kuussa NAM! (tosin pitää muistaa sanoa tilatessaan haluaako maksan kypsänä - kuten minä - tai mediumina - niinkuin tarjoilija sanoi sen kuuluvan olla).
Lähetä kommentti
<< Home