Pastanjauhajien makkarapannu
Kun Tampereella jäi tällä kertaa makkarapannu syömäti - ja siitä täällä vielä julkisesti keskusteltiin, mieleen syttyi selkeä pannun tarve. Ja kun kerran Plevnakin tarjoilee talon makkaraa, uskaltauduimme mekin kokeilemaan makkaran valmistusta.
Arvelimme, ettei suolta välttämättä Oulusta löytyisi - vaan niinpä kävi, että Pekan Lihapuodin Pekka kaivoi kylmiöstään tuoreen paketin ihan tuosta vaan. Käsittämätöntä, että kyseinen puoti oli jäänyt meiltä aiemmin täysin huomaamatta! Ilmeisesti puodin viereinen kalakauppakaksikko on aiemmin varastanut kaiken huomiomme. Joka tapauksessa tämä Pekka tuntui muutenkin olevan lihoistansa perillä - ainakin sen perusteella, mitä ehdin sivukorvalla muiden asiakkaiden keskusteluja salakuunnella. Voi jopa olla, että olemme parjanneet Oulun valikoimia aivan suotta! Seuraavat visiitit sen aikanaan osoittavat.
Netistä löytyneiden lukuisten makkaraohjeiden konsensus suositteli sisuksen rasvapitoisuudeksi vähintään 30%:a. Valikoimme lihaksi kokonaan possua - ja sitäkin rasvaisesta päästä: kassleria (2/3) ja kylkisiivuja (1/3). Silti lopputulos jäi valmismakkaroihin verrattuna hieman kuivaksi. Ensi kerralla taidammekin uskoa suosiolla reseptejä ja hankkia höysteeksi vielä hieman rehtiä ihraa. Nautaakin voi halutessaan jauhaa possun kaveriksi, mutta viimeistään tällöin on sitä ihraakin tohdittava lisätä, jotta kokonaisuus säilyy mehukkaana.
Makkara, perusohje
muutama metri suolta
1 kg possua tai valitsemaasi lihakombinaatiota
0,5 dl perunajauhoa
1-2 rkl suolaa
1,5 tl rouhittua valkopippuria
1,5 tl rouhittua mustapippuria
reilu ripaus inkivääriä
useampi tl paprikajauhetta
n. 2 dl vettä
Perinteisesti makkaramassa suositellaan tehtäväksi lihamyllyssä, jossa on suoleenpursotusadapteri. Meiltä mylly puuttuu, joten käytimme yleiskoneen silppurikulhoa. Jauhoimme lihan ensin pienemmäksi ja lisäsimme sitten mausteet. Pyöritimme konetta vielä hetken ja kaadoimme sitten kylmää vettä (koneen toki yhä pyöriessä) sen verran, että massasta tuli notkeaa kuin paksu jogurtti.
Myös suoleen annostelun kanssa piti soveltaa, kun se lihamylly puuttui yhä. Suolta liotettiin kylmässä vedessä muutama minuutti, minkä jälkeen siitä saksittiin reilun metrin mittainen pätkä. Suoli kerittiin tavallisen kakunkoristelupursottimen kärjen päälle vähän samalla tavoin kuin neitojen voi joskus nähdä kerivän sukkahousua käsiinsä ennen sen pujottamista sääreen. Mahdollinen koristeluterä kannattaa poistaa pursottimesta - nyt haetaan isoa suutinta ja tuhtia virtausta! Massa pursottimeen ja varovaista puristusta. Jos väkeä on paikalla auttajaksi asti, voi toinen ottaa makkaraa vastaan sitä mukaa, kun toinen pursottaa. Suolta ei kannata tunkea ihan pinkeän täyteen, jottei se halkea keitettäessä. Myös ilmakuplia on syytä välttää.
Kun pötkylä on valmis, se solmitaan molemmista päistä. Käsittelyä helpottaa, jos makkaran jaottelee vajaan vaaksan mittaisiksi yksiköiksi. Tämä tapahtuu pyörittämällä, samalla tavoin kuin taikuri tekee lapselle ilmapallosta puudelin.
Makkarat voidaan kypsentää kuivaamalla, savustamalla, hapattamalla ja vaikka miten. Tämä ensimmäinen satsimme keitettiin ensin isossa kattilassa kypsäksi (n. 20 min kiehuvassa vedessä) ja paistettiin sitten vielä rapeaksi ja ruskeaksi ennen lautaselle asettelua.
Makkarapannu
Pastanjauhajien makkarapannu syntyi yksinkertaisesti makkarasta ja paistinperunoista. Makkara voi luonnollisesti ihan yhtä hyvin olla kaupasta ostettua kuin itse tehtyäkin.
makkaraa
perunaa
sipulia
voita
suolaa, pippuria
Keitä perunat kypsiksi ja lohko arpakuution kokoisiksi palasiksi. Lohkomisen voi tehdä myös ennen keittämistä, jolloin keitinaikakin hieman lyhenee.
Paista perunaan nähden sopiva määrä silputtua sipulia kevyesti voissa (reilu kourallinen on aina hyvä määrä!). Lisää perunat ja makkarat ja myllytä mukaan suolaa ja pippuria. Ravistele pannua välillä, mutta älä hämmennä maanisesti, jotta ainekset ehtivät saada kunnollisen paistopinnan. Makkarapannu ei ole mikään nysväysruoka, eli mielestäni siinä saa näkyä ihan kunnolla mustunuttakin reunaa siellä täällä.
Jos kaapista löytyy, kannattaa tarjolle laittaa vielä suolakurkkua raikastamaan annosta. Hyvää ruokahalua! Juomaksi olutta!
Arvelimme, ettei suolta välttämättä Oulusta löytyisi - vaan niinpä kävi, että Pekan Lihapuodin Pekka kaivoi kylmiöstään tuoreen paketin ihan tuosta vaan. Käsittämätöntä, että kyseinen puoti oli jäänyt meiltä aiemmin täysin huomaamatta! Ilmeisesti puodin viereinen kalakauppakaksikko on aiemmin varastanut kaiken huomiomme. Joka tapauksessa tämä Pekka tuntui muutenkin olevan lihoistansa perillä - ainakin sen perusteella, mitä ehdin sivukorvalla muiden asiakkaiden keskusteluja salakuunnella. Voi jopa olla, että olemme parjanneet Oulun valikoimia aivan suotta! Seuraavat visiitit sen aikanaan osoittavat.
Netistä löytyneiden lukuisten makkaraohjeiden konsensus suositteli sisuksen rasvapitoisuudeksi vähintään 30%:a. Valikoimme lihaksi kokonaan possua - ja sitäkin rasvaisesta päästä: kassleria (2/3) ja kylkisiivuja (1/3). Silti lopputulos jäi valmismakkaroihin verrattuna hieman kuivaksi. Ensi kerralla taidammekin uskoa suosiolla reseptejä ja hankkia höysteeksi vielä hieman rehtiä ihraa. Nautaakin voi halutessaan jauhaa possun kaveriksi, mutta viimeistään tällöin on sitä ihraakin tohdittava lisätä, jotta kokonaisuus säilyy mehukkaana.
Makkara, perusohje
muutama metri suolta
1 kg possua tai valitsemaasi lihakombinaatiota
0,5 dl perunajauhoa
1-2 rkl suolaa
1,5 tl rouhittua valkopippuria
1,5 tl rouhittua mustapippuria
reilu ripaus inkivääriä
useampi tl paprikajauhetta
n. 2 dl vettä
Perinteisesti makkaramassa suositellaan tehtäväksi lihamyllyssä, jossa on suoleenpursotusadapteri. Meiltä mylly puuttuu, joten käytimme yleiskoneen silppurikulhoa. Jauhoimme lihan ensin pienemmäksi ja lisäsimme sitten mausteet. Pyöritimme konetta vielä hetken ja kaadoimme sitten kylmää vettä (koneen toki yhä pyöriessä) sen verran, että massasta tuli notkeaa kuin paksu jogurtti.
Myös suoleen annostelun kanssa piti soveltaa, kun se lihamylly puuttui yhä. Suolta liotettiin kylmässä vedessä muutama minuutti, minkä jälkeen siitä saksittiin reilun metrin mittainen pätkä. Suoli kerittiin tavallisen kakunkoristelupursottimen kärjen päälle vähän samalla tavoin kuin neitojen voi joskus nähdä kerivän sukkahousua käsiinsä ennen sen pujottamista sääreen. Mahdollinen koristeluterä kannattaa poistaa pursottimesta - nyt haetaan isoa suutinta ja tuhtia virtausta! Massa pursottimeen ja varovaista puristusta. Jos väkeä on paikalla auttajaksi asti, voi toinen ottaa makkaraa vastaan sitä mukaa, kun toinen pursottaa. Suolta ei kannata tunkea ihan pinkeän täyteen, jottei se halkea keitettäessä. Myös ilmakuplia on syytä välttää.
Kun pötkylä on valmis, se solmitaan molemmista päistä. Käsittelyä helpottaa, jos makkaran jaottelee vajaan vaaksan mittaisiksi yksiköiksi. Tämä tapahtuu pyörittämällä, samalla tavoin kuin taikuri tekee lapselle ilmapallosta puudelin.
Makkarat voidaan kypsentää kuivaamalla, savustamalla, hapattamalla ja vaikka miten. Tämä ensimmäinen satsimme keitettiin ensin isossa kattilassa kypsäksi (n. 20 min kiehuvassa vedessä) ja paistettiin sitten vielä rapeaksi ja ruskeaksi ennen lautaselle asettelua.
Makkarapannu
Pastanjauhajien makkarapannu syntyi yksinkertaisesti makkarasta ja paistinperunoista. Makkara voi luonnollisesti ihan yhtä hyvin olla kaupasta ostettua kuin itse tehtyäkin.
makkaraa
perunaa
sipulia
voita
suolaa, pippuria
Keitä perunat kypsiksi ja lohko arpakuution kokoisiksi palasiksi. Lohkomisen voi tehdä myös ennen keittämistä, jolloin keitinaikakin hieman lyhenee.
Paista perunaan nähden sopiva määrä silputtua sipulia kevyesti voissa (reilu kourallinen on aina hyvä määrä!). Lisää perunat ja makkarat ja myllytä mukaan suolaa ja pippuria. Ravistele pannua välillä, mutta älä hämmennä maanisesti, jotta ainekset ehtivät saada kunnollisen paistopinnan. Makkarapannu ei ole mikään nysväysruoka, eli mielestäni siinä saa näkyä ihan kunnolla mustunuttakin reunaa siellä täällä.
Jos kaapista löytyy, kannattaa tarjolle laittaa vielä suolakurkkua raikastamaan annosta. Hyvää ruokahalua! Juomaksi olutta!
2 Comments:
Pekka (aka Surullinen Mies, kun se on aina niin surullisen näköinen) on ykkönen!
Kannattaa väijyä muuten puodin lampaankylkeä, joka jättää kaiken maailman possun grillikyljet valovuosien päähän grillattuna tahi uunissa paahdettuna (juurisellerilastujen päällä).
Minä olen itse asiassa asioinut kyseisessä puodissa pari kertaa aiemminkin. En vaan muistanut kojun nimeä - luulin, että Pekan puoti on siellä Kauppahallin torin puoleisessa päässä.
Ehkä siellä ehtisi piipahtaa taas loppuviikosta. Jos vaikka saisi jonkinlaisia kylkipaloja pyydystettyä.
Lähetä kommentti
<< Home