Oreganoa, timjamia vai tomaattia?
Tässä tämän kesän viimeiset yrttikuulumiset. Huhtikuun alkupuolella kasvamaan pannut siemenet ovat tuottaneet satoa aika lailla vaihtelevasti. Kurpitsa ja maissi hiipuivat matkan varrelle - kuten alun perin arvelinkin, ja lisäksi osa yrteistä katosi mystisesti. Tai no, loppujen lopuksi katoamistempun teki ainoastaan oregano (meni ressukka ruukutusvaiheessa sekaisin kokonaan muun kasvin kanssa), mutta siitäkin kylvin sitten jossain vaiheessa kesää uuden version.
Lisäksi hankimme paikallisesta puutarhamyymälästä valmiina taimina rosmariinia ja persiljaa, joista etenkin ensiksi mainittu on kokemusteni mukaan sangen haastava kasvatettava. Jostain syystä nuo ostoyrtit ovat osoittautuneet paljon pontevammiksi kuin itse kasvattamamme. Kenties en olekaan luontainen viherpeukalo...
Muuten olen ollut tämänvuotiseen yrttivalikoimaamme kohtalaisen tyytyväinen, mutta ensi vuonna on pakko saada jonkin ruukun kulmaan kasvamaan tilliä. Sitä meni tänä kesänä aivan valtavasti, ja se on ollut aika lailla ainoa yrtintapainen kasvi, jota olemme viime kuukausien aikana joutuneet ostamaan kaupasta. Minttua voisi myös harkita, jos siihen saisi siemeniä jostain.
Ja tässä suurin ylpeydenaiheeni, vihdoin ja viimein punastuneet kirsikkatomaatit. Kuva on otettu viikonloppuna, jolloin huomasin ensimmäistä kertaa tomaattipusikossamme jotain muutakin väriä kuin vihreää. Tällä hetkellä punaista on näkyvissä enemmältikin:
(Kamala kyllä, kun olen tulossa vanhaksi. Häärään täällä multapurkkieni kanssa niin kuin mikäkin muumimamma. Enpä olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut.)
Lisäksi hankimme paikallisesta puutarhamyymälästä valmiina taimina rosmariinia ja persiljaa, joista etenkin ensiksi mainittu on kokemusteni mukaan sangen haastava kasvatettava. Jostain syystä nuo ostoyrtit ovat osoittautuneet paljon pontevammiksi kuin itse kasvattamamme. Kenties en olekaan luontainen viherpeukalo...
Muuten olen ollut tämänvuotiseen yrttivalikoimaamme kohtalaisen tyytyväinen, mutta ensi vuonna on pakko saada jonkin ruukun kulmaan kasvamaan tilliä. Sitä meni tänä kesänä aivan valtavasti, ja se on ollut aika lailla ainoa yrtintapainen kasvi, jota olemme viime kuukausien aikana joutuneet ostamaan kaupasta. Minttua voisi myös harkita, jos siihen saisi siemeniä jostain.
Ja tässä suurin ylpeydenaiheeni, vihdoin ja viimein punastuneet kirsikkatomaatit. Kuva on otettu viikonloppuna, jolloin huomasin ensimmäistä kertaa tomaattipusikossamme jotain muutakin väriä kuin vihreää. Tällä hetkellä punaista on näkyvissä enemmältikin:
(Kamala kyllä, kun olen tulossa vanhaksi. Häärään täällä multapurkkieni kanssa niin kuin mikäkin muumimamma. Enpä olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut.)
11 Comments:
katkera, hyvin katkera...
No johan on hyvin kukoistavaa tavaraa!
Meillä roihahti kunnon kasvuun vain thaibasilika ja timjami [joka sittemmin paloi rusehtavaksi höttöseksi parvekkeen paahteessa]. Oregano on ihan nysää, ei voi kehua.
Valmiiksi kasvatettua ruukkutomaattipuskaa ei tänä vuonna avopilta tuliaiseksi tullut, harmi! Olivat tosi makoisia viime vuonna.
satujatar: Eih! Eikö siellä punastu vieläkään? :(
ainailona: Aika harvoja ja hasuisia nuo meikäläiset yrtit ovat. Mutta esim. tuo timjami on loistokappale verrattuna siihen rääpäleeseen, jota viime vuonna kasvattelin ikkunalaudalla. Siitä riitti loppujen lopuksi ainesta yhteen ainoaan sapuskaan = ei kovin kannattava kasvatus.
Älä huoli Rosmariini! Just luin jostain akkainlehdestä, että juuri puutarhapuuhastelu on SE juttu, eli itseasiassa olet suorastaan supertrendikäs :)
Trendikkyyttäni vähentänee ratkaisevalla tavalla se, etten uhraa ei-syötäville kasveille juurikaan vaivannäköä. :) Etenkin näin kuivan kesän jälkeen puutarha/piha on tosissaan kammottavassa kunnossa.
Hih, mutta pääasiahan on tehdä semmoisia juttuja, jotka tuovat itselle tyytyväisyyttä ja hyvää mieltä. Tuntuivatpa ne sitten äkkiä ajateltuina miten kivikautisilta hyvänsä.
Hei Rosmariini! Tulin tänne vaan tuomaan vastauksen kysymykseesi. Itse tehty mysli on siis tosiaan hyvää. Sen pitäisi säilyä hyvän makuisena ainakin pari viikkoa, kunhan säilytät sen kuivassa paikassa huoneenlämmössä. Pidempäänkin varmasti säilyy, mutta useamman viikon säilytyksessä tuoreus ja maku alkavat kärsiä. Toisaalta - kuten sanoit - mysliä voi tehdä vaikka puolikkaan satsinkin kerrallaan, koska vaiva ei ole suuren suuri.
Kiitokset vastauksesta. Harmitus vaan, että ostin ihan vasta mysliä kaupasta. Pitää syödä se nyt ensin alta pois ennen kuin pääsee värkkäämään omatekoista.
Näin muuten yhdessä lehdessä vasta myös myslipatukan ohjeen. Niitäkin meillä kuluu aika tavalla - käteviä ateriankorvikkeita. Joten pitää nyt syksyn mittaan kokeilla sekä mysliä että noita myslipötköjä.
Itse kokeilin joskus Myllyn Parhaan neljän viljan hiutale- pakkauksessa ollutta myslipatyukkaohjetta, mutta en ollut lopputulokseen kovin tyytyväinen. Maku oli mukiin menevä, mutta ei erityisen herkullinen ja rakenne olisi saanut olla omaan makuuni rapeampi. Kerro millaisia omistasi tuli kun kokeilet ohjerttasi. Olisin kiinnostunut, jos ohje on hyvä.
Olisihan se pitänyt arvata, että olet ehtinyt jo kokeilla tuota patukkaosastoakin, kun myslin teko on muutenkin hallussa. :) Kerron kyllä omista kokemuksistani heti kun saan jonkinlaisia pötköjä väännetyksi.
Oi siellä joku muukin on innostunut yrttien kasvatuksesta!! aivan ihanaa puuhaa ja niistä saa maun lisäksi myös silmänruokaa kun niin kauniita ovat! Minäkin noita kirsikkatomaatteja kasvattelin ihan ruukussa viime kesänä ja aion koittaa ensi kesän uudestaan. Tosiaan minunkin rakkaat tomaattini rupesivat punertamaan melko myöhään ja jouduin viimeset tuomaan yöpakkasilta sisälle etteivät raukta palellu.. Mutta onneksi jo maalis-huhtikuussa saa laittaa ensimmäiset siemenet itämään!! :)
Ihana tämä teidän blogi muuten!! :D
Tosiaan, pian saa aloittaa taas siementen kanssa puuhastelun. Omaa yrttitarhaa onkin jo melkoinen ikävä.
Pitääpä ottaa blogisi seurantaan. Makoisan näköisiä ruokia.
Lähetä kommentti
<< Home