Kutsuu mua Kuusamo <#

Vanha kunnon ruokahaaste. Monenlaista on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun bloggasin ensimmäisen punasipulisen ruokahaastepostauksen kaiken kansan nähtäville helmikuussa 2007. Pastanjauhannan ainokaisesta ruokahaastevoitostakin on vierähtänyt aikaa jo yli viisi vuotta!

Innostuin kovasti Suolaa & hunajaa -blogin Mummola-haasteesta, koska siinä toivottiin kattausta "suomalaista ruokakulttuuria blogeihin, niitä parhaita lapsuuden makuja kaikkialta Suomesta". Pakkohan tässä oli kantaa omakin kortensa kekoon, vaikka sitten vain parin ruokamuiston osalta.

Minulla oli mahdollisuus tutustua ainoastaan toiseen isoäideistäni, Kuusamon-mummoon, josta kaikkein ensimmäisenä muistuivat mieleeni lakritsipiiput ja nuotiolla pannussa keitetty kahvi.

Ihan en kehdannut lähteä ruokahaasteeseen lakritsipiipun voimin, joten kaivelin muistiani vähän lisää. Mummoni ruokaperinteeseen kuului olennaisesti kaikenlainen kala. Minä toden totta tiedän, mitä ovat Kitkan viisaat. Sukuni kuusamolaisesta ruokaperinteestä tulivat mieleeni ilman muuta tönkkösuolatut muikut sekä hillojen kanssa tarjoiltu leipäjuusto.

Sain ilmeisesti muikuista lapsena yliannostuksen (savusiika oli silloin suosikkini alati pöytään ilmestyneistä kaloista), koska ajatukseni juuttui itsepintaisesti leipäjuustojälkiruokaan.

Ajatuksenani oli alkuun tehdä itse leipäjuustoa, koska nykyisessä asumuksessamme olisi runsaasti avotulta tarjolla (jopa kotaolosuhteita). Olin joskus opiskeluaikoinani museossa töissä, ja siellä otin tuntumaa leipäjuustolautaan (vai mikä sen virallinen nimi ikinä olikaan). Sellaiseen puiseen kiekkoon, joka oli ulkolaidoiltaan tulen leimussa tummunut.

Suunnitelmani osoittautui luonnollisesti liian kunnianhimoiseksi, ja lopulta löysin itseni päivää ennen ruokahaasteen päättymistä valintamyymälän ruokaosastolta Niemitalon leipäjuustopakettia hypistelemässä. Sitä mummonikin epäilemättä ostaisi, jos vielä eläisi.

Niemitalon juustola on Pudasjärvellä, ja Pudasjärvi liittyi olennaisesti lapsena tehtyihin Kuusamon-reissuihin.

Hilloja sain muutama viikko sitten rakkaalta ystävältäni, joka oli sääskiä ja paarmoja uhmaten painunut anoppilassaan hillasuolle. (Kannattaa muuten viedä tähän aikaan vuodesta tuliaiseksi itse poimittuja marjoja! Paras idea!)

Minä syön leipäjuustoa yleensä hiukan lämmitettynä hunajan kanssa, mutta mummoni tapasi tarjoilla leipäjuustoa järeänä viipaleena, jonka päälle oli lastattu hillakeko. Halusin säilyttää ainekset tunnistettavina, mutta hiukan tuunattuina. Pikainen arkikokki pilkkoi juuston pieniksi nopiksi ja kerrosti sen laseihin yhdessä hillojen ja kinuskilorausten kanssa.

Olipas yllättävän toimiva yhdistelmä, kun hillat kuitenkin tarvitsevat kaverikseen hiukan makeutta. Ja kerrostaminen on aina niin mukavaa.

Jotta tässä postauksessa olisi jotain järkeä, jaan kaupan päälle Nami-Nami-blogin hillareseptin: vuohenjuustomousse kera lakkakompotin.