Kurpitsakeitto
Jauhantapaja sai tänäkin syksynä satoa kaverin vanhempien kurpitsafarmilta. Heti alkoi armoton pohdinta sopivista ruokalajeista. Piirasta, sosetta, pikkelssiä? Kokeilulistalla ovat muun muassa kurpitsa-parmesaaniskonssit sekä houkutteleva kurpitsahummus.
Kävin etsimässä kurpitsaohjeita myös tuttavani perustamalta Kasvisruokaa.fi-sivustolta. Kotitekoinen proteiinipatukka vaikutti hauskalta idealta, mutta proteiinijauheen ja soijamaidon puutteessa valitsin kokeiluun kookoksisen kurpitsakeiton.
Keitto tarjoili valmistumisvaiheessaan mahtavia tuoksuja, ja sen maku oli samaan aikaan lempeää ja tulista (kerrankin meni chilin kanssa säädöt kohdilleen). Juuri sopivaa syystalven ruokaa:
Kurpitsakeitto
1/4 noin 2½ kilon kurpitsasta (eli suunnilleen 600 g kurpitsan lihaa)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 dl kookoskermaa
½ tl kurkumaa, garam masalaa ja korianteria
tujaus chiliä tai cayennea
mustapippuria, suolaa
1 rkl kookosöljyä
Paloittele kurpitsa ja silppua sipulit. Sulata kookosöljy kattilassa ja kuullota sipuleita hetken aikaa. Lisää sitten kurkuma, garam masala ja korianteri, kääntele sipuleiden sekaan (varo polttamasta mausteita). Laita sekaan kurpitsapalat ja kuullota vielä hetki. Lisää parisen desiä vettä niin, että kasviksista kuitenkin noin puolet jää pinnan yläpuolelle ja keittele hiljalleen kypsiksi. Kun kasvikset ovat kypsiä soseuta keitto, lisää kookoskerma ja loput mausteet. Ripottele annosten pinnalle kuivatettuja kurpitsansiemeniä ja nauti.
posted by Rosmariini @ 20:38
9 comments
9 Comments:
Sattuipa sopivasti. Äitini juuri puhui kurpitsakeiton valmistuksesta, serkkunsa oli pyytänyt hakemaan muutaman yksilön ylisuuresta kurpitsasadostaan ja tuota tavallista kurpitsaa ei kai äitini ole ennen kuin pikkelöinyt. Nyt aikoi tehdä keittoa. Linkkaan siis tästä hälle reseptin. On siis mahdollista, että tämä on kohta äitini resepti, mikä taas tarkoittaa sitä, että se on itseasiassa oikeastaan MINUN reseptini...
Toivottavasti siis tykkäsit! :D
Vahvero: vois koittaa tämmöisellä ohjella joskus.
Minun epäluuloisuuteni kurpitsaa kohtaan on peruja kurpitsapikkelsistä, joka on minun mielestäni ihan kammottavaa. Jotkut ryökäleet pilaavat sillä salaatinkin. Tekisi mieli sanoa hyi, mutta ruuasta ei saa niin sanoa, äiti opetti. Kesäkurpitsa on hyvää, muita hädin tuskin uskallan maistaa. Olisiko syytä alkaa jo tällä iällä opettelemaan???
Tällaisena päivänä tuollainen keltaisen piristävä keitto olisi kyllä ihan paikallaan lämmittämään mieltä ja kehoa!
Nanna: Hui kauhistus. :D Minulle oman äitini ja kookosmaidon(/kerman) yhdistelmässä on jotain hyvin mystistä. Jonkin kerran siihen olen törmännyt, ja aina se saa minut häkeltymään. (ehkä sen vuoksi, että sillä kertaa ei ole luvassa maailman parasta perunamuusia)
Tanniini: Putosin saman tien kärryiltä. :)
Kotiharmitus: No nyt kun otit puheeksi, minullekin puski pintaan jokin kammottava vanha pikkelssimuisto! Myytiinköhän k-pikkelssiä joskus muinoin valmiina jossain Felix-purnukassa tms.
Virpi: Tämä oli minulle juuri sitä mitä ko. kokkailuhetkeen kaipasin. Jotain turvallista ja lämmintä, kun talvi ja arki iskivät yllättäen päälle. Tuli sitten pariinkin otteeseen santsattua...
Juuri keittelin kurpitsakeittoa kookoskermalla itsekin ja olin tässä juuri kirjoittamassa siitä blogiinkin. Minä käytin myskikurpitsaa ja mausteena chiliä ja inkivääriä, oli superherkullista! Ja muuten ensimmäinen kerta ikinä, kun keittelin kurpitsasta keittoa!
Chili sopi tuohon keittoon minun mielestäni todella hyvin, ja nytpä kyllä seuraavalla kerralla kokeilen tuota inkivääriäkin!
...aijai, miten houkutteleva keitto, ja fetaa päälle!
Talvi ja arki on tosiaan iskeneet päin pläsiä tällä viikolla! Hyi tuota harmaata ankeutta.
Toinen turvallinen ja lämmittävä juttu, mitä tulee talvella kokattua, on lihapadat.
Lähetä kommentti
<< Home