Cocktail-pitaleivät ylikypsästä karitsanpaistista

Suupalan kokoisten alku- tai cocktail-palojen keksiminen on jotenkin tosi vaikeaa. Tuntuu, että kaikki hyvät ideat on syöty tylsiksi. Erilaisista sandwicheista ja hampurilaisista on kuitenkin miniatyrisoimalla luotu maukkaita alkupaloja – niin miksei sitten täytetyistä pitaleivistä?

Tätä ylikypsäksi pikku hiljaa SlowCooker-padassa hauduteltua karitsaa voi tietenkin syödä monella tapaa. Esim. tsatsikin ja valkosipuliperunoiden kanssa se toimisi pääruokana, mutta näihin pikkuruisiin pitaleipiin se soveltui aivan uskomattoman hyvin. Olin jopa melko yllättynyt, miten raikas ja yhtä aikaa tuhti maku pita-suupaloihin tuli. Raastettu sitruunankuori maustoi lihaa juuri sopivan raikkaaksi. Kuoren käyttäminen sitruunamehun sijaan antaa jotenkin kevyemmän maun, kun ei mennä niin happo edellä.

Punaviinissä ylikypsäksi haudutettu karitsa ja cocktail-pitaleivät

karitsanlihaa (luullisia osia tai vaikka paistia)
useampi kynsi valkosipulia
2 tlk tomaattimurskaa
muutama oksa rosmariinia
2 sitruunan raastettu kuori ja hieman mehua
timjamia
suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Kuumensin padassa ensin lorauksen oliiviöljyä ja laitoin veitsen lappeella auki muserretut valkosipulinkynnet hetkeksi paistumaan. Lisäsin sitten hyvissä ajoin huoneenlämpöön otetun ja joka puolelta suolalla ja pippurilla höystetyn lampaanpalan. Lihana oli saatavuussyistä karitsanpaistia, mutta jos kaupasta löytyy, luullisissa paloissa on muhevampi maku.

Paistoin lihan pinnan joka puolelta ruskeaksi ja ripottelin sitten pannulle kovista oksaosista irti riivityt rosmariininlehdet. Pyörittelin niitä vielä öljyssä aivan hetken ja lisäsin sitten tomaattimurskan, hieman timjamia sekä punaviiniä niin paljon, että lihat melkein peittyivät. Raastoin sekaan sitruunankuoren ja puristin toisesta myös teelusikallisen tai pari mehua.

Hauduttelin karitsaa kunnolla ylikypsäksi, yhteensä reilun kuuden tunnin ajan. Alussa lämpö oli kovempi (175-200 C), mutta pudottelin sitä pikku hiljaa haudutuksen edetessä ensin 150 C:hen ja lopuksi 125 asteeseen. Tällä tavoin saadaan sähköuunilla mukailtua leivinuunin lämpöprofiilia, kun kuumaksi lämmitetty uuni pikku hiljaa viilenee hauduttelun myötä. Tarkistin nestetilanteen silloin tällöin ja lisäsin punaviiniä pari-kolme kertaa, kun sitä väistämättä hieman haihtuu näin pitkässä haudutuksessa. Neste pitää lihan mehukkaana eikä lihasta tule kuivaa, vaikka se on uunissa tuntitolkulla.

Pitaleipätaikinasta revittiin pieniä, ehkä noin peukalonpään kokoisia palloja, jotka sitten kaulittiin ohuiksi, suupalan kokoisiksi pyörylöiksi ja paistettiin 250 C:ssä, kunnes ne pullahtivat koholle siten, että pitaleivän voi avata veitsellä ja täyttää. Näin pienet pitat eivät tahtoneet nousta pussimaisiksi, jos ne oli kaulittu läpinäkyvän ohuiksi, joten kaulimisen kanssa voi harkita pientä malttia. Sopivan paksuuden löytää kokeilemalla. Kannattaakin ehkä kaulita ensin muutama eripaksuinen ja paistaa koe-erä.

Pitaleivät täytettiin ylikypsän lampaan paloilla, hummuksella ja pikkulusikallisella ezmeä.

Ohje on mukana Pyrexin SlowCook-reseptikilpailussa ja sitä voi käydä äänestämässä täällä.