Merkkarit maistelussa
Iloitsin kuukausi sitten täällä blogissakin merkkareiden paluusta karkkitiskiin. Merkkareiden maistelu suoritettiin taannoisella työmatkalla, jonka jälkeen oli tarkoitus ostaa uusi pussillinen uutuusmaisteluun ja kuvattavaksikin. En ole kuitenkaan saanut ostettua uutta pussillista, mistä voi ehkä päätellä, ettei kokemus ollut kovin antoisa.
Nykymerkkareiden pieni koko ei tuntunut oikeanlaiselta (jos kohta ymmärränkin kokoon liittyvät turvallisuusnäkökohdat oikein hyvin), mutta ennen kaikkea minua harmitti se, etten tavoittanut maustakaan sitä samaa suolaista ihanuutta kuin 80-luvulla.
Olisiko syynä sitten se, että ostin lapsena merkkarini aina irtokarkkeina, ja niitä ei ilmeisesti ole edelleenkään ryhdytty valmistamaan. Fazerin blogissa nimittäin todetaan seuraavaa: ”Jotkut muistavat Merirosvorahan myös irtomyynnistä. Tämä herkku valmistetaan kuitenkin eri reseptillä.”
Höh. Ehkä merkkareihin liittyvät makumuistot on sitten suosiolla jätettävä 80-luvulle samaan tapaan kuin kotona leivottu, ketsuppiraitainen pitsa.
Loppuun vielä lakujuttuja vähän kauempaa kuin 1980-luvulta: En nimittäin tiennyt, että Englannissa on tehty jo 1700-luvulla Pontefract cakes -nimisiä karkkeja, jotka muistuttavat merkkareita ulkonäöltään jossain määrin. Alussa niitä oli tehty käsin leimasimen näköisellä laitteella.
Nykyään kyseinen karkkimerkki on Haribon omistuksessa.
posted by Rosmariini @ 20:02
22 comments
22 Comments:
Candlefordin postineidissä taidettiin mussuttaa yhdessä jaksossa nuita Pontefract cakes-karkkeja. Ainakin joku kirjeystävä lähetti lakritsaa Miss Rubylle ja Kirjeystävä asui Pontefractissa.. :D
Merkkareista en välitä, en välittänyt alkuperäisistä, nyt tuskin edes tarvitsee maistaa.
Candlefordin postineiti kuulostaa ihanalta! En ole tuosta sarjasta kuullutkaan.
Luin muuten, että Napoleonkin olisi ollut lakritsipastillien ystävä! :)
Itse ymmärrän tuon Fazerin blogin tekstin siten, että tässä vuosien varrella on myyty "merkkaria" irtomyynnistä ja tämä nyt markkinoille palannut pieni, lovitettu Merkkari on the Merkkari lapsuudesta.
Postineitiä löytyy mm. netflixistä 40 jaksoa.
Tässäpä ylen esittely asiasta: http://teema.yle.fi/ohjelmat/juttuarkisto/candlefordin-postineiti-7
Sitten olivat vielä ne muunväriset merkkarit. Olikohan niitäkin jo 70-luvulla? Olen sen verran "nuori", etten merkkareiden varhaishistoriaa ole päässyt kokemaan.
Joku itseään kunnioittava ruokabloggari olisi ehkä selvittänyt nämä asiat ennakkoon, mutta minun tyylini on perinteisestikin ollut enemmän tällaista ruokapäiväkirjaa ja tajunnanvirtaa. :D
Ja Emilia: Kiitos! Olenkin miettinyt, että pitäisi alkaa seurailemaan jotain uutta tv-sarjaa, kun tänä keväänä on taas vähän enemmän vapaa-aikaa. Ja tuo vaikuttaisi just sopivalta.
Nää uudet "merkkarit" ovat tuottaneet karvaan pettymyksen. Mutta Haribon "Piratos"-karkit kannattaa ottaa kokeiluun. Niitä saa karkkihyllystä pussista ja hyvin varustelluista irtsaripisteistäkin. Suolaista ja makeaa - parasta salmiakkia!! *Miuski*
Hei, nuo Piratokset ovat muuten tosissaan hyviä! Kävin jossain vaiheessa aina tarkoituksella ostamassa niitä yhdeltä täkäläiseltä huoltoasemalta, heh.
Merkkaripussi tuli ostettua. Yhden mustan ja yhden punaisen söin. Ja siihen se sitten jäikin. Muistan, että lapsena tuli merkkareita maistettua, mutta ei tuo "uusi" merkkari tuonut minkäänlaista makumuistoa lapsuudesta. Tai sitten vain en ole lapsena niitä niin paljoa syöny tai tykänny, että muistijälkeä olisi jäänyt =)
Minuakin kyllä vaivaa vähän ajatus siitä, kuinka luotettavia makumuistot yleensäkään ovat. Mutta aikoinaan kyllä harrastin merkkareita antaumuksella; usein ostin niitä koko viiden markan viikkorahalla.
Nyt täytyy olla eri mieltä. Täällä on kaksi merkkarihirmua, entistä ja nykyistä. Uudet merkkarit on meidän mielestä sekä rakenteeltaan että maultaa entisenlaisia, olkoonkin pienempiä. Pussi nro (öhöm) kuinkamoneslie on menossa.
Piratokset on kyllä hyviä, mutta ne painii ihan eri sarjassa, koska ne ei oo merkkareita ;)
Voihan olla, että minä olen pilannut makuaistini (ja sitä myötä makumuistoni) jo varhain... esimerkiksi syömällä liikaa salmiakkia! :D
En tiedä miten Bloggerin admin-työkalut on toteutettu, eli spämmin tähän aiheeseen liittymätöntä;
http://pastanjauhantaa.blogspot.fi/2009/04/donitsit.html
^tuosta ohjeesta olisin tahtonut tietää että onko tiedossa suurinpiirtein nuita määriä desimitoissa kun onpi tuo keittiövaaka sanonut itsensä irti näemmä :/..?
Olisiko mittojen muunnostaulukoista apua?
Eli jos esim. 1 dl vehnäjauhoja painaa noin noin 65 g, niin paljonko on 500 g jauhoja... ööh 7,7 dl? (voi tätä meikäläisen kehnoa matikkapäätä!)
Teimme työpaikan porukan kanssa merkkaritestin. Olemme about samanikäistä porukkaa ja kaikki yhteen ääneen totesivat, että "Nää ei oo niitä!" kun merkkaripussit avattiin. Analysoimme tietty tuota makumaailman muuttumista ikääntymisen myötä, mutta päädyimme Rosmiksen ihan ekaan kommenttiin, että jotain suolaista, mukavalla tavalla pistävää puuttuu. Juuh, eivät ole entisajan merkkareita nämä.
Pari (=kolme) pussillista syöty, ihan makujen varmistelumielessä :) Ensimmäisen pussin merkkarit maistuivat parhaimmilta eli oikeimmilta, mutta ei muutkaan pahalta. En muistanut, että hedelmäisiäkin oli, ennen kuin pistin ensimmäisen keltaisen suuhuni!
Minustakin nämä uusiomerkkarit maistuvat paljon laimeammilta kuin viikkorahoilla aikoinaan pikkukaupasta varmaan maksimissaan kymmenen karkin kertaerinä hankitut. Muistanko väärin, vai rajoittiko jokin taho (EU? Holhoava yhteiskunta?) hiljattain ammoniumkloridin määrää salmiakkikarkeissa ja sen jälkeen kaikki musta hyvä on maistunut lähinnä hailealta lakulta?
Ruotsinlaivojen pingviinipurkkikarkit ja merenneidotkin olivat ennen niin äkäisiä, että rakko tuli sekä kieleen että kitalakeen, kun oikein ahnaasti imi. Nykyisistä ei tule kuin leuat kipeiksi, kun yrittää epätoivoissaan jauhamalla saada tuota lapsuuden kirpeää salmiakkifiilistä takaisin. Ei se tule.
Olin aivan innoissani, kuultuani, että "ne vanhanajan merkkarit" palaavat karkkihyllyille. Sitä makua ei voi unohtaa.
Mutta näiden uusien vanhojen merkkareiden maun voin ja haluan unohtaa. Pettymys. Ei maistunut läheskään samalta. Söin aina hedelmä- ja salmiakkimerkkarin yhtaikaa... Uudet merkkarit maistuivat tusinatavaralle. Eipä tarvitse enää ostaa. Vanhoja, aitoja, merkkareita odotellessa...
En itse luota sataprosenttisesti makumuistoihin. Usein käy niin ettei jokin ruoka maistukaan yhtä hyvältä kuin mitä muisti.
Ostettuaan pitkästä aikaa Draculapillereitä veli totesi etteivät ne maistuneet lainkaan samalta kuin lapsena. Mutta kun niitä tunki suuhun useita yhdellä kertaa, palasi tuttu makukin.
Voisikohan merkkareissakin olla muistoissa osittain nostalgiaa, joka ei palaa, ja osittain sitä että isompi karkki lapsen suussa todella maistuu erilaiselta? Aika monet ovat kuitenkin sanoneet, että maku oli se oikea.
Nostalgiashop.fi sivustolta saa isompia ja suolaisempia, ihana merkkareita. Konkreettiset myymälät löytyvät Naantalista ja Turusta. Eli kesälomamatkalle sinne jos ei lähellä asu.
Mutta Nostalgiashopin merkkarit ovat kuulemma Haribon valmistamia. Eli joidenkin mielestä aivan vääriä, ja toisten mielestä juuri niitä oikeita. Alan olla yhä vahvemmin sillä kannalla että merkkarit ovat hyvin subjektiivinen kokemus.
Osa muistelee että ainahan nämä ovat olleet aika mauttomia, ja jostain syystä vain tekee mieli syödä näitä. :)
Lähetä kommentti
<< Home