Uunijäätelö
Uunijäätelö on semmoinen ruokalaji, joka menee välillä pitkäksi aikaa pois mielestä kokonaan. Meillä kotona uunijäätelöön pantiin jostain syystä usein säilykepersikoita, mutta nyt olisi aika luoda kokonaan uudenlaisia jäätelöperinteitä.Sain muutama kuukausi sitten syödäkseni yksittäiseen pikkuruiseen vuokaan kerrostettua uunijäätelöä, ja tykkäsin ajatuksesta kovasti. Kuvassa omiin pikkukuppeihin tehty kokeilu, jossa ei ollut kakkupohjaosiota ollenkaan. Lopputuloksena kaipailin kyllä pohjaa marengin ja jäätelön alle, joten kokemus jäi vähän vajaaksi. Pohjalla oli lakkahilloa, ja se toimi kyllä oikeinkin hyvin.
Innostuin katsastamaan Baked Alaska -vinkkejä TasteSpottingista, ja sieltä löysin idean muun muassa kotitekoisesta basilikajäätelöstä tehtyyn uunijäätelöön. Basilikaa meillä tähän aikaan vuodesta riittää, joten pitänee viedä tuo toteutukseen asti (vihreää jäätelöä!).
Mitä muita jälkiruokia sitä silloin parikymmentä vuotta sitten syötiinkään?
posted by Rosmariini @ 00:33
30 comments
30 Comments:
Saisiko tästä reseptin?
Klikkaa tuota säilykepersikoita-sanaa ekassa kappaleessa (mysteerilinkki vie vuoden 2005 lokakuuhun, jossa vanha säilykepersikkaresepti).
Mutta siis idea on kasata kakkupohjan päälle marjoja, hedelmiä tms. + tietenkin kunnon keko jäätelöä myös. Koko komeuden päälle levitetään vielä marenkiseosta ja lykätään vähäksi aikaa uuniin (jäätelön ei tietenkään ole tarkoitus sulaa). Esim. 250 astetta ja KORKEINTAAN viisi minuuttia.
Tsekkasin suomalaistenkin ruokablogien annin, ja Soppakellarista löytyi huomattavasti pätevämpi ohje: kirsikkauunijäätelö.
Ei ihan kamalan yleinen ruokablogiruoka tuo retrojälkkäri.
Kiitos =), Nyt löytyi
Minäkin tein juuri muutama viikko sitten uunijäätelöä ensimmäistä kertaa vuosiin. Blogiin asti se ei tosin ikinä päätynyt, kun oli vähän kiirus syödä sitä. Laitoin muuten uunijäätelöön kakkupohjan päälle ohuen kerroksen lemon curdia ja toi jotenkin mukavasti lisämakua vaniljajätskin ja mustikoiden joukkoon. Uunijäätelö on kyllä jotenkin ihanan nostalginen jälkkäri!
Jes, uunijäätelö toimii aina! Muita vanhan ajan jälkkäreitä olisi varmaan jotkin kiisselit? Meillä kotona oli ennen AINA jotain kiisseliä, siihen pyhitetty astia oli keittiössä vakiopaikallaan, joten kiisselikiintiö täyttyi, enkä ole perheelleni niitä väsännyt kovinkaan... Myös näin syksyisin vispipuurot ja joskus muistan äidin tehneen omena-riisipuuroa, taisi olla omenamehuun tehtynä, kanelihuntu yllään. Sitäkin voisi oikeastaan kokeilla. Nämän vanhan ajan jälkkärit tuppaavat yleensä unohtumaan, joten kiitos muistutuksesta. Helppoja ja mutkattomiahan ne olisi valmistaa. Paitsi kiisseli, josta minun käsissäni syntyy tapettiliisteriä.
Juu, marjakiisselit ja vispipuuro; meilläkin oli niitä tosi usein. Uunissa tehtyä ruismarjapuuroa oli myös. Köyhiä ritareita oli harvakseltaan, samoin sellaista ihmettä kuin pullavanukas (uunissa valmistettavaan jälkkäriin tuli kuivahkoa pullaa, hilloa ja kostukkeeksi maitoa).
Kiisseleistä muuten kuriositeettitriviaa: sanahan tulee suoraan venäjän sanasta kisel', joka puolestaan viittaa hapanta tarkoittavaan kislyj-sanaan. Yhteistä ruokaperinnettä siis. Muistan, kun Petroskoissa 90-luvulla yritimme venäjänopettajani kanssa selittää amerikkalaisopiskelijalle, mitä kiisseli on ("thin jelly" taisi olla lähimmäksi osunut määritelmä).
Lintsi: Ei hitsi, minä just eilen illalla kaivelin netin kätköistä ohjeen, johon tuli lemon curdia ja mustikoita. Ja ajattelin, että enpä tuommoiseen yhdistelmään muistakaan törmänneeni. :D
Sirkkutäti: Hehehee, niin muuten olikin kiisselikulho aina vakiopaikallaan monessa kodissa! Jostain syystä kiisseliä ei ole tullut itse tehtyä juuri koskaan, että ehkä se kiintiö täyttyi silloin.
Kati: Meillä köyhät ritarit, lätyt tms. liittyi aina sunnuntaiaamuihin, ja just noita vispipuuroja (tai lappapuuroa), marjakiisseleitä sun muita syötiin aina arkisin. Ilmanko muuten köyhistä ritareista tulee vieläkin niin juhlallinen olo.
Jännä tuo kiisselin itäinen suunta. Missä vaiheessa kiisseliperinne lienee sitten levinnyt läntiseen Suomeen?
"Missä vaiheessa kiisseliperinne lienee sitten levinnyt läntiseen Suomeen?"
Niin, olisi hauska tietää, onko Länsi-Suomessa harrastettu kiisseleitä jo ennen sotia, vai onko karjalaisilla jotain tekemistä asian kanssa... Onkohan lännessä ollut kiisselille joku oma sana? Eikös siellä ole syöty ainakin väskynäsoppaa...? Ja mikä on ylipäänsä kiisselin ja mehukeiton kulttuurillinen suhde, edustavako ne eri kulttuuriperintöä vai samaa?
No niin, tätä voisi taas pähkäillä koko päivän :D.
Tämän mukaan kiisselit yleistyivät joskus 20-luvulla (ilmeisesti koko Suomessa):
http://www.nicehouse.fi/martat/kasvisruokaa/kurssi/oman_maan_marjat/kiisseli.html#lapsuus
Mä vähän venytän tuota aikajännitettä, 20 vuotta sitten oli kuiteski jo 90 lukua, tuntuu niin modernilta...
Eli 70- ja 80-luvuilla: kiisselit tai puurot, joskus jopa kiisseli ja puuro, lätyt, kropsu, köyhät ritarit, hedelmäsalaatti, rahka, appelsiiniriisi, sokeroidut sekapakastemarjat,uuniomenat vaniljakastikkeella, talkkuna. Yhteistä näille kaikille jälkkäreille on, että niitä saatettiin tarjota myös välipalana. Tänä päivänä tuskin kukaan ehdottaa, että miten ois jos pyöräytän pikku creme bruleet välipalaksi...
Ja arvakkaa mitä? En ole koskaan koskaan saanut syödä vielä uunijäätelöä!
Oi, tämä tosiaan kirvoitti muistot, mutta vain ehkä noin kymmenen vuoden taakse, kun muistaakseni Valion nettisivulla oli ohje uunijäätelöstä, jonka pohjalle laitettiin aurajuustoa, hillon ja keksien kanssa. Se toimi myös makumaailmaltaan oivallisesti!!
(Mutta mistäpä ulkosuomalaisena saisin Auraa - mielellään jo tänään :)
Tuliskohan liian ällömakeaa, jos laittais uunijäätelön sisään banoffee pien täytteet? Siis toffeeta ja banaania? Ehkä vois olla turhan tuju pläjäys, uunijäätelön kun jotenkin yhdistää mielessään raikkauteen ja marjoihin.
Tuo onkin kiva ajatus tehdä annoskoossa uunijäätelö, sitä tulee yleensä liikaa ja se on surullinen näky, kun marenki lässähtää ja jäätelöstä tulee velliä, kun kukaan ei jaksa enää ottaa yhtään lisää:)
Mä muistan lapsuudestani jälkiruokina erityisesti hedelmäsalaatit, joita äiti teki usein arkenakin. Toisena uuniohrapuuro marjojen tai mehukeiton kanssa. Nyt tuntuu aika raskaalta jälkkäriltä mutta pentuna tykkäsin kuin... no, kuin hullu puurosta =D
Meillä ei muuten muistaakseni KOSKAAN tehty uunijäätelöä kotona! Pitäis joskus ehkä itse tehdä. Kiisselit oli meilläkin arkipäivän jälkkäriosastolla vakiokamaa, joskus juhlallisempana versiona joku luumu-rusinakiisseli kermavaahtosilmällä. Köyhät ritarit oli suokkarijälkkäriä, samoin tosiaan letut, pannarit. Marjarahkaa oli aika usein myös. Voinokkapullia ja korvapuusteja äiti leipoi usein ja oikein kun oli juhlat, niin tietty täytekakkua tai kääretorttua :)
Uunijätski kuulostaa hyvältä mutta ikinä en ole sitä maistanut! Ja kun nyt rupesin miettimään lapsuuden jälkkäreitä, ni ei sellasia ollut!! Meillä ei syöty jälkkäriä, ikinä! Tai jouluna syötiin, sacherkakkua. Ja jos oli oikein juhlapäivä, ni saatiin 3 mm paksu jäätelösiivu jonka päälle oli murennettu 1/4 keksi. Tämä ehkä selittää osan kieroutuneesta suhteestani herkutteluun... Kaikesta, varsinkin leveästä takapuolesta, voi syyttää lapsuuden tarumoja!!! =D
Hah, aika hyvä sattuman tuo mustikan ja lemon curdin yhdistelmä. Meillä on myös syöty muuten kotona kiisseliä enemmän kuin laki sallii. Erityisesti mansikkakiisselli ei vieläkään uppoa (ja mustikkakiisseliä syötiin ainoastaan kun oli vatsataudissa)..
Kati: No höh, 1920-luvulla jo. Ja minä jo näin sieuni silmin, miten marjoja ahkerasti poimivat ja niistä kiisseliä keittävät siirtokarjalaiset levittäytyivät kaikkialle Suomeen.
Nanna: Kamalaa, kun 90-luvun alusta on jo 20 vuotta. Kääk. Sokeroituja marjoja tosiaan syötiin myös vaikka millä mitalla, kaikkea ei keitetty kiisseliksi tai keitoksi.
Laua: Hmmm, kuulostaapa hyvältä. Mahtaisiko tuo ohje löytyä vielä jostakin.
Anonyymi: Heh, riippuu varmaan ihmisestä. Tuntuu, että jotkut eivät tunne termiä "liian makea". :)
Campasimpukka: Enpä hoksannut, että yksittäinen annos on tässä tapauksessa myös käytännöllinen. Minun mielestäni ikioma minivuoka on vaan kaikin puolin aina niin hykerryttävä. Eikä tarvitse jahkata, ottaako lisää vai ei.
Emma: Hedelmäsalaatti oli kyllä niin klassikko. Ja marja- ja hedelmärahka!
Virpi: Minulla on ollut jo pari viikkoa ihan kamala mieliteko pannariin. Työpaikkaruokalassa viime viikolla kuikuilin toiveikkaana yhteen ruokalaariin pannarin toivossa, mutta siellä olikin lähemmin tarkasteltuna broileria. Plaaaah! :)
Magdaleena: :D Harmi, ettei tuo toimi toisin päin. Kun on lapsena saanut tarpeeksi jälkkäriä, niin ei tarvitsisi enää mitään makeaa.
Lintsi: Ruokabloggaajien aivotukset kulkevat aina joskus yllättävän samaa rataa.
Minulle voisi kyllä upota mansikkakiisseli. Milloin lienen semmoista viimeksi saanut.
Eipä enää Valion nettisivulta ainakaan yksinkertaisella haulla löytynyt, mutta kotireseptiarkistosta onneksi. Suosittelen!
Hienostunut uunijäätelö
4 annosta
1/2 pak (75 g) kaurakeksejä tai Wilhelmina-keksejä
n. 8 rkl mansikka- tai muuta hilloa
n. 1/4 l Valiojäätelö, vaniljaa
1/2 pussia (75 g) AURA murua
Marenkikuorrutus
2-3 munanvalkuaista
1 dl tomusokeria
(n. 2 rkl mantelilastuja)
Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Murenna keksit ja jaa pienten, voilla voideltujen kohokasvuokien tai uunin kestävien kahvi- tai teekuppien pohjalle. Levitä päälle hilloa n. 2 rkl/annos. Kuutioi vaniljajäätelö ja laita vuokiin. Ripota päälle AURA muru. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi tomusokerin kanssa. Levitä vaahto kuohkeasti kohokasvuokien päälle, älä jätä yhtään rakoja reunoihin, ettei jäätelö sula uunissa. Ripota koristeeksi mantelilastuja, jos haluat. Nosta vuoat uuniritilälle ja uuniin alimmalle tasolle. Kuorruta, kunnes pinta on kauniin vaaleanruskea. Tarjoa heti.
VINKKI Korvaa mansikkahillo makeassa viinissä keitetyillä päärynä- tai omenakuutioilla. Käytä keitinlientä keksipohjien kostuttamiseen.
Meillä on aina hernaripäivinä työpaikkaruokalassa pannaria, mutta ei se oo niin hyvää kuin oma- tai äitin tekemä!
(Nyt kyllä kiinnostaa että millaista se broileri oli, jos se muistutti edes etäisesti pannaria :D)
Laua: Ooh, iso kiitos ohjeesta!
Nyt muuten hoksasin (kun tuosta reseptistä niin ilahduin), että lukijat lähettävät nykyään tosissaan harvakseltaan omia testattuja ohjeitaan. Blogin alkuaikoina niitä tuli ihan yhtenään.
Mutta siis. Pitää ensi tilassa testata tuota ohjetta. Myös tuo päärynä-aurayhdistelmä voisi olla omaan makuuni täsmälleen passeli.
Virpi: Teki varmaan vaan niin valtavasti mieli pannaria, että perunakin olisi mennyt pannukakusta. :)
Olisikohan pannaria voinut olla tarjolla tänään, kun nyt on kuitenkin torstai... Hmmm.
Meillä syötiin kiisseleitä, pannaria ja lappapuuroa :)
Hassua miten tuo lappapuuro nimi on häipynyt vuosiksi unholaan. Omille muksuille ko. puuro on marjapuuroa...
terveisin Heidi
Eihän sitä itse edes muista bloganneensa uunijäätelöä... Mutta hyvä, että joku muistuttaa, juurikin tässä mietin viikonlopulle jälkkäriä. Se taisi tulla juurikin tässä ja ehdottomasti tuollaisissa pikku kipposissa toteutettuna!
Kummasti muuten baked alaska kuulostaa trendikkäämmältä kuin uunijäätelö!
Heidi: Ilmeisesti "lappapuuroa" syödään lähinnä pohjoisessa? Mitähän tuo lappa muuten edes tarkoittaa.
Tusla: No sinä olet nyt täten uunijäätelöbloggauksen kruunaamaton kuningatar (äläkä nyt sano, että olet ollut kaikki nämä vuodet mies;).
Mä olen luullut että lappapuuro liittyy lappamiseen. Ehkä vaan kansanetymologia: Alkakaas lapata lappapuuroa suuhun. Täälä etelän esikouluissa se on prinsessapuuroa koska se on vaaleanpunaista.. Mutta teettekö sen puolukasta vai karpalosta ? Kaverini Harri suosittelee sekoitusta.
Kiisseliä syödään myös Ruotsissa, Lundissa sen nimi on kräm. (Se pitää lausua Tina-ärrällä.)
Kiisseleistä teen itse raparperi-ja karpalokiisseliä. Lapsena oli myös vaniljakiisseliä, suklaakiisseliä, paahtokiisseliä ja ehkä myös kahvikiisseliä. Mummo teki kiisseliä viinimarjamehusta. Koulussa laitettiin pakastemarjoja tuoremarjakiisseliin. Hienouden huippu oli kerroskiisseli. Säilykehedelmiä saattoi olla myös jälkiruoaksi.
Puolukasta se perinteinen lappapuuro tehtiin. Vasta vanhempana opin, että sen voi tehdä muistakin marjoista. :)
Suklaakiisseli ja paahtokiisseli! Ne ne vasta olivat herkkupäiviä, kun meille ei juuri Jacky-makupaloja osteltu.
Paahtokiisselissä taisi olla pohjana paahdettua sokeria, jos en ihan väärin muista?
Kiitos kunniasta, pitää varmaan yrittää saada aikaiseksi useampikin uunijäätelö, perinteethän velvoittaa!
Ja juu, naissukukuntaa tässä edustetaan, en ole tässä vuosien varrella suorittanut mitään vaihto-operaatioita. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, virtuaalimaailmassa varsinkaan. :)
Joo, ikinä ei voi tietää. Minä luulin nimittäin pitkään, että Monkeyfoodissa häärää mies. :)
Lähetä kommentti
<< Home