Mestarien aamiainen
Kaveripiiriini on iskenyt kesän mittaan ihan mahdoton karppausvillitys. Lähestulkoon kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat ryhtyneet välttelemään hiilareita, joten pakkohan tässä on itsekin ryhtyä kokkailemaan ainakin jossain määrin semmoisia ruokia, joita mahdollisimman moni muukin pystyisi syömään.
Joku lukijamme suositteli meille viime keväänä blogia nimeltä Kayotic Kitchen, josta testasin sunnuntaina viimein mestarien aamiaista. Kylään tullut tuttava totesi osuvasti, että kyseessä oli englantilaisen aamiaisen ainekset yhteen pataan pistettynä:
Ei hullumpi aamiainen ollenkaan. Kananmunien keltuaiset olivat jääneet mukavan löysiksi, mutta tuoretta tomaattia olisin toki voinut pilkkoa sekaan enemmältikin.
(Pssst. Itse en ole lähtenyt hiilarivillitykseen mukaan, kun en vaan pysty elämään ilman ruisleipää. Sitä paitsi ajattelin leipoa joskus lähipäivinä pizzaa, koska joskus sitä on vaan niin pizzapäivän tarpeessa.)
Joku lukijamme suositteli meille viime keväänä blogia nimeltä Kayotic Kitchen, josta testasin sunnuntaina viimein mestarien aamiaista. Kylään tullut tuttava totesi osuvasti, että kyseessä oli englantilaisen aamiaisen ainekset yhteen pataan pistettynä:
Breakfast of Champions
1/2 tölkki tomaattikastikkeeseen säilöttyjä valkoisia papuja
2 paksua pekonisiivua, pilkottuna (laitoin vähän ekstraa, kun suomalainen pekoni on kuitenkin aika ohutta)
1 pieni sipuli
2 tomaattia
4 munaa
raastettua juustoa
suolaa ja pippuria
Pilko sipuli, kuutioi tomaatit ja paloittele pekoni. Ota valurautapata ja kypsennä siinä pekonia muutaman minuutin ajan. Lisää sipuli ja paista vielä 4 minuutin ajan.
Lisää sekaan tomaatit ja mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Paista 2 minuuttia ja kippaa sen jälkeen sekaan pavut sooseineen.
Riko päälle munat ja ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Raasta päälle juustoa.
Lykkää pata 175-asteiseen uuniin kymmeneksi minuutiksi (tai niin pitkäksi aikaa, että valkuaiset jähmettyvät). Pinnalle voi pilkkoa jotain vihreää, jos sattuu muistamaan (itsehän en muistanut, vaikka ikkunalaudalla kasvaisi esim. lehtipersiljaa).
Tarjoa halutessasi esim. paahtoleivän kaverina.
Ei hullumpi aamiainen ollenkaan. Kananmunien keltuaiset olivat jääneet mukavan löysiksi, mutta tuoretta tomaattia olisin toki voinut pilkkoa sekaan enemmältikin.
(Pssst. Itse en ole lähtenyt hiilarivillitykseen mukaan, kun en vaan pysty elämään ilman ruisleipää. Sitä paitsi ajattelin leipoa joskus lähipäivinä pizzaa, koska joskus sitä on vaan niin pizzapäivän tarpeessa.)
posted by Rosmariini @ 19:06
21 comments
21 Comments:
Liian tiukat rajat ei kyllä sovi mullekkaan. Aamupalaruisleivästäni en luovu minäkään :) enkä satunnaisesta pizzasta.
Mutta monet karppiappeet ovat kyllä varsin herkkuja.
Pekoni. :)
Mää oon vähän kyllästynyt pekoniin. En tiennyt että näin on edes mahdollista käydä :o
Aterian nimi kuuluu kyllä mun mielestä Bloody Marylle (jonka kanssa luonnollisesti nautitaan jotain pekonia sisältävää, esim. tällaista)
:D
Hyvännäköinen sekametelisoppa, slurps! Mulla on sama että ruisleivästä en luovu. Nyt tulee syötyä kokojyvää ja vaalea leipä ainoastaan jäänyt pois. Atkinsia kokeilin joskus vuosia sitten. Ääripäät ei ole enää mun juttu.
Jenni liemessä
Ruisleipä sopii karppaajillekin (ainakin pitäisi ;) ). Siinä on niin paljon kuituja, että melkein kumoavat hiilarit ja kaikki hiilarit on GI korkeita.
Itsekin yritän karpata niin paljon kuin mahdollista, mutta ruisleipää ei kyllä tarvitse jättää pois. Riittää, kun katsoo, että se on todellakin aitoa täysjyväruisleipää eikä mitään sekaleipää.
Meriläisen leipomon ruisleipä sopii karppaajille. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, ainoastaan ruista, suolaa ja vettä. Ja maistuu todella hyvälle!
Mie oon karppaillu maaliskuusta asti, mutta en ole kovin skarppikarppi. Saattaa tulla välillä ihan älytön hampparin (Kaijon kipsan Harrikka <3) tai pizzan himo, puhumattakaan suklaan himosta. Ja Italiassakin söin ihan rauhassa pastaa ja vaaleeta leipää. Itseä inhottaa sellaiset karppaajat jotka alkaa heti valittamaan jos edes yhden gramman syö liikaa hiilareita.
Meriläisen ruisleipä on kyllä ehdoton. Harmi, ettei sitä saa kaikista kaupoista.
Bloody Mary kuuluisi kyllä mestarien meininkiin!
Aika moni munkin tutuista karppaa, mutta vielä enemmän on noita valikoivia karppaajia - myös minä. Ruisleipää siis pitää saada joka päivä, mutta hiilareiden laatuun tulee kiinnetettyä huomiota. Kunnon pizzapäivä ei maailmaa kaada ja lasagneakin pitää välillä saada (okei, kyllähän se pizzakin tulee otettua kuitupohjalla ja mielellään laittaa täysjyväpastaa myös pastaruokiin...).
Lueskelen täällä blogia säännöllisesti viimeaikoina pahemmin kommentoimatta, mutta nyt piti tulla ihan asiasta tehden. Joskus muistelen lukeneeni teiltä hyviä vinkkejä nyt niin jumalaisen makeiden tomaattien säilöntään, joten saisko pienen kertauksen, kiitos.
Toi karppaus-hässäkkä on kyllä lähtenyt monella lapasesta! Nykyään tuijotetaan pelkkiä hiilareita, mutta on unehdettu terveellinen ruokavalio ja kaikkea kohtuudella-periaate...!!! En vaan voi tajuta miten muka pekoni ja aurajuusto muuttuu terveelliseksi, jos niitä ei syökään potun kanssa:) Kilot voi karista, mutta mitä sanoo sydän ja verisuonet? Että ruisleipä ja satunnaiset pizzat kunniaan vaan:) Johanna
Joko olet kokeillut pizzakiveä? siitä tulee ihanan rapea pohja ja älyttömän hyvät pizzat, grillissä.
Heippa! Karppaukseen sopii myös ruisleipä, kuten yllä on mainittu :) Uotilan maalaisruislimppu on näistä kaikista sopivin ja vieläpä tosi hyvän makuinen. Kannattaa tutustua karppaus.info sivuston resepteihin. Toivottavasti karpeille sopivia reseptejä ilmestyy teidän blogiinnekin. :) Karppausta ei kannata ottaa liian vakavasti, vaikka sitä joka tuutista tuputetaankin!
Minua on aina vaivannut hiilareiden välttelyssä se, että lihaa tulisi syötyä sitten ihan ylettömästi. Eikä jatkuva pekonin syönti tosiaan tee verisuonille hyvää. :) Mutta kiinnostava perehtyä tähänkin puoleen ja kokkailla vaihteeksi vähän erilaisia juttuja.
Saa antaa vihjeitä hyviksi havaituista karppiruokablogeista.
Pizzakivestä, eli en ole kokeillut, mutta olen kuullut siitä kyllä pelkkää positiivista.
Pakko tulla kommentoimaan kyllä itselläkin. Olen samaa mieltä erään kommentoijan kanssa, että kaikkea kohtuudella -periaate on karppaamisesta ehkä vähän unohtunut.
Tykkään kuitenkin kokkailla joskus karppiruokia, koska ne tuovat mukavaa vaihtelua perinteisempiin resepteihin. Esimerkiksi karppilasagne on tosi hyvää. Siinä lasagnelevyt on korvattu ohuilla kesäkurpitsaviipaleilla.
Eli positiivista karppaamisessa mielestäni on luova asenne kokkaamisessa. Tulee kasvisten käyttöön uusia näkökulmia. :)
Pakko tunkea omakin lusikka tähän soppaan:) Tuskin kukaan tämän päivän terveysammattilainen kehoittaa käyttämään valkoista viljaa tai sokeria, kyllä tänä päivänä suositaan ruista ja kokojyvävalmisteita. Näin teen itsekin enkä itseäni karppaajaksi miellä. Se, että katsoo millaisia hiilareita syö ei ole karppaajien yksinoikeus vaan varmasti kuuluu terveelliseen ja monipuoliseen, normaaliin ruokavalioon. Vähähiilarisesta ruoakavaliosta puhuttaessa on varmasti olemassa yhtä monta määritelmää kuin on sen noudattajaa...
Minusta hillareiden korvaaminen esimerkiksi lihansyöntiä lisäämällä tuntuu luonnon kannalta käsittämättömältä ja kestämättömältä. Ja eiköhän Suomessakin suolistosyöpien osuus ole koko ajan kasvamassa, tähän lihansyönnin lisääminen tuskin vaikuttaa positiivisesti.
Hyviä kommentteja. Juuri kun ihmiset olivat alkaneet suhtautua kasvisruokien kokkaamiseen pikkuisen positiivisemmin, tuli sitten karppausinnostus, jossa lihaa tulee helposti vedettyä ihan tosissaan. Onneksi monet syövät kuitenkin papuja sun muita palkokasvejakin.
Karppauksessahan ei korvata hiilareita lihalla.
Rasvan määrään ja laatuun panostaminen on ihan yhtä tärkeää kuin valkoisten viljojen yms. "höttöhiilareiden" välttely. Suurin osa karppaajista saa energiansa rasvasta (kun elimistö saadaan polttamaan ensisijaisesti rasvaa eikä hiilareiden muodostamaa sokeria, ei sitä rasvaa jää tukkimaan verisuonia).
Pizzaa voi muuten tehdä karppipohjallakin (http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=83) - on ihan älyttömän hyvää!
Ilmeisesti monikaan ei ole tutustunut karppaamiseen, vaan heittelee kommentteja mutulla. Hiilareita ei korvata lihalla, vaan lihatuotteita syödään saman verran kuin normiruokavaliossakin. Ja tällä hetkellä ollaan montaakin mieltä siitä ovatko eläinrasvat ihmiselle todellakaan niin pahasta vai vaan niiden yhdistäminen valkoisiin hiilareihin. Tietenkään kaikki ei sovi kaikille. Itse olen saanut karppaamalla mm. kolesteroli-arvot hyviin lukemiin, toisin kuin vuosien kevyttuotteiden käytöllä.
Mutta kaikki omalla tavallaan!
Joo, näinhän se taitaa karpatessa ja sensukuisissa ruokavalioissa yleensä mennä, että valtaosa energiasta tulee juurikin rasvasta - sekä aterioiden mukana tulevista että kehoon jo aiemmin kerätyistä varastoista.
Tämä on kyllä ravitsemusmielessä tosi mielenkiintoista aikaa, kun vanhat uskomukset, perimätieto ja ilmeisesti lopulta melko hataralle pohjalle kasatut viralliset ravinto-ohjeistuksetkin tuntuvat kellistyvän jatkuvasti! Ihan mahtavaa, että ravintotietämys tällä tavalla kasvaa ja tarkentuu tiedemaailman ja kansalaisaktiivisuuden yhteispelillä.
Nyt viime aikoina tuntuu useissa paikoissa nousseen esille teoria siitä, että nimenomaan nopeat verensokeripiikit - eivät niinkään eläinrasvat tai kolesteroli - olisivat merkittävä tekijä verisuonien tukkeutumisessa. Tällöin "hitaat" hiilarit voisivat periaatteessa olla ihan ok. Tärkeää olisi, ettei verensokeria nostettaisi korkeammalle kuin on ollut mahdollista sellaisella ravinnolla, jota ihminen on suurimman osan kehityshistoriaansa syönyt.
Lähetä kommentti
<< Home