Ensimmäinen chilinkasvatuksemme: paljon kasvia, vähän chiliä

Alkuvuodesta aloitettu chiliprojekti venyi pidemmäksi kuin kuvittelimme, mutta nyt lienee hyvä paikka loppuyhteenvedolle, opiksi ottamiselle ja vinkkien kyselemiselle seuraavaa kasvatusoperaatiota varten. Kasvit kasvoivat ja chilejäkin saatiin, mutta ei ihan siinä määrin ja niin nopeasti kuin olisimme kuvitelleet.

Nyt kuulisimmekin mielellämme kokeneempien oppeja ja vinkkejä, jotta seuraavalla kerralla saadaan enemmän tulta suuhun!

Idätys

Idätimme useammansorttisia chilinsiemeniä sekä pienissä kivivillakuutioissa että mullassa. Kun vihreää punnersi esiin, kaikki taimenalut siirrettiin aluksi Zengrow-vesiviljelyjärjestelmän lampun alle. Tässä vaiheessa kaikki meni vielä jotakuinkin mallikkaasti: chilit ottivat vähitellen pituutta ja massaa, kuten kuuliaisten eliönalkujen kuuluukin.

Jatkoimme tätä vaihetta ehkä kuitenkin hieman liian pitkään, ja lisäksi valoa oli kasvien määrään nähden hintsunlaisesti. Tuloksena oli nippu suhteellisen hinteliä taimia, joista kuitenkin valikoimme pontevimmat jatkoon.

Kasvatus

Kun taimet olivat venytelleet reilun vaaksan mittaisiksi, eriytimme ne kahteen ryhmään siten, että osa laitettiin kivivillakuutioissaan Zengrow-järjestelmän kastelulaitteeseen, mutta Zengrow'n mukana tulleita valoja huomattavasti tehokkaamman kasvilampun, projektiin lainaksi saadun ns. suurpainenatriumvalaisimen alle. Multaan, tavallisiin punaisiin saviruukkuihin istutetut taimet taas asetettiin Zengrow-loisteputkivalaisinten alle.

Tehokkaampi lamppu näytti selvästi voimansa: sen alla chilit ryhtyivät sekä venymään että paksuuntumaan uskomatonta vauhtia! Paksua, puumaista vartta puski jopa liian kanssa.

Emme oikein tienneet, millä tavoin chilejä olisi pitänyt latvoa ja karsia, joten tuloksena olikin hetken päästä melkoisen sekava viidakko joka suuntaan pursuavaa ja laajenevaa chilikasvustoa. Yli äyräiden ja ohi lampun kasvavia oksia koitin silloin tällöin leikellä, mutta kasvien hallinnassa pitämisessä oli kyllä täysi työ!

Lannoitus

Sekä mullassa että vesiviljelyssä kasvaneitä chilejä ruokittiin General Hydroponicsin kolmikomponenttisella Flora-sarjalla siten, että alkuvaiheessa kasveille annettiin suhteessa enemmän Gro-pullon sisältöä - ja kasvun jatkuessa Bloom-pullosta lurautettiin aina joka lannoituksella hieman enemmän, Gro-komponentin kustannuksella. Micro-liemen osuus pidettiin koko ajan vakiona.

Tällaisen useammasta komponentista koostuvan lannoitteen ero kotoisiin Substraleihin ym. onkin juuri siinä, että lannoitteen koostumusta voi säädellä kasvin elinvaiheen mukaan. Ottaessaan pituutta ja kasvattaessaan vihreitä osia kasvin tarpeet ovat painottuneet hieman toisella tavoin kuin hedelmänmuodostusvaiheessa.

Luonto hoitanee asian automaattisesti siten, että maaperän koostumus ja ravintopitoisuus muuttuu pikku hiljaa keväästä syksyyn kohti sadonkorjuuaikaa mentäessä, mutta näin sisällä kliinisissä olosuhteissa keinovalon alla ei lahoavasta aluskasvillisuudesta ja kastemadoista ole juuri apua.

Alussa säädin lannoitelienten pH:tkin aina suositusarvoon mukana tulleen mittaus- ja hapotuskitin avulla, mutta koska täkäläinen hanavesi oli ilmeisesti jo luonnostaan melko lähellä, jätin puuhan sittemmin pois. Ainakaan näkyvää eroa kasvussa ei ollut.

Sadonkorjuu

Tehokkaamman lampun alle laitetut chilit kasvoivat järjetöntä vauhtia ja kukkivat lähes koko ajan, mutta harmittavan harva kukista kasvoi lopulta hedelmäksi ja pääsi lautaselle asti. Jotenkin tuntui, että kukkia tuli aina kasvien yläosiin - jotka sitten nopeasti kukkia kasvatettuaan venyivät pituutta niin paljon, että ne joko kasvoivat kokonaan kasvivalon ylitse hämärään tai sitten niin lähelle lamppua, että kuumuus kuivatti kukat, jotka kasvi sitten hetken päästä varisti lattialle.

Paksuksi ja tuuheaksi kasvanut ja sitä myötä pöydän tasoon taipunut CAP 220 -lajikkeen chili taisi onnistua vetäytymään sen verran muita syrjempään, etteivät sen kukat päässeet kurkottelemaan liian ylös, ja se oli näin ollen tämänkertaisista kasveista satoisin. Lähinnä siitä - sekä onneksi myös muutamasta kovasti odotetun Aji Cristal -lajikkeen oksasta - saatiin kerättyä yhteensä reilu teevadillinen chilejä.

Matkan varrella oli tosin ehditty jo vetää hieman välistä ja poimia muutamia kypsännäköisiä yksilöitä muun muassa täytettäviksi ja pekonikääreessä grillattaviksi.Mullassa Zengrow'n loistelamppujen alla kasvaneet chilit jäivät sen verran pieniksi, etteivät ne kantaneet juurikaan hedelmää.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että niitä taisi tulla kasteltuakin hieman liian paljon puhtaalla vedellä ja liian vähän lannoiteliuoksella. Onneksi Kokit ja potit -Hannelelta saaduista Hungarian Hot Cherry -chileistä kasvoi kuitenkin sen verran palkoa, että siemeniä saatiin talteen seuraavaa kasvatuskokeilua varten.

Mitä tästä opimme?

Seuraavalla kerralla kasveja pitää ehdottomasti leikellä ja karsia karkeammalla kädellä, jotteivät ne lehahda niin joka suuntaan rönsyäväksi verkostoksi. Jollain tavalla tulisi pystyä myös kontrolloimaan niiden korkeutta - ainakin, jos pyritään pitämään kasvatustoiminta sisätiloissa ja pöydällä.

Miten olette tämän ongelman ratkaisseet ja millä tavoin kasvejanne leikelleet? Entä miten olette lannoittaneet chilejänne, ja millaisten valojen alla olette niitä kasvattaneet? Oletteko saaneet pidettyä kukat ja hedelmät järkevillä korkeuksilla, vai pyristelevätkö ne muillakin kohti taivaita?

Miten satoa kannattaisi kerätä? Vähitellen, sitä mukaa kun syötävännäköisiä chilejä ilmaantuu - vaiko kerralla koko kasvustosta?Keräämme siis opit, syömme tämänkertaiset chilit ja toivottavasti hivenen viisaampina käymme kohti uutta yritystä.