Testattuja reseptejä ja yleistä tirkistelyä
Varsin moni ruokabloggaaja on kuulemma lukenut kiinnostuneena kommenttejanne blogiarpajaispostaukseemme, jonne saa siis kommentoida edelleenkin.Tällaisia ajatuksia tuli itselle mieleen:
-Blogeista haetaan ennen kaikkea ideoita ja vinkkejä omaan ruuanlaittoon. Ruokablogien vahvuus keittokirjoihin verrattuna on siinä, että niissä kommentoidaan rehellisesti myös kokkailun lopputulosta. Lisäksi on mukava nähdä, minkälaisia ruokia eri ihmiset kokkailevat kodeissaan.
-Edelliseen liittyen ruokablogien lukemiseen voi liittää myös pienen tirkistelyelementin tyyliin ”tiedän, mitä söit viime lauantaina”. Reseptien yhteyteen kannattanee liittää tietoja siis ruuan tekijästä, kokkailutilanteesta, mahdollisten ruokavieraiden läsnäolosta jne.
-Vaikka moni tulee ruokablogeihin kokkailuideoiden toivossa, kukaan kommentoinut ruokablogien lukija ei tunnu panevan pahakseen yleisempääkin ruokajutustelua. Matkakertomuksetkin siis kelpaavat. Ruokablogeista otetaan vinkkiä paitsi ruuanlaittoon myös keittiöostoksiin ja ravintolakäynteihin.
-Moni pitää sellaisista ruokablogeista, joissa on kauniit ja huolella otetut kuvat. Täytyy kyllä tunnustaa, että kuvien perusteella sitä usein itsekin muodostaa käsityksen entuudestaan tuntemattomista blogeista. Pitemmän päälle väliä on kuitenkin myös tekstien vetävyydellä. Kaikkein parhaat blogit tunnistaa siitä, että niiden postaukset tulee luettua arkistoja kaivellen alusta asti.
-Lukijat keskittyvät ruokablogien lukemisessa enemmän laatuun kuin määrään, eli ihmiset eivät ahnehdi lukulistoilleen ylenpalttisesti blogeja. Tietyt blogit tulevat tutuiksi, ja niiden pariin palataan yhä uudestaan ja uudestaan.
-Blogien kaupallistuminen koetaan osittain ongelmalliseksi. Ymmärrän kyllä ihmisten harmituksen, kun oma suosikkiblogi rupeaa pursuilemaan pelkkiä tuotemerkkejä ja mainoksia, mutta bloggaajan kannalta on tietenkin mukava, jos kaikista blogin eteen käytetyistä työtunneista saa edes jonkinlaista korvausta.Ruoka-alalle tunkevasta kaupallisuudesta tuli mieleen uusimmasta Imagesta löytyvä Pekka Hiltusen artikkeli Tuutin täydeltä, jossa oli juttua telkkarin lisääntyvistä ruokaohjelmista. Siinä tarkasteltiin etenkin tämän kevään uutuusohjelmia MasterChefiä ja Top Chefiä:
”Suomen MasterChefin yhteistyöyrityksiä ovat Valio ja Ikea, Top Chefillä niitä ovat maustemerkki Santa Maria ja Lihatukku Tamminen Oy. Kilpailijat viedään sarjoissa usein ruokaostoksille, esimerkiksi Top Chefissä espoolaiseen City Marketiin. Tv-kokit pannaan usein ostamaan raakojen ainesten ohessa valmisruokia, juuri niitä joita me kaikki syömme yhä enemmän. Voiko kuvitella parempaa mainosta eineksille kuin ammattilaiskokki loihtimassa niistä gourmet-annosta jännittävästi kuvatussa tv-kilpailussa?”
Eli siinä vaiheessa, kun ruokablogeissa ryhdytään yllättäen kehumaan esimerkiksi eineksiä ja niiden ylivertaisuutta huomattavan suuressa määrin, voidaan ajatella, että blogien kaupallisuus on mennyt hivenen liian pitkälle. Vaikea tosin kuvitella, että niin pääsisi käymään.
Kaupallisuuteen liittyvät tietenkin osaltaan myös bloggaajien saamat tuotenäytteet. Joidenkin mielestä niistä kirjoittaminen lienee vihoviimeistä puuhaa, mutta toisaalta meiltä on vuosien mittaan toivottu vaikka kuinka moneen otteeseen uutuustuotteiden esittelyä. Mitä mieltä arvoisat lukijamme ovat: lisäisimmekö tuote-esittelyjen osuutta blogissamme vaiko emme?Minusta on kiinnostava ihan ylipäänsä seurailla, minkälaisista tuotteista ruokabloggaajien arvellaan olevan kiinnostuneita. Meille on viime kuukausien aikana tarjottu muun muassa luomutuotenäytteitä, kuten kuvista näkyy.
posted by Rosmariini @ 22:36
28 comments
28 Comments:
Minä olen niin uusi blogien lukija, etten ole kovin hyvin perillä, miten nämä hommat toimivat. Olen ihan omassa pikkupäässäni huomioinut, että ilmeistä tuotesijoittelua on ja että blogien pitäjille tulee tuotenäytteitä, miten se menikään "pyytämättä ja yllättäen" :) Kuulisin mielelläni, vaikka se olisikin kaikille muille ihan selvä juttu, että miten tämä tapahtuu.
Tuote-esittelyt on mukavia, kunhan niissä muistetaan rohkeasti kertoa myös kritiikki ja olla ylistämättä turhaan.
Leivontablogeissa ärsyttää välillä se kyseenalaistamattomuus, ja pikkasen liikaa tavallista mainosta liippaava teksti, ja se ettei kerrota mistä se uudennäköinen rahkapurkki on tullut vaikkei ole varmasti kaupasta ostettu.
Ihan reilusti kun laittaa että "Yrityksestä x lähetettiin eilen tällaisia ja nyt kokeilen niitä." niin se on paljon avoimempaa.
Extraplussaa saisi siitä, että laittaisi johonkin sivupaneeliin tekstin, että olette "riippumattomia" ja itsenäisiä, ettekö sopimuksessa kenenkään toimittajan kanssa.
(Leivontablogit taas, siellä mainostetaan usein eri tarvikkeiden valmistajia ja vinkataan tarjoustuotteita. Tosin ihan näkyvästi ja reilusti on sopimus on mutta ei oo kiva lukijasta.)
Uusano: Kaupalliset tahot lähestyvät ruokabloggaajia esim. sähköpostitse ja kertovat, minkälaisia tuotenäytteitä olisi tarjolla. Saamme (luullakseni) osittain samoja näytetarjouksia kuin oikeat ruokatoimittajatkin. Lisäksi esim. keittokirjoista saisi arvostelukappaleita halutessaan kai hyvinkin helposti.
Yleensä kyse on vain jostain uutuusmaustepusseista tai vastaavista, joihin useimmiten ei tule edes reagoitua mitenkään. Kerran meille tosin tarjottiin leivinuunia, mutta emmehän me semmoista tarvitse, kun talostamme löytyy yksi jo entuudestaan. :)
Suvi: Olisi kyllä aika arveluttavaa, jos saisi joltain kaupalliselta toimijalta vaikka palkkaa ja kytköksistä kertomatta esittelisi k.o. tuotteita blogissaan. Eli avoimuus ja rehellisyys ovat tosiaan tavoiteltavia juttuja.
Kriittisyys on myös keskeistä, mikäli mielii säilyttää edes hiukan blogiuskottavuuttaan. Lisäksi toivoisi, etteivät ruokabloggaajat myöskään möisi itseään liian halvalla, ts. ottaisi sivupalkkeihinsa esim. semmoisia mainoksia, joista kukaan ei edes maksa mitään.
Leivontablogeissa olen itsekin kiinnittänyt pari kertaa huomiota tuohon, että suurin piirtein joka ohjeeseen tarvitsisi jonkin erilaisen vuoan tai muotin. Harmillisen monimutkaiseksi on mennyt kyllä näiden blogitouhujen kanssa.Kun itse aloin lukea blogeja yli kuusi vuotta sitten, niissä ei ollut kaupallisuuden häivääkään. Blogeissa ei ollut edes juurikaan kuvia, mutta hyviä kirjoituksia niissä riitti sitäkin enemmän. Ruokablogeja ei siinä vaiheessa ollut Suomessa tietääkseni vielä ollenkaan. Eikä muotiblogeja, jotka ovat käsittääkseni vieneet blogien kaupallisuuden ihan uudenlaisiin ulottuvuuksiin.
Minusta on ihan kiva lukea myös tuote-esittelyitä, mutta juuri niin että tulee selvästi sitten esille jos tuote on saatu lahjoituksena. Ja se kritiikki ja rehellinen mielipide tuotteesta on tärkeintä, ei varaukseton ylistys.
Itselläni on helppo olla idealistinen tässä suhteessa, kun eipä ole juuri tuotenäytteitä pursunnut meikäläisen blogin suuntaan, mutta esimerkiksi teillä sitä valintaa joutuu varmasti tekemään ja miettimään näitä asioita ihan tosissaan (ja hei, oikeesti ilmainen leivinuuni :D älytöntä!).
Oliks noi luomupastat muuten mistään kotoisin? Vaikka meikkis nyt yrittää uuden paremman elämän toivossa arkikokkailussa vähentää turhaa hiilarikuormitusta, niin kyllä tuo täysjyväluomupasta löytäis varmaan paikkansa.
Minä en juuri välitä uutuustuote-esittelyistä, paitsi jos kyseessä on jokin sellainen asia, joka bloginpitäjän maailmasta nimenomaan on puuttunut ja nyt se on täällä :-). Mieluummin luen vaikka siitä, että joku keksii uuden käyttötavan vanhalle tuotteelle, tai kehuu vuosia käyttämäänsä lempituotetta. Muunlainen tuotteiden esiinnosto tuntuu usein turhalta kaupallisuudelta.
Ylipäänsä on tylsää, jos ei-kaupallisen blogin resepteissä käytetään puolivalmisteita joko ihan brändin nimellä tai ilmankin. Haluaisin, että ruuanlaitossa olisi enemmänkin kyse raaka-aineiden eikä "tuotteiden" käsittelysta ja yhdistämisestä. (Tässä blogissa näin toki onkin!)
Tuo Myllyn Parhaan logo saa vielä vereni kiehumaan, kun tyhmyyksissäni ostin niiden luomumysliä ja se olikin tanskalaista.
Virpi: Me ryhdyimme syömään muutama vuosi sitten täysjyväpastaa, joten nuokin ovat maistuneet meille hyvin. Tosin en kyllä muista koskaan ihan kelvottomaan pastaan törmänneeni, kun huomio tulee aina kiinnitettyä enemmältikin siihen soosiin.
Rupesin miettimään tuota avoimuutta + uusia lukijoita, jotka eivät tietenkään tunne läheskään koko blogihistoriaa. Jos jostakin ilmaiseksi saadusta jutusta kirjoittaa useampaan kertaan, niin pitäisi muistaa mainita jokaisella kerralla, että "tämä on sitten ilmainen testaustuote". Tai ehkä se riittää, että pistää linkin siihen ihan ensimmäiseen postaukseen, hmmm.
Paletti: Hyviä huomioita. Kyllähän sitä itsekin painaa mieleensä ennen kaikkea semmoiset tuotteet, joita joku tuttu bloggaaja kehuu monen vuoden käyttökokemuksella... ilman minkäänlaista ilmaissälää.
Nuo puolivalmisteet ovat hankalia siinäkin mielessä, että ruokablogien lukijoita asuu eri puolilla maailmaa, eikä suomalaisittain maustettuja makukermoja sun muita löydy tietenkään joka paikasta. Aika monissa blogeissa pyritään laittamaan onneksi tätä nykyä lisäaineetonta ruokaa oikeista raaka-aineista, joten se on mukavasti vähentänyt puolivalmisteiden käyttöä.
no ei ole ainakaan meikäläisen blogia muistettu missään vaiheessa yhdellä ainokaisellakaan tuotenäytteellä. Rehellisesti, en panisi yhtään pahakseni vaikka muistettaisiin. Tietysti blogini tulee vasta vuoden ikään ensi kuussa, eikä niitä lukijoita ole niin helppoaa myöskään saada kun alkaa olla näitä blogejakin jo joka lähtöön.
Yksi asia, mikä ehkä ei ole tullut tässä vielä niin selvästi esille on se, että en minä ainakaan halua pitää mitää "salaista" blogia, vaan nautin juuri kanssakäymisestä lukijoiden kanssa, jos joku innostuu kokeilemaan, tai saa jossakin asiassa vertaistukea, oppii jotain uutta, saa pienet naurut tai ylipäätänsä viihtyy blogiani lukien, olen itse superonnellinen. Siksi juuri kommentit ovat tervetulleita - ja teidän kommenttimääriänne ei voi kuin kadehtia... positiivishenkisesti tietenkin.
En sitten tiedä olenko jotenkin jakomielitautinen, mutta vaikka suuresti arvostan ja mielestäni itsekin välillä laitan ruokaa "alusta asti" ihan raaka-aineiden kasvatuksesta lähtien, on tämän päivän osa todellisuutta on myös puolivalmisteet. Ja niitäkin kohtaan minulla on jotenkin sairaalloinen himo päästä kokeilemaan kaiken maailman paketteja. Mutta voisi ajatella ehkä, että näin myös vaadimme yhä laadukkaampia, aitoja tuotteita puolivalmisteissakin! Muistan yhä kun vaihtisperheessäni Usassa oli parikymmentä vuotta sitten jääkaapissa imitation cheese, butter-like product, potato gratin in flakes (just add water) etc.
Näin pitkät kommentit vois muuten lailla kieltää :)Ja mikä olikaan pointti tässä jutussani? LOL!
Jos vielä saa kysyä, niin blogin pitäjä siis itse päättää mainitseeko saamastaan tuotteesta jotain blogissaan vai ei? Näytteen vastaanottaminen ei velvoita mihinkään? Entä sitten, jos ostaa itse jonkun kivan vempeleen tai jonkun uutuustuotteen, kerrotaanko siitä eritavalla? Mainitaan erikseen, että tämä on itse ostettu mutta tämä saatu? Tai mainitaanko ollenkaan. Mietin vain sitä, että usein tunnistan astia- tai keittovälineitä merkkiä myöten ja tuumin, että mikä on mainostamista ja mikä vain sattuu olemaan se pata, missä ruoka valmistettiin.
Kyselen näitä tosiaan, kun koko blogien maailma on niin uusi minulle.
Mä olen tosi allerginen mainoksille ja tuote-esittelyille blogeissa. Mainokset ja tuotemerkkien liian ilmeinen esittely aiheuttaa heti selaimen sulkemisen, koska blogeja haluaa lukea nimenomaan niiden riippumattomuuden takia.
Ihan eri asia on paletin mainitsemat tuotteiden uusiokäyttö ja vanhojen lempituotteiden esittely.
Musta asiassa on ratkaisevaa se, tuleeko impulssi tuotteen esittelyyn/mainitsemiseen valmistajalta vai kirjoittajalta itseltää. Jälkimmäisessä tapauksessa se on musta paljon hyväksyttävämpää.
Nanna: Tuossa kommentissa oli paljonkin pointtia. Mukava lukea jonkun vähän tuoreemman bloggaajan ajatuksia aiheesta.
Puolivalmisteet ovat tosiaan hyvinkin olennainen osa nykyruuanlaittoa. Esim. makkararuokia ei tulisi kyllä kamalasti tehtyä, jos makkarat tekisi joka kerta alusta asti itse.
Uusano: Ei niihin näytteisiin mitään postauspakkoa liity (eikä kukaan ole *onneksi* yrittänyt opastaa, mihin sävyyn mistäkin tuotteesta pitäisi kirjoittaa). Jotkut pyytävät sähköpostitse vain makukommentteja ym. arviota ja korostavat, ettei asiasta todellakaan tarvitse kirjoittaa blogiin. Eli ruokabloggaajiin suhtaudutaan yleensä hyvinkin varovaisesti.
Ainakin itse kerron toisinaan senkin, jos olen ostanut tuotteen kaupasta, niin ei tarvitse arvuutella. Mutta eihän noihin mitään yleispäteviä sääntöjä tietenkään ole. Jokainen tekee omassa blogissaan niin kuin tykkää ja parhaaksi näkee.
Chez Jasu: Et ole yksin ajatustesi kanssa. Moni lopettaa kuulemma blogin lukemisen kokonaan siinä vaiheessa, kun kaupallisuus käy ylitsepääsemättömäksi.
Muutaman ruokablogin säännöllisen lukemisen lopetin silloin, kun mainosbannerit alkoivat vilkkua ja ohjeisiin alkoi tulla mitä kummallisempia puolivalmisteita, erikoissokereita, (elintarviketeollisuuden käyttämiä)siirappeja tai maustesekoituksia, joista osaa saa vain joistakin nettikaupoista tai erikoisliikkeistä. Jos en halua ostaa eineksiä, en aio kokeilla myöskään resptejä, joissa tarvitaan näitä elintarviketeollisuuden tuotteita. Jos ilmaisista näytteistä kokataan ja blogataan, näen asiasta mielelläni kommentin, niin voin suhtautua sekä tuotteeseen että sen käyttötapaan asiaankuuluvalla kriittisyydellä. Melian
Tuosta tuotesijoittelusta vielä: ruokakuviahan on käytännössä täysin mahdoton tehdä ilman, että astioita kuvassa näkyy, ja ainahan ne astiat ovat jonkun tuote. En kuitenkaan usko, että Suomen ruokablogiskenessä paljon rahaa (tai edes ilmaisia tuotteita) vastaan tuotesijoittelua tapahtuu.
Tämä tuli vaan mieleen, kun mietin omiakin kuviani Uusanon kommentin valossa: monet kuvat voisivat olla suoraan Iittalan mainosmateriaalia. Minkäs teet, jos kyseisiä astioita käytät.
Totta. Ruokajutuista on äärimmäisen vaikea kirjoittaa siten, ettei mitään tuotemerkkiä vahingossakaan mainittaisi. Eikähän se ole tietenkään edes tavoiteltavaa. Alkaa mukavasti kadota rentous tästä hommasta, jos tuommoisia rupeaa liikaa miettimään.
Kaikkein tärkeintä on pitää itsensä näköistä blogia ja kirjoittaa niistä asioista, jotka itselle tuntuvat kaikkein tärkeimmiltä tai ajankohtaisimmilta.
Sorsanpaistajassa on muuten aina ollut ihan parhaat tuotepostaukset. Minä nimittäin tykkään tuotemerkeistä etenkin silloin, jos ne merkit on liimattu tomaattimurskapurkkien kylkiin. Ja mielelläni voisin tuotesijoittaa KitchenAidin omaankin keittiööni. :)
Ja ihan pakko linkata vielä Prinsessakeittiön tomaattimurskatestiin. <3
Tämä on tunteita herättävä joskin pian jo tylsistyttävä aihe, joka pompsahtaa aika ajoin blogeissa.
Minusta on aina hyvä ilmoittaa kun tuote on saatu, mutta en kyllä ala joka tuotteen kohdalla erikseen ilmoittamaan kun olen sen itse ostanut. Minusta on mukava kuulla hyvistä tuotteista/ruokakaupoista/raaka-aineista/ravintoloista/jne muissa blogeissa ja esittelemme niitä siis omassammekin. Erityisesti haluan mainita pientuottajien hyväksihavaitsemiamme tuotteina (jotka by the way on aina ostettu).
Millaisia muuten olivat nuo Perheleipureiden kuvassa näkyvät leivät? Löysin kaupasta -kyllä, ostin itse :)- viime viikonloppuna saman puljun luomupaahtiksen joka oli hyvää.
Minä palan parhaillaan halusta päästä kirjoittamaan uusista chilinkasvatustuotteistamme... jotka maksoimme ihan itse. ;)
Ai, tuo leipäkysymys ehti tupsahtaa tuonne väliin. Nuo ruis- ja moniviljapalat olivat hyvinkin ookoo tuontyyppiseksi leiväksi. Ulkonäkökään ei ole ihan kamalan teollinen. Ja niitä noutaessamme löysimme Oulusta meille entuudestaan tuntemattoman leipämyymälän. Harmi, että sijaitsee kaupungin toisella laidalla.
Olen tänään ollut taas leipätaivaassa: eilen ostettu (Meriläisen leipomon) lempiruisleipäni oli tänään sellaista, kuin se on parhaimmillaan. Sopivan sitkeää, mutta samalla pehmeää. Miten voi maailmassa olla jotain niin makoisaa.
Argh, vihaan tätä aihetta, mutten taaskaan voi olla tarttumatta syöttiin ;)
Kyllä jokaisen pitäisi käsittää, että jos bloggaaja on kiinnostunut aiheesta X, on hän luonnollisesti kiinnostunut myös X:n oheissälästä ja siten innostunut kirjoittamaan niistä ilman, että joku markkinointifirma PAKOTTAA. Tai että bloggaaja saattaa olla sponttaanisti itse kiinnostunut kokeilemaan, mihin muualle sen Dolmio-pastakastikkeen voi sotkea kuin spagettiin. Kukaan ei pakota bloggaajaa blogaamaan saamistaan tuotteista, mutta jos niin tekee, on erittäin ookoo, että mainitsee tuotteen olevan lahjus. Jos joku taas kuvittelee, että kaikki omissa kuvissani näkyvät tavarat Iittalan astioista Marimekon kankaisiin on tuotesijoiteltua piilomainontaa, suosittelen medianlukutaidon opettelua ja välttämään jatkossa ainakin sisustus- ja muotiblogit. Lukijoiden inspiroimisella ja tuotteiden myymisellä on vissi ero, vaikka moni ilmeisesti sekoilee näidenkin käsitteiden kanssa.
Aamen. :)
Minä jaksaisin muuten katsella erilaisia astiakuvia loputtomasti. Uneliaassa blogissa ihastuin ensimmäisenä kirahvimukiin... ja sen jälkeen siitä tuli sitten nopeasti yksi ehdoton suosikkiblogini.
Auts, kysyin siis ilmeisen tyhmiä kysymyksiä:) Kiitos Rosmariini kun kuitenkin vastasit niihinkin ystävälliseen sävyyn.
Ihan tervetullutta, että pääsee joskus lähestymään tätä blogitouhuakin vähän erilaisesta näkökulmasta. Kun itse tuntee suomalaiset ruokablogit (ja monet bloggaajatkin) pitkältä ajalta, niin ei aina hoksaa ajatella, että uuden tulokkaan silmiin kaikki ei olekaan aivan itsestään selvää.
Muistan, kun itse eksyin aikanaan googlettamalla ensimmäiseen blogituttavuuteeni, niin olin ihan ymmälläni kaikista jutuista. Lisäksi oli ällistyttävä huomata lukevansa jonkun ihan vieraan ihmisen (netti)päiväkirjaa.
Tuolla jossain keskustelun tuoksinassa Rosmariini hehkui halusta kirjoittaa chilikasvastustuotteista. Totean vaan, että kirjoita jo. En jaksa enää odottaa.
Kun Oulunjoen pohjoispuolella taitaa ensi kesänä olla tiedossa valtava chilisato, niin sovitaanko, että pidetään sadonkorjuun kunniaksi chilipilleet?
Meikäläisen satoon ei välttämättä kannata luottaa, mutta uskon teidän taloutenne kasvatustaitoihin sen verran paljon, että periaatteessa voidaan sopia kalenteriin sopiva pilepäivä vaikka saman tien. :)
Meillä olisi muuten alustavana suunnitelmana pitää jonkinlaiset pienimuotoiset nyyttärit 12.2. Olisiko silloin mahdollisuutta päästä paikalle?
Niin ja ne chilit: Pitää hoitaa ensin muutama ns. pakollinen(* postaus alta pois, mutta ens viikolla viimeistään!
(* Ei kuitenkaan kaupallisten tahojen pakottama.
Se on kyllä niin, että sadosta ei koskaan ikinä tiedä. Jos toivoo chiliä saattaa saada sipulia tai päin vastoin. Mutta pidetään pilleet mielessä, ilman muuta!
Ja vautsi vau, helmikuinen viikonloppu näyttää vallan tyhjältä :)
Hienoa! Toivottavasti kammotusta ei aiheuta yksi illan teemoista = euroviisut. :)
Euroviisuthan ovat aivan parhautta! Kuka niitä nyt kammoksuisi?
No hyvä. :) Sinä iltana on nimittäin Suomen euroviisufinaali. Osoite lieneekin jo tiedossa, joten tänne vaan (esim. klo 18).
Ihan parasta päästä tapaamaan uusia oululaisbloggaajia.
Lähetä kommentti
<< Home