Foliopastaa
Pasta on ollut meille aina parasta parisuhderuokaa. Minut oli helppo hurmata pitkään haudutellun tomaattikastikkeen avulla, ja moniin yhteisiin juhlatilanteisiin olemme kokanneet jonkinlaista mereneläväpastaa.
Vähän aikaa sitten söimme täällä taas keskenämme katkarapupastaa, joka kypsyteltiin loppuun folion sisällä. Ohjeen otin Pioneer Womanilta, joka muistuttaa, että kyseiseen pastaan voi käyttää myös simpukoita, mustekalaa ja muitakin vedeneläviä.
Jättikatkarapujen käsittelyyn löytyy muuten video-ohjeistusta Epicuriousdotcomista.
Vähän aikaa sitten söimme täällä taas keskenämme katkarapupastaa, joka kypsyteltiin loppuun folion sisällä. Ohjeen otin Pioneer Womanilta, joka muistuttaa, että kyseiseen pastaan voi käyttää myös simpukoita, mustekalaa ja muitakin vedeneläviä.
Katkarapupastaa foliossa
oliiviöljyä
2-3 hienonnettua valkosipulinkynttä
tölkillinen tomaattimurskaa (tai säilöttyjä kokonaisia tomaatteja)
0,6 dl valkoviiniä
400 g jättikatkarapuja, kuorittuna ja peräsuolet poistettuna
suolaa ja pippuria maun mukaan
tuoretta persiljaa hienonnettuna
200 g spagettia
ripaus chilirouhetta
(oliiviöljyä, sitruunaa)
Keitä pastaa puolet suositellusta ajasta, eli se saa jäädä hyvinkin kiinteäksi.
Kuumenna pannulla oliiviöljyä. Lisää valkosipuli ja anna hautua keskilämmöllä minuutin verran. Kippaa sekaan tomaattimurska ja viini. Sekoita ja mausta suolalla + pippurilla, kiehuttele miedolla lämmöllä kymmenen minuutin ajan.
Taittele sillä välin foliosta suuri tukeva tasku, jonka sisään pasta kastikkeineen mahtuu. Kaada katkaravut kastikkeen päälle ja kippaa kaikkein päällimmäisiksi puoleksi keitetty pasta. Valuta koko komeus folion sisälle, pilko päälle persiljaa ja rouhaise halutessasi sekaan hiukan chiliä.
Laita foliopussi 175-asteiseen uuniin 15 minuutiksi (kesällä kääreen voi laittaa esim. grilliin). Posta pussi uunista, leikkaa auki ja aseta tarjolle. Päälle voit pirskottaa oliiviöljyä ja sitruunasta puristettua mehua.
Jättikatkarapujen käsittelyyn löytyy muuten video-ohjeistusta Epicuriousdotcomista.
4 Comments:
eikö teiltäkään päin saa lehtipersiljaa vai tykkäättekö kenties kähärä(?)persiljasta? Minä välillä ihan kärsin lehtipersiljan puutteesta...Sen tuoksu on jo omiaan viemään kohti Italiaa...!
Minä olen suorastaan hulluna lehtipersiljaan, mutta aina kun panen persiljan ostoslistalle, tuloksena on tuota perinteistä versiota. Vihannestiski ei ole siippani vahvinta osaamisaluetta. :)
Meillä kasvoi lehtipersiljaa pitkään ZenGrowissa, joten siinä vaiheessa oli persiljapuoli hyvinkin hoidossa.
meiltäpäin saa taas tosi huonosti tuota sileää versiota :
Sitä on monesti semmoisessa vähän isommassa muovilla päällystetyssä muovilaatikossa. Mutta toki tuota perinteisempää suomalaismallista persiljaa on todennäköisimmin tarjolla.
Lähetä kommentti
<< Home