Viikko ituhippinä, osa 2

Luulin, että minulla olisi jo tähän (=vegeviikon neljänteen päivään) mennessä alkanut tekemään mieli lihaa. Vaikka toisaalta miksikäs tekisi, kun en muutenkaan syö lihaa mitenkään pakkomielteisesti. Eli kasvispäiviä tulee viikkojen ja kuukausien mittaan vietettyä ihan luonnostaankin.

(Niin tai no. Tunnustettakoon, että yhtenä päivänä pohdiskelin hyvinkin keskittyneesti pitkään haudutettua kreikkalaista lammaspataa.)

Kasvissyönnissä on se hyvä puoli, että tulee kokattua melkein kaikki mahdollinen itse. Ravintoloissa ja pikaruokapaikoissa syömiset rakentuvat aika lailla lihan ympärille, ja tuntuisi ankealta tyytyä siihen yhteen pakolliseen listoilta löytyvään kasvisruokavaihtoehtoon. Tosin kuulin viime viikolla, että Oulussakin on (jopa) yksi aito vegeravintola, Karjasillalla sijaitseva Etra. Harmillista, että se on kuulemma avoinna ainoastaan lounasaikaan.

Kauppojen einesvalikoimista en tiedä; mahtaako siltä osastolta löytyä vaihtoehtoja kasvisruokailijoille. Pinaattilätyillä ei ainakaan kovin pitkälle pötkitä. Ruotsin puolen kasviseinesvalikoimia olen kuullut kehuttavan; pitänee katsastaa tarjontaa, kunhan pääsen taas länsirajan tuolle puolelle. Ainakin sieltä on tullut Suomeen kommenttilaatikossa kehuttu Hälsans Kök.

Olen huomannut myös sen, että kasvissyöjät ovat kovia liottelijoita. Ruuanlaitossa on pakko olla aikamoista suunnitelmallisuutta, jos kuivattuja härkäpapujakin pitää liottaa vähintään kahdeksan tuntia. Ensi kesäksi tekisi mieli kasvattaa kyllä tuoreita.

Toisaalta kotona on koko ajan aineksia vaikka kuinka moneen ruokaan. Kasvissyönnissä on siis se ylivoimaisen hyvä puoli, että soijarouheet sun muut hippimuonat eivät pilaannu hetikään niin helposti kuin liha ja kala. Se tuntuu vaihteeksi jotenkin yllättävän vapauttavalta.

Kaikkein parasta kasvissyönnissä on kuitenkin se, että monet maailman parhaista ruoka-aineksista ovat nimenomaan kasviksia. Olen epäilemättä lyönyt kaikki aikaisemmat ennätykseni valkosipulin syönnin suhteen (yritän tavoitella tyylilleni uskollisena mahdollisimman voimakkaita makuja). Ja tomaattikin on kaikeksi onneksi vihannes. Pidän myös pavuista ja linsseistä.

Tämän viikon hyvät ilmat ovat houkutelleet kovasti piknikille. Vegehenkinen eväsmuona aiheutti tietenkin äkiksestä päänvaivaa. Kasvissosekeittoa voisi tietenkin tehdä tai salaattia, mutta toisaalta olisi hauska oppia valmistamaan myös herkullisia lihattomia eväsleipiä. Ruokablogeja selailtuani löysin kiinnostavimmat leipävaihtoehdot kanadalaisesta Closet Cooking -ruokablogista. Tässä paninissa kasviksiin haettiin lisämakua grillaamalla (ja saattaapa ainesosalistaan sisältyä vähän fetajuustoakin):

Grillattu kasvispanini (4 kpl)

2 kesäkurpitsaa (ohuina siivuina)
1 munakoiso (ohuina siivuina)
oliiviöljyä
oreganoa, suolaa ja pippuria maun mukaan
4 paahdettua paprikaa (voi tehdä esim. tähän tapaan)
2,5 dl murusteltua fetaa
4 rkl hummusta (tämä vaati kikherneiden liottamista!)
8 siivua leipää
balsamicoa

Sivele kesäkurpitsa- ja munakoisoviipaleet kevyesti öljyllä ja mausta suolalla, pippurilla sekä oreganolla. Grillaa kasvikset pehmeiksi ja kauniin kullanruskeiksi.
Asettele ainekset leipien väliin balsamicoroiskausta unohtamatta.
Sivele leipien ulkopinnat kevyesti oliiviöljyllä ja grillaa molemmilta puolin.

Olisihan tuon leivän väliin voinut ujuttaa vaikka pari viipaletta tomaattiakin. Munakoiso ja hummus olisivat saaneet siten vähän sähäkkyyttä kaverikseen.

Maailmalla on tietenkin myös runsaasti tunnettuja kasvisruokablogeja, joiden reseptiarkistoista voisi löytää vaikka minkälaisia aarteita. Semmoisia kuin VeganYumYum ja Seitan is my motor. Suomessa suosittuja vegeblogeja ovat muun muassa Chocochili sekä Pumpkin Jam. Sekä tietenkin oululaisten oma Vegemisiä.